-
Nuo nukkuvat veneet
En voi olla pysähtymättä paikkoihin, joissa näen talviunillaan olevia veneitä pohja ylöspäin. Ridasjärvellä oleva valkama on yksi suosikkejani. Sinne joutuu ainakin näinä päivinä tarpomaan melko syvässä lumihangessa. Olen aivan varma, että ohiajavien autojen sisuksissa saatetaan käydä keskustelua, että ”mitä tuo hullu tuolla lumihangessa kuvaa.” Voinhan olla sillä hetkellä sitäkin, mutta kyllä kylkiluiden välissä käy läike,…
-
Mistä hyvä huumori on tehty?
Ensimmäinen humoristi johon tutustuin perusteellisemmin (ja jota lukiessani taisin hetkittäin jopa olla hengittämättä) oli 1500 –luvun alkupuolella elänyt ranskalainen humanisti François Rabelais, jonka papillinen ura ei ehkä istunut kovinkaan hyvin viisiosainen teossarjan irvailevaan tekstiröykkiöihin. Niillä riveillä kun ei kunnioitettu ketään. Keppiä sai niin katolinen kirkko kuin yliopisto-opetuskin. Ja taisivat saada ihan ansiosta. Aika oli moraaliarvoiltaan…
-
O tempora, o mores?
Joskus pankkiautomaateilla on jonoja, niin tässäkin tapauksessa. Niissä ei myöskään yleensä jutella tuntemattomien kanssa, tässä tapauksessa kyllä juteltiin. Ja näin se tapahtui melkein sanasta sanaan, tunteesta tunteeseen. Hän se aloitti tämän, vieras mies, jota en ollut koskaan nähnyt. Ei se minua haitannut. Ja miksi olisikaan? Hän oli varmaan jo seitsemänkymmentä, vaaleat hiukset jotka olivat kammattu…
-
Netin keskusteluryhmät – meno on joskus aika hapokasta
Nettien keskusteluryhmät ovat mahdollistaneet, että oman mielipiteen tyrkkääminen muiden luettavaksi on todella helppoa. Kynnys on huomattavasti matalampi kuin aikoina, jolloin ei ollut muuta väylää kuin tarttua kynään ja lähettää kirje yleisönosastoon liitettäväksi. Eli kaikki pitäisi olla hyvin. Mutta ei ole. Ei todellakaan. Aiemmin oman kritiikin suodattama kuona seuloutui pois jo siinä vaiheessa, kun raapustimme huolellisesti…
-
Huumorista
Huumori on kummallinen asia. Se naurattaa tai sitten ei. Oikeastaan huonoa huumoria ei pitäisi olla edes olemassa, sillä sehän ei ole silloin huumoria lainkaan. Mutta jos tarkastellaan tätä pohjoista jään ja lumen peittämää suomineitoa, niin sen kauniin kapeilla lanteilla asuu kaksi humoristia, jotka ovat osanneet muuttaa rahaksi sen, että lukija unohtaa edes vähäksi aikaa arjen…
-
Maailma on sana?
”Mietittyäni asiaa viisikymmentä vuotta voin nyt sanoa, että maailma on sana.” Riihimäen tunnetuin kirjailija Samuli Paronen tuumasi näin tarkkailtuaan ympärillään kieppuvaa todellisuutta miehen iän verran. Hienosti ajateltu, vaikka en edes ymmärrä mitä se tarkoittaa. Tätä ominaisuutta pidän kuitenkin sen merkkinä, että kyseessä on todella upea oivallus. Eräs tapa hahmottaa virkkeen merkitystä on tarttua siihen konkreettisesti.…
-
Tämän talven ”siniset” hetket
Kun aurinko on laskenut talvella taivaanrannan taakse ja valo sirottuu oikealla tavalla ilmakehässä, niin olemme keskellä sinistä hetkeä. Jotkut sanovat näkevänsä sen kesälläkin. Itse en muista nähneeni sitä koskaan, vaikka kuljenkin kameran kanssa vahtimassa erilaisia poikkeamia maisemassa ja sen valaistuksessa. Mutta tänä talvena olen huomannut auringon noustessa ja laskiessa tuijottavani ympäristöä, joka on sävyltään niin…
-
Susi takertui aitaan
Maailman arvostetuimman luontokuvakilpailun Wildlife Photographer of the Yearin voittajan José Luis Rodríguezin kuva aidan yli hyppäävästä sudesta on osoittautunut väärennökseksi. Tuon esille saaminen on vaatinut perinpohjaista tutkimista, johon on osallistunut Lontoon luonnonhistoriallinen museo ja BBC Wildlife Magazine. Kuvan ottanut espanjalainen harrastaja kieltää syyllistyneensä moiseen syntiin, joten ehkä kuvan taiteellinen arvo määritelläänkin lopulta lakituvassa? Näen mielessäni…
-
Aluksi
Kaverini kysyi eilen toiselta laidalta Eurooppaa, että mitä tulen bloggaamaan, kun kuuli suunnitelmistani. Se on helppo kysymys, kun lojuu lämmitetyssä uima-altaassa ja heittelee auringon väristä palloa lasten lastensa kanssa. Kateudesta en nyt ainakaan, vaikka sitäkin siis olen. Rajaan ulkopuolelle myös reseptit, joululahjatoiveet ja horoskoopit. En myöskään tule kirjoittamaan päiväkirjaa aamun ja illan väliltä, koska ne…
Arkisto
- heinäkuu 2024 (2)
- kesäkuu 2024 (1)
- toukokuu 2024 (3)
- huhtikuu 2024 (2)
- maaliskuu 2024 (2)
- helmikuu 2024 (2)
- tammikuu 2024 (1)
- joulukuu 2023 (2)
- marraskuu 2023 (9)
- lokakuu 2023 (3)
- syyskuu 2023 (3)
- elokuu 2023 (10)
- elokuu 2016 (1)
- tammikuu 2016 (1)
- kesäkuu 2015 (1)
- maaliskuu 2015 (1)
- tammikuu 2015 (1)
- joulukuu 2014 (1)
- marraskuu 2014 (1)
- lokakuu 2014 (1)
- syyskuu 2014 (2)
- heinäkuu 2014 (2)
- syyskuu 2013 (2)
- heinäkuu 2013 (2)
- toukokuu 2013 (2)
- huhtikuu 2013 (1)
- maaliskuu 2013 (2)
- helmikuu 2013 (2)
- tammikuu 2013 (2)
- joulukuu 2012 (2)
- marraskuu 2012 (2)
- lokakuu 2012 (2)
- syyskuu 2012 (2)
- elokuu 2012 (2)
- kesäkuu 2012 (4)
- toukokuu 2012 (3)
- huhtikuu 2012 (1)
- maaliskuu 2012 (1)
- helmikuu 2012 (2)
- tammikuu 2012 (4)
- joulukuu 2011 (2)
- marraskuu 2011 (2)
- lokakuu 2011 (3)
- syyskuu 2011 (4)
- heinäkuu 2011 (4)
- kesäkuu 2011 (2)
- toukokuu 2011 (6)
- huhtikuu 2011 (1)
- maaliskuu 2011 (4)
- helmikuu 2011 (4)
- tammikuu 2011 (5)
- joulukuu 2010 (8)
- marraskuu 2010 (5)
- lokakuu 2010 (8)
- syyskuu 2010 (2)
- elokuu 2010 (7)
- heinäkuu 2010 (1)
- kesäkuu 2010 (7)
- toukokuu 2010 (5)
- huhtikuu 2010 (8)
- maaliskuu 2010 (11)
- helmikuu 2010 (12)
- tammikuu 2010 (8)
Minä
Kirjoittelen tässä blogissa ajatuksiani niiltä alueilta, joista olen todella kiinnostunut. Olen halukas laajentamaan maailmankuvaani ja se onnistuu parhaiten seuraamalla luonnontieteitä laidasta laitaan. Tämä tarkoittaa paleoantropologiasta tähtitieteeseen ja jotain vielä siltä väliltä. Historia kiehtoo ja etenkin kulttuurihistoria, toki unohtamatta tekniikkaa ja sen historiaa. Peukutan erityisesti keskiaikaa ja sitä käsittelevät kirjat saavat minut kaipaamaan noille vuosisadoille, vaikka tuskin siellä viihtyisin pidempään.
Luovuuttani tukee valokuvaus ja kirjoittaminen. Otin kameran käteeni jo varhaisteininä ja pimiössä syntyi ensimmäiset harmaasävykuvat. Taukoa tuli keski-iässä, kunnes tutustuin digikuvaukseen ja kuvien muokkaamiseen. Sen myötä harrastus alkoi jossain mielessä taas uudelleen alusta.
Musiikkimakuni hyväksyy klassisen, rockin ja jazzin. Vanhemmiten klassinen on saanut minusta tiukemman otteen. Toki olen elänyt rockin vuosikymmenet, joten eihän siitä eroon pääse – ja ei ole syytäkään. Tutustuminen musiikin historiaan on mukava tuki, joka antaa lisää potkua sen kuunteluun. Etenkin klassisen- ja jazz-musiikin puolella tuosta on ollut hyötyä, kun olen perehtynyt erilaisiin aikakausiin, tyylisuuntiin ja säveltäjien historiaan. Rockin vuosikymmenet olen elänyt, joten se saa riittää.
Taidehistoria ja arkkitehtuuri on alueita, jotka myös kiehtovat. Ehkä näissä on kiinnostavinta ne taitekohdat, joissa rikotaan tietoisesti hyväksyttyjä rajoja. Dokumenteilla, elokuvilla ja TV-sarjoilla on toki myös oma rooli arjessani.
Tukena tälle kaikelle on ruumiinkulttuuri, jolle näin eläkkeellä löytyy mukavasti tilaa. Rullaluistelen ja pyöräilen vähintään joka toinen päivä. Olen harrastanut lähes koko ikäni liikuntaa. Teininä innostuin ampumahiihdosta ja maratoninkin askelsin keski-iässä melko tyylipuhtaasti. Liikunta antaa potkua myös henkiselle puolelle. Hyvän lenkin jälkeen on niin paljon energiaa, että voisin vaikka alkaa taivuttelemaan latinan kielen verbejä. No, mitä tulikaan taas luvattua…
Valokuvagalleriani löytyy täältä: seponkuvat.fi/kuvat/