Kuka päätti 1600-luvulla, että jokaiseen aatelis- tai porvarikotiin barokki on vain parasta? Tähän on helppo vastata: turhamaisuus. Mitä enemmän huonekaluissa oli kuvioita, kädenjälkiä ja kiiltävää pintaa, niin sitä enemmän se vaati työtä ja se näyttäytyi muille arvokkaana. Uskoisin, että tämä arvo sai ravintoa vahvoista luokkaeroista. Jos olit porvari tai aatelinen, niin toki se piti myös näkyä. Ylemmät yhteiskuntaluokat ovat osoittaneet aina asemaansa ja varallisuuttaan kulutustottumuksilla, jotka ylläpitävät eri väestöryhmien välisiä eroja.
Ulkoisesti tämä näkyi aikoinaan vahvasti pukeutumisessa. Porvari tai aatelinen ei voinut kuljettaa mukanaan olohuonettaan, joten oma yhteiskunnallinen asema oli osoitettava sillä, millä verhotaan alastomuus. Toki vaunut ja hyvin hoidetut hevoset toivat myös statusarvoa. Muoti ja turhamaisuus halaavat myös toisiaan. Muoti-ilmiön syntymäpäivänä pidetään 1300-lukua ja paikkana Ranskan ja Italian hovikulttuuria. Yhteiskuntaluokkien erottelu meni jopa niin pitkälle, että jossain vaiheessa vain aatelisilla ja porvareilla oli lupa käyttää määrättyjä värejä. Köyhille sai kelvata harmaat nutut. Toki köyhillä ei olisi ollut edes mahdollisuutta ostaa kalliita väriaineita tai arvokkaita kankaita. Heidän tuli tyytyminen villaan, hamppuun ja pellavaan. Joillain alueilla myös käytettiin nokkosta kankaiden valmistukseen.
Luokkaerot olivat isommassa kädessä, joten niiden vastustaminen oli yhteiskuntanormien ja Jumalan säätämän järjestyksen niskoittelemista. Vasta taivaassa köyhä ja rikas olisivat tasa-arvoisia.
Tuolloin ei ollut vielä tilausta Marxin ajatuksille. Niiden aika tuli vasta, kun säätyerojen ja uskonnon tiukka puristus oli hieman löystynyt. Ja tuohon ei ole mennyt kuin reilu sata vuotta. Säätyaika Suomessa päättyi 1906, kun säätyvaltiopäivät korvattiin uudella yksikamarisella eduskunnalla.
Katolisessa kirkossa vakiintui keskiajalla kuolemansyntien luettelo, jossa turhamaisuus on yhtenä mukana. Ne muut ovat: kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Turhamaisuus on hyvässä seurassa. Agnostikkona en kuitenkaan ymmärrä, miksi himo tai turhamaisuus ovat kuolemansyntejä. Himoa tarvitaan, jos haluamme pitää tämän Telluksen asuttuna. Eikä tuosta turhamaisesta kulkijastakaan pitäisi olla muille ihmeemmin haittaa. Hän pitää talouden pyörimässä ja kauppiaat tyytyväisinä.