• Välillä on väliä

    Näyttää kuin avioparien elämässä olisi jossain vaiheessa yhteistä taivalta melkoisen iso musta aukko tai monta hieman pienempää. Ne löytyvät varmaankin sieltä suhteen aamupäivän ja auringonlaskun väliltä. Sinne tuntuu katoavan asioita ja tunnetiloja, joiden luulisi päinvastoin vain vahvistuvan, kun vuodet ryntäävät syliin yhä kiihtyvämmällä vauhdilla ja ainoa tuki on siinä vieressä. Ehkä jotain vahvistuukin, mutta valitettavasti…

    Lue artikkeli

  • Elokuvaelämys

    Paras paikka elokuvan katsomiseen on elokuvateatteri. Toiseksi paras vaihtoehto on jättää koko elokuva katsomatta. Perustelen nämä valinnat seuraavassa pakinassa, jossa on totta ainakin toinen puoli.  Saattaa kyllä olla molemmatkin. Venyttelen itseni hyvään asentoon sohvatuolissa. Jalkani olen työntänyt toisen tuolin päälle, jonka olen kääntänyt niin, että istuinosa on itseeni päin. En tiedä pitäisinkö niitä vierekkäin vai…

    Lue artikkeli

  • Fiskars

    Ruotsissa rautaruukkeja on ollut jo 1500-luvulla. Oli melko luonnollista otaksua, että Suomessa olisi myös hyvät malmivarat. Kustaa Vaasan yritykset jäivät kuitenkin melko vaisuiksi, sillä hyviä esiintymiä ei löytynyt tai ne olivat vaikeasti hyödynnettävissä. Onneksi meillä on paljon järviä ja soita, joista saatiin nostettua ainakin kotitarpeiksi malmia pienten harkkohyttien sulateltavaksi. Suomen maaperälle on rakennettu vuosisatojen aikana…

    Lue artikkeli

  • Runovelli

    Ystäväni toinen runokirja, joka ilmestyi vuosi ensimmäisen jälkeen, ei kaipaa ihmeempiä saatesanoja, koska jonkinlaisen kirjailijaesittelyn kävin jo lävitse ”Havaintoja”-kokoelman arvioinnin yhteydessä. Voimme siis pulahtaa suoraan nuotion päällä porisevaan puurokattilaan eli ”Runovellin” pariin. Nimi on hauska ja niin on kansikin. Ja se taitaa myös poiketa aika lailla valtavirrasta. Voin jo tässä vaiheessa vakuuttaa, että velli ei…

    Lue artikkeli

  • Pappa ja älykännykkä

    Tähän lyhyeen ihmisen elämään sisältyy toiveita ja unelmia, joiden toteuttaminen saattaa tuntua mahdottomalta. Ne on siis paras unohtaa, kiskoa villasukat jalkaan ja tallustaa reippaasti keskelle uutta päivää. Ja sehän kuluu vanhemmiten jo sellaista vauhtia, että näen jopa tuntiviisarin nytkähdykset sen kiertäessä kellotaulua ympäri. Lapsena tuosta olisi varmaan ollut lievennystä tuskaiseen oloon, kun odottelin malttamattomana ensimmäisten…

    Lue artikkeli

  • Jytäjammu

    Missä mahtaa luurata nyt Jytäjammuni, jonka kumiset tassut saivat 80-luvulla tunnustella monen eurooppalaisen valtion pikipintoja. Erosimme lopulta viiden vuoden tiiviin yhdessäolon jälkeen. Se jäi Kolmannenlinjan nuhjuisen autohallin perälle, kun mielenhäiriössäni vaihdoin sen pieneen Fiatiin. En muista häpesinkö sillä hetkellä, mutta syytä olisi ollut. Jammullani oli nuoruus, niin kuin minullakin. Se sai silloin kiipeillä Keski- Norjan…

    Lue artikkeli

  • Diktaattori & Kieli

    Olen hellinyt vuosikausia mielikuvaa, että Hitlerin äidinkieli olisikin ollut Ranska tai Italia? Olisiko hän silloin saanut kannatusta, niin paljon kuin sai? Olisiko hän onnistunut saamaan massat hurmostilaan? Mikään ei näytä typerämmältä, kuin korokkeella seisovan puhujan edessä vellova väkijoukko, joka mylvii tukihuutojaan tasaisin väliajoin. Hitler oli harjoitellut liikkeensä tarkkaan. Puhe aloitettiin pää hieman takakenossa ja kädet…

    Lue artikkeli

  • Kevättä pukkaa

    Tänään oli jo sellainen päivä, että olisi kannattanut sitoa räystäät rautalangalla kiinni. Vesi lorotteli pitkin pihaa väistellen isompia lumimöykkyjä ja lasten kumisaappaita. Odotin myös näkeväni ensimmäisen leppäkertun ja kuulevani talitiaisen karheita lauluyrityksiä. Vaikka tuo melodia on yksinkertainen, niin suvea kohti se saa kuitenkin auringon väristä kirkkautta, joka taas hiipuu syksyn koleisiin sateisiin. Mutta onneksi siihen…

    Lue artikkeli

  • Havaintoja

    Sain ystävältäni runokirjan vajaa viisi vuotta sitten. Muistan paikan ja tilanteen oikein hyvin. Olimme juuri lähdössä Kivihaasta, Veripalvelun pihasta, kun hän ojensi minulle ohuen, pehmeäkantisen teoksen. Ihmettelin sitä hetken aikaa kädessäni, kunnes huomasin tutun nimen kannessa. Se oli minulle todellinen yllätys. Ehkä se ei olisi ollut sitä parikymmentä vuotta aiemmin, kun elämämme risteilivät melko tiukasti yhteisen…

    Lue artikkeli

  • Keskiaikainen kansankuvaaja Pieter Bruegel Vanhempi

    Nuorempana en tainnut olla vielä kovinkaan skeptinen, sillä nähtyäni ensimmäisen kerran Pieter Bruegel Vanhemman (1925-1569) maalauksen ”Metsästäjiä talvimaisemassa” (Hunters in The Snow) olin aivan varma, että olin asunut itse tuossa keskiaikaisessa flaamilaisessa kylässä edellisessä elämässäni. Koin tuon maiseman välittämän tunnelman niin ihmeellisen voimakkaasti, että en todellakaan löytänyt silloin muuta selitystä kokemukselleni. Jaksoin tuijottaa teosta minuuttikaupalla…

    Lue artikkeli

Minä

Kirjoittelen tässä blogissa ajatuksiani niiltä alueilta, joista olen todella kiinnostunut. Olen halukas laajentamaan maailmankuvaani ja se onnistuu parhaiten seuraamalla luonnontieteitä laidasta laitaan. Tämä tarkoittaa paleoantropologiasta tähtitieteeseen ja jotain vielä siltä väliltä. Historia kiehtoo ja etenkin kulttuurihistoria, toki unohtamatta tekniikkaa ja sen historiaa. Peukutan erityisesti keskiaikaa ja sitä käsittelevät kirjat saavat minut kaipaamaan noille vuosisadoille, vaikka tuskin siellä viihtyisin pidempään.

Kaksi näyttelykuvaani Tuusulan rantatien galleriassa.

Luovuuttani tukee valokuvaus ja kirjoittaminen. Otin kameran käteeni jo varhaisteininä ja pimiössä syntyi ensimmäiset harmaasävykuvat. Taukoa tuli keski-iässä, kunnes tutustuin digikuvaukseen ja kuvien muokkaamiseen. Sen myötä harrastus alkoi jossain mielessä taas uudelleen alusta.

Musiikkimakuni hyväksyy klassisen, rockin ja jazzin. Vanhemmiten klassinen on saanut minusta tiukemman otteen. Toki olen elänyt rockin vuosikymmenet, joten eihän siitä eroon pääse – ja ei ole syytäkään. Tutustuminen musiikin historiaan on mukava tuki, joka antaa lisää potkua sen kuunteluun. Etenkin klassisen- ja jazz-musiikin puolella tuosta on ollut hyötyä, kun olen perehtynyt erilaisiin aikakausiin, tyylisuuntiin ja säveltäjien historiaan. Rockin vuosikymmenet olen elänyt, joten se saa riittää.

Taidehistoria ja arkkitehtuuri on alueita, jotka myös kiehtovat. Ehkä näissä on kiinnostavinta ne taitekohdat, joissa rikotaan tietoisesti hyväksyttyjä rajoja. Dokumenteilla, elokuvilla ja TV-sarjoilla on toki myös oma rooli arjessani.      

Tukena tälle kaikelle on ruumiinkulttuuri, jolle näin eläkkeellä löytyy mukavasti tilaa. Rullaluistelen ja pyöräilen vähintään joka toinen päivä. Olen harrastanut lähes koko ikäni liikuntaa. Teininä innostuin ampumahiihdosta ja maratoninkin askelsin keski-iässä melko tyylipuhtaasti. Liikunta antaa potkua myös henkiselle puolelle. Hyvän lenkin jälkeen on niin paljon energiaa, että voisin vaikka alkaa taivuttelemaan latinan kielen verbejä. No, mitä tulikaan taas luvattua…

Valokuvagalleriani löytyy täältä:  seponkuvat.fi/kuvat/