• Vahvistusharha

    Jo edesmennyt ystäväni mainitsi tuon otsakkeen sanan minulle muutama vuosi sitten. En ollut kuullut tuosta ilmiöstä aiemmin. Psykologia ei ole oikeastaan koskaan kuulunut niiden alueiden joukkoon, johon olisin halunnut syventyä enemmän. Tämä ei tietenkään tarkoita, että en haluaisi ymmärtää toisten ihmisten ajatusmaailmaa ja etenkin silloin, kun en millään pysty käsittämään sitä. Mielenmaailma taitaa olla joillakin…

    Lue artikkeli

  • Van Morrison – Astral Weeks

    Ajattelin kirjoittaa silloin tällöin artikkeleita niistä äänilevyistä, joilla on ollut melko pysyvä paikka teiniarjessani. Viikkorahani ja kesätyöansiot riittivät siihen, että minulla oli mahdollisuus hankkia silloin tällöin vinyylejä kartuttamaan pientä levykokoelmaani. Olihan täällä Riihimäellä musiikkiliikekin, jonka ovi tuli toki tutuksi. Sen valikoima oli kuitenkin melko suppea ja luulen, että se taisi pärjätä vain myymällä koululaisille nokkahuiluja.…

    Lue artikkeli

  • Surrealismi

    Yleensä uudet taidesuunnat syntyvät halusta potkia edellistä persuksille ja tarjota jotain taidekenttää ravistelevaa. Kun tarkastelee modernia kuvataidetta, niin se on suorastaan tulvillaan erinäisiä koulukuntia. Jotkut jäivät elämään pidemmäksi aikaa, toiset taas haalistuivat ja hävisivät lopullisesti, kun niiden tukijat innostuivat uudesta tai siirtyivät päättymättömään unimaailmaan. Näin syntyi myös surrealismi 1900 – luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Surrealistisen liikkeen…

    Lue artikkeli

  • Keinoäly – uhka valokuvaukselle?

    Kuvankäsittelyyn on tullut viime aikoina oivia keinoälytyökaluja AI (Artificial intelligence), joten näin pakkaskeleillä sopii istua lämpimässä ja tehdä kuvia ilman ensimmäistäkään kameran laukaisimen painallusta. Se onnistuu nyt siis täysin tyhjälle pohjalle. Toki tämä saattaa aiheuttaa haasteita, kun tuomaristo arvioi valokuvakilpailuun lähetettyjä töitä. Meneekö valokuvilta nyt arvo, kun niitä voi tuottaa helposti ja rajana on enää…

    Lue artikkeli

  • Onko taiteella itseisarvoa?

    Sain juuri luettua sopraano Helena Juntusen ja kirjailija Petri Tammisen yhteistyönä tehdyn hengentuotteen: ”Joskus liikaa, aina liian vähän.” Kirjassa yksi tunnetuistamme sopraanoista kertoo suorasanaisesti ja omintakeiseen tyyliin lapsuudestaan, onnistumisista, pettymyksistä ja nuoruuden jälkeisestä jyrkästä alamäestä, johon ei tarvittu fluorivoidetta antamaan lisävauhtia, vaan siihen riitti liukasteeksi alkoholi. Kymmenen vuoden alkoholismi ei suinkaan raunioittanut työuraa, koska ensit…

    Lue artikkeli

  • Eläkeläisen ratakierros

    Olen silloin tällöin pohtinut, miten ihmisen elämänkaaren voisi esittää tavalla, joka on arjesta tuttu. Puu taisi olla se ensimmäinen kohde, joka tuli mieleeni. Se menettää lehtensä syksyllä, kun paras kasvukausi on ohitse ja vastassa on talven ankarat tuiskut. Keväällä noille luurankomaisille oksille ilmestyy vihertävät silmut eli elämä taas voittaa. Tuo vertaus vaatisi, että uskon jälleensyntymiseen.…

    Lue artikkeli

  • Mitä klassista musiikkia mukaan autiolle saarelle?

    Alan pakkaamaan taas reppuani ja suuntaan kohta tuolle saarelle, joka tuli jo aiemmalla reissulla tutuksi. Nyt jätän rockin ja jazz-musiikin kotiin ja valitsen mukaan vain klassista. Jos minun pitäisi tyytyä vain yhteen säveltäjään, niin se olisi ehdottomasti Ludwig van Beethoven. Minusta hän on musiikin historian suurin säveltäjä. Joku voi toki olla eri mieltä, mutta pitäköön…

    Lue artikkeli

  • Heikki Muilu: Venäjän sotilaat valkoisessa Suomessa

    Suomen sisällissota loppui toukokuussa 1918, mutta itse en ole päässyt siitä eroon vieläkään. Mikä ihme jakoi kansan lopulta niin kahtia, että tuota umpisolmua ei voinut avata muuten kuin roiskimalla kuularuiskuilla. Nuo tapahtumat ovat kiinnostaneet minua jo vuosia ja olen lukenut aiheesta melko monta kirjaa, mutta siitä huolimatta olo on edelleen hämmentynyt. Toki en ole yksin,…

    Lue artikkeli

  • Luumusiikki

    Historia pitää sisällään kummallisia anekdootteja, joihin kompastelen ihan mielelläni. Ajatus, että musiikkia voi kopioida käytetyille röntgenlevyille, kuulosti aivan mahdottomalta. Tämä kuitenkin onnistui sodanjälkeisessä Neuvostoliitossa. Tarkoitukseen sopivaa materiaalia sai varastamalla niitä sairaaloista. Röntgenlevyt olivat jo täyttäneet käyttötarkoituksensa, joten niitä ei osattu edes kaivata. Nuo kalvot lojuivat varastoissa ja odottivat lopullista hävittämistä. Kun niiden luisille kasvoille kaiverrettiin…

    Lue artikkeli

  • Kun jazz rantautui neuvostoliittoon 1

    Ennen kuin ylitän itärajan jazz-levy kainalossani, niin alkuun lyhyt historian kierros täällä Suomessa ja Euroopassa. Faktaa lienee, että Jazz-musiikin toi Suomeen vuonna 1926 Andania niminen laiva. Suomalaisia opasti jazzin pariin laivan mukana tullut Andania Yankees-niminen ryhmä, jonka jäsenet olivat amerikansuomalaisia. Uusi syke vei mukanaan, sillä siitä innostuivat niin kotimaan muusikot kuin yleisökin. Toki meillä tuo jazz-termi…

    Lue artikkeli

Minä

Kirjoittelen tässä blogissa ajatuksiani niiltä alueilta, joista olen todella kiinnostunut. Olen halukas laajentamaan maailmankuvaani ja se onnistuu parhaiten seuraamalla luonnontieteitä laidasta laitaan. Tämä tarkoittaa paleoantropologiasta tähtitieteeseen ja jotain vielä siltä väliltä. Historia kiehtoo ja etenkin kulttuurihistoria; toki unohtamatta tekniikkaa ja sen historiaa. Peukutan erityisesti keskiaikaa ja sitä käsittelevät kirjat saavat minut kaipaamaan noille vuosisadoille, vaikka tuskin siellä viihtyisin pidempään.

Kaksi näyttelykuvaani Tuusulan rantatien galleriassa.

Luovuuttani tukee valokuvaus ja kirjoittaminen. Otin kameran käteeni jo teininä ja pimiössä syntyi ahaa-elämysten saattelemana ensimmäiset harmaasävykuvat. Taukoa tuli keski-iässä, kunnes tutustuin digikuvaukseen ja kuvien muokkaamiseen. Sen myötä harrastus alkoi jossain mielessä taas uudelleen alusta.

Musiikkimakuni hyväksyy klassisen, rockin ja jazzin. Vanhemmiten klassinen on saanut minusta tiukemman otteen. Toki olen elänyt rockin vuosikymmenet, joten eihän siitä eroon pääse – ja ei ole syytäkään. Tutustuminen musiikin historiaan on mukava tuki, joka antaa lisää potkua sen kuunteluun. Etenkin klassisella puolella tuosta on ollut hyötyä, kun olen perehtynyt erilaisiin aikakausiin, tyylisuuntiin ja säveltäjien historiaan. Rockin vuosikymmenet olen elänyt, joten se saa riittää.

Taidehistoria ja arkkitehtuuri on alueita, jotka myös kiehtovat. Ehkä näissä on kiinnostavinta ne taitekohdat, joissa rikotaan tietoisesti hyväksyttyjä rajoja. Dokumenteilla, elokuvilla ja TV-sarjoilla on toki myös oma rooli arjessani.      

Tukena tälle kaikelle on ruumiinkulttuuri, jolle näin eläkkeellä löytyy mukavasti rakoa. Rullaluistelen ja pyöräilen vähintään joka toinen päivä. Olen harrastanut lähes koko ikäni liikuntaa. Teininä innostuin ampumahiihdosta ja maratoninkin askelsin keski-iässä melko tyylipuhtaasti. Liikunta antaa potkua myös henkiselle puolelle. Hyvän lenkin jälkeen on niin paljon energiaa, että voisin vaikka alkaa taivuttelemaan latinan kielen verbejä. No, mitä tulikaan taas luvattua…

Valokuvagalleriani löytyy täältä:  seponkuvat.fi/kuvat/