Keskikesän juhannusruusut hehkuvat. Pahvista leikatut sydämen kuvat keinuvat hiljaa illan vaimeassa tuulessa. On juhannus ja hääpäivä. Voi tätä onnea, rakkauden määrän leikkaamiseen ei riittäisi edes moottorisaha. Pääskysetkin ovat löytäneet paikalle ja kirskuttavat hääparin kunniaksi. Peippo heläyttää kertosäkeensä tavallista useammin lähimmän koivun oksalta. Pilvenhattarat ja läheinen sormiluinen koivikko näyttävät tanssivan toistensa sylissä. Orkesteri tapailee jo häävalssin […]

Lue lisää…

Kun menen vaimon kanssa kukkakauppaan, niin tiedän jo ovesta sisään astuessani, että lopullinen valinta vaatii melkoisesti aikaa. Ensin tehdään yleissilmäys ja käydään kaikki vaihtoehdot lävitse. Varmuuden vuoksi tehdään vielä toinen kierros. Tässä tarinassa päädymme lopulta ruukkuruusujen ääreen. Se on se perinteinen äitienpäiväkukka, jota voin peukuttaa hyvillä mielin. Pidän lähes kaikista kukista, mutta päivänkakkarat taitavat olla […]

Lue lisää…

Olen huomannut, että ikääntyessä visuaalinen herkkyys tuntuu raivaavan yhä enemmän tilaa itselleen. Samalla myös laajojen kuvakohteiden tilalle on tullut tarve etsiä yksityiskohtia. Jotenkin tuntuu, että todellisuus on silloin jopa paremmin läsnä. Hyvä kuva ei synny vain sisällön kautta, vaan sommittelun ja rytmiikan. Vaikka kuvassa olisi maailman kaunein maisema, niin sen arvo jää dokumentoinnin asteelle ilman edellä […]

Lue lisää…

Tänä päivänä perinteinen paperikuva on jäämässä muiden vaihtoehtojen jalkoihin. Ja yleisin koko paperikuvissa on ollut pitkään se tuttu kymppikoko eli 10*15 cm. Luultavasti kuvakirjat ovat jo ohittanut  näppäilijöiden keskuudessa yksittäiset paperikuvat. Ja ei ihmekään, koska niiden tekeminen on lähes automaattisten ohjelmien avulla tehty niin helpoksi, että kuvien sijoitteleminen näytölle avautuvan kirjan sivuille käy melko vaivattomasti. […]

Lue lisää…

Kulttuurikodin erottaa tuoksusta. Siellä ei haise vanhat kastuneet ja homeen seasta pilkistävät villasukat, puhumattakaan että ne lojuisivat mytyssä jossain uunin pankolla. Kulttuuri sietää ja kaipaa vain yhtä tuoksua ja se tulee perinteisistä kirjoista. Mitä vanhempia ne ovat, sitä täyteläisempi on kodin henki. Se on kuin parfyymia, joka sijoittuu hajuvesien taivaassa jopa maineikkaan Chanel 5 yläpuolelle. […]

Lue lisää…

Tunkkaisen kujan öljylampun kelmeä valo leikkii iäkkään naisen kasvoilla, kun hän pudottaa hoikan puhallusputken avoimesta päästä herneen sisään. Tämän jälkeen hän ampuu putken sisällön kohti toisen kerroksen ikkunaa. Muutaman yrityksen jälkeen ikkunan verho siirtyy syrjään ja yöuniltaan herätetty vuokralainen heilauttaa kättään. Nainen siirtyy viereisen rakennuksen luo ja toistaa saman. Kaupungin toisella laidalla pitkä bambukeppi tavoittaa […]

Lue lisää…

Édouard Manet (1832–1883) maalasi vieressä olevan muotokuvan vuonna 1872, noin kymmenen vuotta ennen kuolemaansa. Pidän itse kuvasta niin paljon, että se on lojunut jo jonkin aikaa näytölläni. En väsy ihailemaan tuon hahmon koruttomuutta. Naisen sielu on vangittu muutamalla siveltimen vedolla. Hyvä muotokuva ei välttämättä muuta kaipaakaan. Pensselin jälki on leveää ja sitä on ohjannut impressionistinen […]

Lue lisää…

Lähde eli tuttavallisemmin Lätty oli luokkakaverini. Opiskelimme kuusikymmentäluvun puolivälissä autonasentajaksi Riihimäen seudun ammattikoulussa. Lätty taisi vaihtaa alaa jossain vaiheessa, samoin kuin moni muukin tulevista asentajista. Vaikka en ollut Lätyn kanssa kovinkaan läheinen ystävä, niin se ei suinkaan tarkoita etteikö hänellä ollut vaikutusta omaan elämääni. Lätty nimittäin tutusti minut rämisevien seinäkaiuttimien (ne olivat muistaakseni tehty vanerista) […]

Lue lisää…

Elävimmät muistot syntyvät vahvojen tunnetilojen saattelemana. Ne voivat saada alkunsa vaikka tuoksusta tai jostain mieleenpainuvasta visuaalisesta kokemuksesta. Savusaunan tuoksu johdattaa ajatukseni välittömästi Pohjanmaalle, Taluskylälle. Seurakseen se saa saunarakennuksen takaa avautuvan laajan peltoaukean, jota täplitti harmaat heinäladot. Saunan toinen seinä oli melkein kiinni riukuaidassa, jonka takana laidunsivat läheisen maatilan hevoset. Jonkun matkaa portin takana oli käyttämämme […]

Lue lisää…

Päätin alkusyksyllä, että kirjoitan vähintään blogin kuukaudessa. Nyt eletään kuukauden viimeistä päivää ja blogia ei näy, kiirettä siis pitää. Ideoita toki syntyy riittävästi, kunhan vain tulisi laitettua nuo oivallukset muistiin. Osa jää toteuttamatta, kun en saa enää kaivettua niitä myöhemmin päästäni ulos. Kävin pari viikkoa sitten kaverini kanssa Lahdessa kiertelemässä kirpputoreja. Niitä riittää tuossakin kaupungissa […]

Lue lisää…