Myönnän, että en ole itsekään ennakkoluuloista vapaa. Olen ollut jo pidemmän aikaa sitä mieltä, että Trump on sivistymätön moukka, mutta eihän tuo välttämättä pidä paikkaansa. Trump on käynyt yliopistonsa, joten onhan tuolta täytynyt jonkin verran käytöstapoja tarttua liukkaaseenkin pintaan. Tai ehkä Donald ei ole vain vielä oivaltanut, että miten sivistystä pitäisi käyttää arjen haastavissa tilanteissa. Joten mitään ei ole vielä menetetty – Trumpinkaan kohdalla. Mutta jätetään tämä Donald jatkamaan persoonallisia arviointejaan ympäröivästä maailmasta ja palataan teeman pariin.
Kun puhutaan ennakkoluuloista, niin taustalla lymyää usein puutteellinen tai vääristynyt tieto, mikä taas johtaa vääriin päätelmiin ja epäoikeudenmukaisiin asenteisiin. Ne ovat ihmiselle tyypillinen tapa järjestää ajatuksiaan. Koska kaikesta ei voi itse tietää ennalta, ihminen turvautuu tyypittelyyn ja luokitteluun. Tarvitsemme nopeita jaotteluja ja hahmotelmia, että pystyisimme hallitsemaan kaikkea informaatiota ympärillämme. Ennakkokäsitykset aiheuttavat turhia pelkoja ja estävät uusia mahdollisuuksista. Kun harkinta perustuu tietoon ja kokemukseen, niin se luonnollisesti auttaa valikoimaan aidot uhat turhista.
Minusta järjettömin ennakkoluulo on rasismi. Tai oikeastaan ne monet ennakkoluulot, joista tuo asenne saa ravintoa. Hipiän väri tuntuu olevan monelle elämää suurempi asia. Kun viimeisimmät tutkimustulokset osoittivat, että maamme ensimmäiset tulijat jääkauden loputtua olivat luultavasti tummaihoisia, niin joillekin kommentoijille tuo tuntui aiheuttavan melkoista ahdistusta. Aivan kuin heiltä olisi viety perintöoikeus. Suomen värit ovat sininen ja valkoinen, joten siinä ei taida monenkaan ajatuksissa olla tilaa tummille sävyille.
Entä lapset? Onko heidän kosketuspintansa puhtaan valkoinen, johon ei tartu ennakkoluulojen tummia läikkiä. Näin voisi kuvitella, mutta faktat eivät tue tuota kaunista ajatusta. Toki pienellä vauvalla ei ole mitään valmiita käsityksiä maailmasta, mutta hän on oppii niitä nopeasti aikuisilta. Lapsi on kuin liimapaperi, johon tarttuu sanat, ilmeet ja myös vaiennettu hiljaisuus. Lapsi skannaa jatkuvasti ympäröivää maailmaa, joka muodostuu vanhempien ja yhteisön toiveista ja arvoista. Ja kun muistaa, että ehdollistaminen eli kritiikki taitaa syntyy jälkijunassa, niin lähtökohdat eivät ole suinkaan ne parhaat mahdolliset, jos tavoitteena on pysyä erossa turhista ennakkokäsityksistä.
Mutta ennakkoluulolla on myös ollut oma tärkeä roolinsa ihmiskunnan historiassa. Se nimittäin voidaan nähdä myös primitiivisinä reaktioina. Ihmisen aivot on viritetty tekemään nopeita yleistyksiä vaarojen välttämiseksi. Esimerkkinä vaikka kivikautinen metsästäjä, joka ei taida jäädä pohtimaan, että mikä pusikossa rapisee, jos hän on kerran nähnyt pedon hyökkäävän. Ehkä tuolla mekanismilla ei ole niin paljon käyttöä tässä päivässä, kuin aikoina, jolloin päivä ilman vaaroja oli paljon harvinaisempaa kuin nykyään.
Ennakkoluuloja voidaan pitää aivojen laiskuutena, mutta tiedostettuna ja korjattuna ne muuttuvat viisaudeksi. Joten kuonasta toki pääsee eroon, mutta se vaatii jatkuvaa omien arvojen tarkastelua.
Martin Luther King lausui elokuussa 1960 nämä sanat: ”I Have a Dream”. Ne haastavat edelleen ja ne tulevat kaikumaan vielä kaukana tulevaisuudessakin. Ihminen ei hetkessä muutu, ei ehkä koskaan.