En ole koskaan oikein pitänyt syntymäpäivistä, jos en laske mukaan niitä lapsuuden kultaisia hetkiä, kun pöytä notkui virvoitusjuomista, karkeista ja kakusta, jonka kynttilöiden puhaltaminen yhdellä henkäyksellä sammuksiin oli lähes mahdoton tehtävä. Ajatus siitä, että seison vihaamani kravatti kaulassa ovensuussa odottamassa vieraita ja kohottelen konemaisesti shampanjalasia puheiden keskipisteenä, ei kuulu elämyslistalleni. Jos ei pidä synttäreitä, niin ei saa lahjojakaan? Tämä hokema on moraalisesti hyväksyttävä, mutta näinhän se ei kuitenkaan aina mene. Ei edes omalla kohdallani. Olin jo haaveillut monia vuosia kuumailmapallolennosta ja unohtanut sen samantien, kun vilkaisin yrittäjien hinnastoa. Minähän en maksa 200 euroa tunnin lennosta, sillä sillä saa vaimon kanssa halpalennon Lontooseen edestakaisin ja jää vielä käyttörahaakin pariin Fish and Chips – ateriaan tumman oluen toimiessa liukkaana kyytipoikana. Mutta mitäs teet, jos käteen työnnetään kirjekuori, joka sisältää lahjakortin tuohon himoitsemaani liikennevälineeseen? Eihän sitä voi takaisinkaan antaa, joten ainoa vaihtoehto on käyttää se, sillä lahjan siirtäminen eteenpäin rikkoo moraalitajuni rajoja.
Lahjakorttini sai odotella parisen kuukautta laatikossani, sillä odottelin syksyn kuulakkaita päiviä, jotka ovat parasta mitä tiedän Suomen suvessa. Lopulta ilmoittauduin lennolle ja se toteutui juuri sellaisena päivänä kuin toivoinkin. Ajelin usvaisen aamuhämärän lävitse Malmille. Lentokentältä meidät kuljetettiin Mäntsälän pallokentälle, jossa pääsimme tositoimiin. Tunnin aherruksen jälkeen olimmekin jo ilmassa ja siitä tunnin päästä Ohkolan pellolla kohottamassa samppanjalasia.
Uskallan suositella tuota kokemusta, mikäli sinulla ei ole korkean paikan kammoa tai ajatuksesi eivät harhaile koko lennon ajan ”pajunvitsoista” väännetyn korin pohjan kestävyydessä. Meitä oli sen päällä kuusitoista taivasmatkaajaa ja sehän tekee painoa jo Toyota Yariksen verran. Tuon Suomen suurimman pallon nostokyky on reilut kaksituhatta kiloa eli sillä nostaisi kapunkimaasturin kummasti pilvien korkeudelle. Sen verhoamiseen on mennyt polyuretaanilla käsiteltyä nailonia yli 3000 neliömetriä ja kuutioita sen sisuksissa on melko tarkalleen 12000. Ja kun pelkkä kangaskin painaa 450 kiloa, niin onhan siinä vappupalloa ihan riittävästi. Tuota ihmettelin silloin ja ihmettelen vieläkin.
