Mitä yhteistä on lotalla ja Volkswagen Pololla?  Molemmilla on ainakin pätkä historiaa takanaan. Lottien virallinen toiminta kesti kolmisekymmentä vuotta ja Pololla se on jatkunut muutaman vuoden pidempään. Polo on valittu ainakin kerran vuoden autoksi; lotta sai odottaa melko kauan, ennen kuin hänen kunniansa palautettiin. Tähän kun vielä lisätään, että viimeisin Polo-malli seisoi tuokion kuvattavana Tuusulan lottamuseon pihalla, niin eiköhän siinä ole jo niin paljon yhteistä kosketuspintaa, että voin käsitellä rinnakkain nuo molemmat ilmiöt.

Polo ja Audi ovat joskus näyttäneet toistensa kopiolta. Ensimmäisen sukupolven Polo oli hieman riisutumpi ja halvempi versio Audi 50 mallista, jonka valmistus lopetettiin melko pian. Tuo Polon tärkeä syntymävuosi oli 1975 ja paikkana Wolfsburgin tehdas. Vuonna 1977 esiteltiin suuremmalla tavarasäiliöllä varustettu Derby. Se oli kaksiovinen ja tyyppimerkinnältään sedan, kun taas Polo oli kolmiovinen hatchback.

Lottien järjestäytyminen tapahtui pikku hiljaa osana Suomen poliittista ja yhteiskunnallista muutosta. Ennen järjestön virallista rekisteröintiä tulevat lotat olivat toimineet palokuntanaisina, erinäisissä ompeluseuroissa ja olleet mukana suojeluskuntien sanitääritoiminnassa. Vähitellen tapahtunut organisointi päättyi 9. syyskuuta 1920, kun Patentti- ja rekisterihallituksen kirjoihin merkittiin Lotta Svärd-järjestö. Tosin ensimmäinen samanniminen yhdistys oli perustettu Riihimäelle jo pari vuotta aiemmin ja vuotta myöhemmin niitä oli toiminnassa jo lähemmäs 200.

Lokakuussa 1981 esiteltiin toisen sukupolven Polo. Sedan oli nyt nimeltään Polo Classic. Myyntiin tuli myös pystyllä takaluukulla varustettu Vagon ja viistomman muotoilun saanut Coupé. Vuonna 1982 Volkswagen oli aloittanut yhteistyön  espanjalaisen Seatin tehtaan kanssa. Se tarkoitti, että myös Polon valmistus aloitettiin tuolla niemimaalla.

Polo II koki kasvojenkohotuksen vajaa kymmenen vuotta markkinoille tulon jälkeen. Sen ajovaloumpiot muuttuivat suorakulmaisiksi. Se sai myös suuremmat puskurit, uuden kojelaudan ja sisustuksen.

Lottien organisaatio sai vuosien myötä yhä selkeämmän muodon suojeluskuntien johdon toimesta. Tosin osa jäsenkunnasta ei tätä hyväksynyt.  Näin syntynyt järjestökokonaisuus sai yhä lisääntyvässä määrin sotilaallisia piirteitä ja sota-aikoja lähestyttäessä tuo läheinen suhde suojeluskuntien ja naisten toiminnan välillä kuitenkin  heikkeni. Lotta Svärd-järjestö aikuistui ja muuttui lähes täysin itsenäiseksi.

Vuonna 1931 yhdistyksen puheenjohtajaksi nimitettiin Sortavalan seminaarin yliopettaja Fanni Luuukkonen, joka  toimi tehtävässään järjestön lakkauttamiseen asti eli vuoteen 1944. Siinä vaiheessa yhdistyksissä teki arvokasta työtään ainakin 200 000 lottaa. Fannin velvollisuuksiin kuului tavata myös Adolf Hitler tämän päämajassa keväällä 1943. Hän vastaanotti tuolla reissulla Kotka-ritarikunnan ristin ”bolsevismia” vastaan käydystä taistelusta.

Kolmannen sukupolven Polo esiteltiin 1994. Sen moottori oli sama kuin edellisessä mallissa, mutta muuten se oli uusi auto. Polon sai nyt myös ensimmäistä kertaa viisiovisena. Muunneltu pohjalevy oli lainattu Golfilta ja samaa alustaa käytti myös Seat Ibiza. Useat voimansiirron ja alustan osat olivat vaihtokelpoisia näiden kolmen mallin kesken. Nyt näki ensimmästä kertaa päivänvalon myös farmarimalli, joka sai nimekseen Polo Variant. Faceliftin vuoro oli lokakuussa 1999, jolloin ajovaloumpiot, puskurit ja sisustus saivat taas kerran uuden muotoilun. Kolmannen sukupolven mallin valmistus jatkui seuraavalle vuosituhannelle eli marraskuuhun 2001 asti.

Kuusikymmentä vuotta aiemmin lottien elämää varjosti Talvisota. Järjestön maanpuolustuksellinen työ näkyy oikein hyvin seuraavassa kaaviossa, jossa keskusjohtokunnan alaisina toimivat itsenäisinä piirijärjestöt sekä paikalliset kyläosastot. Käytännön työssä järjestö jakaantui lääkintä-, muonitus-, varus-, huolto-, toimisto- ja viestijaostoon. Lotat osallistuivat myös ilmavalvontaan.

Lottia ahersi maanpuolustuksellisissa tehtävissä vuonna 1944 noin 200 000 jäsentä. Kun sota loppui oli 287 lottaa menettänyt henkensä . Näistä sotavammoihin oli kuollut reilu sata ja tauteihin saman verran. Muutama kymmenen lottaa menehtyi tapaturmaisesti.

Vuonna 1991 Škodasta tuli Volkswagen-konsernin neljän automerkki Volkswagenin, Audin ja Seatin rinnalle. Kun Tšekkoslovakian kommunistihallinto kaatui 1989 alettiin teollisuutta yksityistää. Škoda päätti hakea yhteistyökumppania, joka oli lopulta saksalainen Volkswagen.

Syyskuussa 2001 esiteltiin Polon neljäs sukupolvi. Nyt saman tekniikan jakamiseen osallistui myös VAG-yhtymän alle siirtynyt Skoda ja sen pikkumalli Fabia. Auto oli täysin uusi ja keula oli saanut uunituoreen ilmeen pyöreine ajovaloumpioineen. Polo oli myös kasvanut pituutta ja se ohitti nyt ensimmäisen sukupolven Golfin mitat. Neljä vuotta myöhemmin oli faceliftin vuoro. Tällä kertaa se piti sisällään taas kerran muutoksia ajovaloumpioihin. Näiden lisäksi muotoiltiin uudelleen takavalot ja takaluukku.

Sodan jälkeen lottien työ jatkui ja he pysyivät palveluspaikoissaan. Tehtävää oli nyt lähinnä sotainvalidien ja siirtoväen  parissa. Välirauhan solmiminen edellytti kuitenkin ”hajottamaan kaikki sen alueella toimivat hitleriläismieliset, sotilaalliset ja sotilaallisluontoiset samoin kuin muutkin järjestöt, jotka harjoittavat Yhdistyneille kansakunnille ja erityisesti Neuvostoliitolle vihamielistä propagandaa”. Tämä määräys tarkoitti myös Lotta Svärd-järjestöä, jonka Valvontakomissio katsoi olevan liian sidoksissa suojeluskuntatoimintaan. Tästä syystä Suomen hallitus määräsi marraskuussa 1944 järjestön lakkautetuksi. Ennen lakkauttamista se ehti kuitenkin siirtää varoja kaksi viikkoa aikaisemmin perustamalleen Suomen Naisten Huoltosäätiölle. Se hoiti ruokapalvelua ja palkkasi entisiä lottia työntekijöikseen. Vuonna 2004 tämä säätiö koki nimenmuutoksen ja nykyisin se tunnetaan nimellä Lotta Svärd Säätiö. Se kunnoittaa pitkää historiaansa pitämällä museoita, joita löytyy Ristijärveltä, Seinäjoelta, Lappeenrannasta ja Tuusulasta.

Viidettä, nykyistä sukupolvea edustava Polo esiteltiin noin vuosi sitten keväällä Geneven autonäyttelyssä. Markkinoille se ilmestyi samana kesänä. Polo on taas kerran kasvanut pituutta ja leveyttä, mutta madaltunut samalla sentin verran. Muutoksia on alustassa ja ilmanvastusta on saaatu myös pienemmäksi. Auton omapaino on puristettu kevytrakennetekniikkaa käyttäen alle tuhannen kilon.

Mielenkiintoisin osa uutta mallia on moottoritekniikka, sillä nyt Volkswagen tarjoaa Polon keulalle vaihtoehtona turboahdettua TSI-moottoria. Konstruktiolla on ikää jo viitisen vuotta, mutta ratkaisuiltaan se on edelleen nykyaikainen. Rakenteessa on otettu käyttöön sarja-ahtamisen mahdollisuus. Ilman syöttöä lisää peräkkäin kytketyt sekä mekaaninen- että pakokaasuahdin. Näiden yhteistyö tuottaa dieselmäisen vääntökäyrän, hyvät teholukemat ja pienen polttoaineenkulutuksen. Esim. 1,4-litrainen TSI-moottori vastaakin teholtaan ja väännöltään 2,3-litraista vapaasti hengittävää voimanlähdettä.

Saimme koeajettavaksemme kaverini kanssa Polon, joka oli varustettu pienellä 1,2 litran TSI-moottorilla. Neljännen sukupolven Polossa tuo litrakoko olisi tarkoittanut alle 70 hevosvoiman tehoa. Nyt niitä oli reilu sata ja vääntöäkin 175 kpm. Se on paljon kevyelle pikkuautolle. Ei ihme, että se tuntuikin takamuksen alla hyvinkin sporttiselta. Polon ajokäyttäytyminen on myös mallikelpoista. Hallintalaitteet saivat meiltä myös isokoisen kiitoksen. Polon muotoilua voisi sanoa ajattomaksi, hillityksi ja toimivaksi. Laatuvaikutelma on myös kohdallaan. Penkit ovat vanhemmiten yhä tärkeämmässä roolissa, kun olen katsomassa uutta autoa. Polossa tuokin puoli on mietittyä. Polosta jäi mielikuva kulkuneuvosta, josta on vaikea löytää mitään puutteita. Se on auto, josta saattaa puuttua selkeitä persoonallisia piirteitä, mutta sen vaatimattomuudessa on kuitenkin hieman ylpeyttä mukana. Polon avulla ei todellakaan voi pönkittää omaa egoa, mutta itse ainakin nostaisin konepellin saranoiden varaan ja esittelisin mielelläni tuon pienen turboahdetun TSI-moottorin.