Kun puhutaan elämänasenteista, niin niiden yhteydessä mainitaan yleensä nämä kolme: realismi, optimismi ja pessimismi. Näistä realisti tarttuu tukevammin faktoihin, kun taas pessimisti ja optimisti astuvat niiden yli ja jatkavat matkaansa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos tavoittelet pelkkää onnellisuutta, niin optimismin kerrotaan takaavan tuon parhaiten. Tähän ryhmään kuuluvat lähes kaikki täällä Telluksen pinnalle jälkiään jättävät, sillä tuo lukema on noin 80 prosenttia. Tällöin puhutaan positiivisesta ajattelusta, joka lupaa sinulle paljon hyvää. Kun odotat parasta, niin elämänoppaiden mukaan vapautat sinua eteenpäin kiskovan voiman, joka koristaa loppuelämän polkusi kauniiksi kukkamereksi. Ajatuksena on se, että optimistinen ajattelu hälventää synkkyyttä. Tämän lisäksi se myös käynnistää itseään toteuttavan ennustuksen, jonka mukaan pelkkä usko menestykseen tuottaa sen. Tuo logiikka ontuu aika pahasti eli se taitaa olla kehäpäätelmä, joista realisti ei ainakaan pidä.
Pessimisti sanoo: ”Tämä menee kuitenkin pieleen.” Optimisti: ”Kyllä se siitä!” Realisti puolestaan: ”Tämä voi mennä pieleen, joten varaudutaan, mutta jatketaan silti.” Tuo on naseva esimerkki, joka kertoo muutamalla sanalla todella paljon. Realismi elämänasenteena tarkoittaa sitä, että ihminen pyrkii näkemään maailman sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin hän toivoisi sen olevan. Realisti ei pulahda kaulaansa myöten haaveisiin, eikä sorru mustamaalaukseen. Hän ei katso maailmaa ruusunpunaisten eikä mustien lasien läpi, vaan sellaisten lasien, jotka eivät vääristä. Sinun ei tarvitse viettää päiviäsi pyrkimällä ajattelemaan positiivisesti. Sen sijaan realistisuus tulevaisuudestasi ja järkevien päätösten tekeminen todisteiden perusteella voi tuoda hyvinvoinnin tunteen ilman, että sinun tarvitsee uppoutua positiivisuuteen. Mutta niiden hyvien päätösten tekeminen edellyttää tarkkaa, puolueetonta tietoa. Ja tieteen ystävänä voisin päätellä, että enemmistö tutkijoista on myös realisteja.
Tämä blogini nojaa erääseen tutkimukseen. Sen mukaan realisti ei voi olla onnellinen ilman harkittua vaihtoehtoa. Sillä tarkoitetaan realistista asennetta, johon sitoudutaan tietoisesti eli ei anneta ajatusten valua väärälle puolelle raja-aitaa. Nyanssien parissa puurtamistahan tuo on, mutta jos se takaa mielenterveyden, niin siitä sitten vaan. On kaiketi syytä uskoa, että realistit pärjäävät parhaiten. Heidän ei tarvitse viettää päiviä pyrkimällä ajattelemaan positiivisesti. Sen sijaan näemme, että realistinen käsitys tulevaisuudesta ja järkevien päätösten tekeminen todisteiden perusteella voi tuoda hyvinvoinnin tunteen ilman, että sinun tarvitsee uppoutua ylettömään positiivisuuteen.
Mutta onko realismi ankeaa, kun se ei rakenna kauniita pilvilinnoja? Viisaammat väittävät, että ei. Siinä voi olla lämpöä, huumoria ja myös tuota tärkeää ymmärrystä, että ihmiselämä on tragikoominen näyttämö. Sen parissa itketään ja välillä nauretaan. Realisti tietää, ettei elämä ole täydellistä, mutta siinä voi silti olla paljon kaunista.
Sana vielä pessimistisestä elämänasenteesta. Silläkin on myös kannattajansa. Vaikka pahimman mahdollisimman odottaminen voi olla psykologisesti tuskallista, niin pessimistit ovat samalla myös immuuneja pettymyksille. Englantilainen kirjailija Thomas Hardy kiteytti pessimistisen elämänasenteen näin: ”Pessimismi on lyhyesti sanottuna varman pelin pelaamista. Et voi hävitä siinä, vaan saatat voittaa. Se on ainoa elämänkatsomus, jossa et voi koskaan pettyä.” Tämä näkemys saa tukea toki muualtakin. Sen mukaan tunnemme kaksi kertaa enemmän tuskaa menetyksistä kuin tunnemme iloa yhtäläisistä voitoista. Nuo kaksi surkimusta eli pessimismi ja optimismi ovat tuomitsevia ennakkoluuloja, jotka johtavat huonoihin päätöksiin, mikä taas johtaa huonompiin tuloksiin ja huonompaan hyvinvointiin. Joten ole siis harkittu realisti ja paaluta mielesi tukevammalle pohjalle.
Mihin ryhmään asetan itseni? Taidan kuulua tuohon optimistien joukkoon, johon lisäkseni kuuluu niin moni muukin. Toki realismilla on myös vahva paikka siinä palapelissä, jossa tarkkailen ympäröivää maailmaa ja yritän ymmärtää sen lainalaisuuksia. Ehkä olen sitten välitapaus eli realistinen optimisti. Eihän tuo kuulosta kovinkaan loogiselta, eikä kestä lainkaan realistista kritiikkiä.