-
Runovelli
Ystäväni toinen runokirja, joka ilmestyi vuosi ensimmäisen jälkeen, ei kaipaa ihmeempiä saatesanoja, koska jonkinlaisen kirjailijaesittelyn kävin jo lävitse ”Havaintoja”-kokoelman arvioinnin yhteydessä. Voimme siis pulahtaa suoraan nuotion päällä porisevaan puurokattilaan eli ”Runovellin” pariin. Nimi on hauska ja niin on kansikin. Ja se taitaa myös poiketa aika lailla valtavirrasta. Voin jo tässä vaiheessa vakuuttaa, että velli ei…
-
Pappa ja älykännykkä
Tähän lyhyeen ihmisen elämään sisältyy toiveita ja unelmia, joiden toteuttaminen saattaa tuntua mahdottomalta. Ne on siis paras unohtaa, kiskoa villasukat jalkaan ja tallustaa reippaasti keskelle uutta päivää. Ja sehän kuluu vanhemmiten jo sellaista vauhtia, että näen jopa tuntiviisarin nytkähdykset sen kiertäessä kellotaulua ympäri. Lapsena tuosta olisi varmaan ollut lievennystä tuskaiseen oloon, kun odottelin malttamattomana ensimmäisten…
-
Jytäjammu
Missä mahtaa luurata nyt Jytäjammuni, jonka kumiset tassut saivat 80-luvulla tunnustella monen eurooppalaisen valtion pikipintoja. Erosimme lopulta viiden vuoden tiiviin yhdessäolon jälkeen. Se jäi Kolmannenlinjan nuhjuisen autohallin perälle, kun mielenhäiriössäni vaihdoin sen pieneen Fiatiin. En muista häpesinkö sillä hetkellä, mutta syytä olisi ollut. Jammullani oli nuoruus, niin kuin minullakin. Se sai silloin kiipeillä Keski- Norjan…
-
Diktaattori & Kieli
Olen hellinyt vuosikausia mielikuvaa, että Hitlerin äidinkieli olisikin ollut Ranska tai Italia? Olisiko hän silloin saanut kannatusta, niin paljon kuin sai? Olisiko hän onnistunut saamaan massat hurmostilaan? Mikään ei näytä typerämmältä, kuin korokkeella seisovan puhujan edessä vellova väkijoukko, joka mylvii tukihuutojaan tasaisin väliajoin. Hitler oli harjoitellut liikkeensä tarkkaan. Puhe aloitettiin pää hieman takakenossa ja kädet…
-
Kevättä pukkaa
Tänään oli jo sellainen päivä, että olisi kannattanut sitoa räystäät rautalangalla kiinni. Vesi lorotteli pitkin pihaa väistellen isompia lumimöykkyjä ja lasten kumisaappaita. Odotin myös näkeväni ensimmäisen leppäkertun ja kuulevani talitiaisen karheita lauluyrityksiä. Vaikka tuo melodia on yksinkertainen, niin suvea kohti se saa kuitenkin auringon väristä kirkkautta, joka taas hiipuu syksyn koleisiin sateisiin. Mutta onneksi siihen…
-
Havaintoja
Sain ystävältäni runokirjan vajaa viisi vuotta sitten. Muistan paikan ja tilanteen oikein hyvin. Olimme juuri lähdössä Kivihaasta, Veripalvelun pihasta, kun hän ojensi minulle ohuen, pehmeäkantisen teoksen. Ihmettelin sitä hetken aikaa kädessäni, kunnes huomasin tutun nimen kannessa. Se oli minulle todellinen yllätys. Ehkä se ei olisi ollut sitä parikymmentä vuotta aiemmin, kun elämämme risteilivät melko tiukasti yhteisen…
-
Keskiaikainen kansankuvaaja Pieter Bruegel Vanhempi
Nuorempana en tainnut olla vielä kovinkaan skeptinen, sillä nähtyäni ensimmäisen kerran Pieter Bruegel Vanhemman (1925-1569) maalauksen ”Metsästäjiä talvimaisemassa” (Hunters in The Snow) olin aivan varma, että olin asunut itse tuossa keskiaikaisessa flaamilaisessa kylässä edellisessä elämässäni. Koin tuon maiseman välittämän tunnelman niin ihmeellisen voimakkaasti, että en todellakaan löytänyt silloin muuta selitystä kokemukselleni. Jaksoin tuijottaa teosta minuuttikaupalla…
-
Naivismi vs. naivisti
Naivisti kuvataiteilija ylitse muiden on Henri Rousseau (1884-1910). Tietenkin vain siinä tapauksessa, että mielipiteelläni on arvoa. Jos ei ole, niin ei sitten Picassonkaan. Joskus pentuna näin Rousseaun työn ”Sleeping Gypsy” jonkun taidekirjan sivulla. Kuvassa leijona työntää kuononsa kiinni nukkuvan mustalaisnaisen hiuksiin ilman, että tilanteessa olisi mitään uhkaavaa. Naisen asento maassa on hyvin jäykkä ja sitä…
-
Oodi maantiekilpapyörälle I
Muinaisessa Egyptissä oodi oli faaraon ylistyslaulu. Tähän on helppo tarttua, sillä maantiepyörähän on jossain mielessä kuningas, kun puhutaan kilpailuvälineistä. Tosin myös varmaan ainoita kruunupäitä, joiden selässä istutaan niin kauan, että suvunjatkamisen kannalta tärkeistä lisäkkeistä katoaa tunto ja ainoa keino palauttaa se takaisin, on takapuolen kohottaminen satulasta vähäksi aikaa. Ajattelin suhtautua tähän aiheeseen otsakkeen mukaisesti eli…
-
Elokuvien kiusalliset loput
Taas kerran kävi näin. Katsoimme juuri vaimon kanssa elokuvan, jonka viimeistä episodia ohjaaja olisi voinut miettiä hieman tarkemmin. Hyvälle elokuvalle, joka piti tiukasti otteessaan kaksi tuntia, olisi voinut rakentaa huomattavasti uskottavamman lopun. Miellyttävän katselukokemuksen päättävää rimanalituskohtausta ei voi perustella edes sillä, että pitää kosiskella yleisöä. Siitä ei todellakaan ollut kysymys. Meille jäi vähän samanlainen tunne, kuin…
Arkisto
- toukokuu 2024 (3)
- huhtikuu 2024 (2)
- maaliskuu 2024 (2)
- helmikuu 2024 (2)
- tammikuu 2024 (1)
- joulukuu 2023 (2)
- marraskuu 2023 (9)
- lokakuu 2023 (3)
- syyskuu 2023 (3)
- elokuu 2023 (10)
- elokuu 2016 (1)
- tammikuu 2016 (1)
- kesäkuu 2015 (1)
- maaliskuu 2015 (1)
- tammikuu 2015 (1)
- joulukuu 2014 (1)
- marraskuu 2014 (1)
- lokakuu 2014 (1)
- syyskuu 2014 (2)
- heinäkuu 2014 (2)
- syyskuu 2013 (2)
- heinäkuu 2013 (2)
- toukokuu 2013 (2)
- huhtikuu 2013 (1)
- maaliskuu 2013 (2)
- helmikuu 2013 (2)
- tammikuu 2013 (2)
- joulukuu 2012 (2)
- marraskuu 2012 (2)
- lokakuu 2012 (2)
- syyskuu 2012 (2)
- elokuu 2012 (2)
- kesäkuu 2012 (4)
- toukokuu 2012 (3)
- huhtikuu 2012 (1)
- maaliskuu 2012 (1)
- helmikuu 2012 (2)
- tammikuu 2012 (4)
- joulukuu 2011 (2)
- marraskuu 2011 (2)
- lokakuu 2011 (3)
- syyskuu 2011 (4)
- heinäkuu 2011 (4)
- kesäkuu 2011 (2)
- toukokuu 2011 (6)
- huhtikuu 2011 (1)
- maaliskuu 2011 (4)
- helmikuu 2011 (4)
- tammikuu 2011 (5)
- joulukuu 2010 (8)
- marraskuu 2010 (5)
- lokakuu 2010 (8)
- syyskuu 2010 (2)
- elokuu 2010 (7)
- heinäkuu 2010 (1)
- kesäkuu 2010 (7)
- toukokuu 2010 (5)
- huhtikuu 2010 (8)
- maaliskuu 2010 (11)
- helmikuu 2010 (12)
- tammikuu 2010 (8)
Minä
Kirjoittelen tässä blogissa ajatuksiani niiltä alueilta, joista olen todella kiinnostunut. Olen halukas laajentamaan maailmankuvaani ja se onnistuu parhaiten seuraamalla luonnontieteitä laidasta laitaan. Tämä tarkoittaa paleoantropologiasta tähtitieteeseen ja jotain vielä siltä väliltä. Historia kiehtoo ja etenkin kulttuurihistoria, toki unohtamatta tekniikkaa ja sen historiaa. Peukutan erityisesti keskiaikaa ja sitä käsittelevät kirjat saavat minut kaipaamaan noille vuosisadoille, vaikka tuskin siellä viihtyisin pidempään.
Luovuuttani tukee valokuvaus ja kirjoittaminen. Otin kameran käteeni jo varhaisteininä ja pimiössä syntyi ahaa-elämysten saattelemana ensimmäiset harmaasävykuvat. Taukoa tuli keski-iässä, kunnes tutustuin digikuvaukseen ja kuvien muokkaamiseen. Sen myötä harrastus alkoi jossain mielessä taas uudelleen alusta.
Musiikkimakuni hyväksyy klassisen, rockin ja jazzin. Vanhemmiten klassinen on saanut minusta tiukemman otteen. Toki olen elänyt rockin vuosikymmenet, joten eihän siitä eroon pääse – ja ei ole syytäkään. Tutustuminen musiikin historiaan on mukava tuki, joka antaa lisää potkua sen kuunteluun. Etenkin klassisella puolella tuosta on ollut hyötyä, kun olen perehtynyt erilaisiin aikakausiin, tyylisuuntiin ja säveltäjien historiaan. Rockin vuosikymmenet olen elänyt, joten se saa riittää.
Taidehistoria ja arkkitehtuuri on alueita, jotka myös kiehtovat. Ehkä näissä on kiinnostavinta ne taitekohdat, joissa rikotaan tietoisesti hyväksyttyjä rajoja. Dokumenteilla, elokuvilla ja TV-sarjoilla on toki myös oma rooli arjessani.
Tukena tälle kaikelle on ruumiinkulttuuri, jolle näin eläkkeellä löytyy mukavasti rakoa. Rullaluistelen ja pyöräilen vähintään joka toinen päivä. Olen harrastanut lähes koko ikäni liikuntaa. Teininä innostuin ampumahiihdosta ja maratoninkin askelsin keski-iässä melko tyylipuhtaasti. Liikunta antaa potkua myös henkiselle puolelle. Hyvän lenkin jälkeen on niin paljon energiaa, että voisin vaikka alkaa taivuttelemaan latinan kielen verbejä. No, mitä tulikaan taas luvattua…
Valokuvagalleriani löytyy täältä: seponkuvat.fi/kuvat/