Nuorempana en tainnut olla vielä kovinkaan skeptinen, sillä nähtyäni ensimmäisen kerran Pieter Bruegel Vanhemman (1925-1569) maalauksen ”Metsästäjiä talvimaisemassa” (Hunters in The Snow) olin aivan varma, että olin asunut itse tuossa keskiaikaisessa flaamilaisessa kylässä edellisessä elämässäni. Koin tuon maiseman välittämän tunnelman niin ihmeellisen voimakkaasti, että en todellakaan löytänyt silloin muuta selitystä kokemukselleni. Jaksoin tuijottaa teosta minuuttikaupalla…

Naivisti kuvataiteilija ylitse muiden on Henri Rousseau (1884-1910). Tietenkin vain siinä tapauksessa, että mielipiteelläni on arvoa. Jos ei ole, niin ei sitten Picassonkaan. Joskus pentuna näin Rousseaun työn  ”Sleeping Gypsy” jonkun taidekirjan sivulla. Kuvassa leijona työntää kuononsa kiinni nukkuvan mustalaisnaisen hiuksiin ilman, että tilanteessa olisi mitään uhkaavaa. Naisen asento maassa on hyvin jäykkä ja sitä…

Muinaisessa Egyptissä oodi oli faaraon ylistyslaulu. Tähän on helppo tarttua, sillä maantiepyörähän on jossain mielessä kuningas, kun puhutaan kilpailuvälineistä. Tosin myös varmaan ainoita kruunupäitä, joiden selässä istutaan niin kauan, että suvunjatkamisen kannalta tärkeistä lisäkkeistä katoaa tunto ja ainoa keino palauttaa se takaisin, on takapuolen kohottaminen satulasta vähäksi aikaa. Ajattelin suhtautua tähän aiheeseen otsakkeen mukaisesti eli…

Taas kerran kävi näin. Katsoimme juuri vaimon kanssa elokuvan, jonka viimeistä episodia ohjaaja olisi voinut miettiä hieman tarkemmin. Hyvälle elokuvalle, joka piti tiukasti otteessaan kaksi tuntia, olisi voinut rakentaa huomattavasti uskottavamman lopun. Miellyttävän katselukokemuksen päättävää rimanalituskohtausta ei voi perustella edes sillä, että pitää kosiskella yleisöä. Siitä ei todellakaan ollut kysymys. Meille jäi vähän samanlainen tunne, kuin…

Kun otan kirjan käteeni olen tosissani. Olen jo siinä vaiheessa löytänyt hyvän asennon vuoteella ja suunnannut valon mahdollisimman oikeaoppisesti pian eteeni aukeavalle sivulle. Mikään ei saa häiritä tulevaa lukukokemusta, sillä se on aina yhtä ainutlaatuista. Jos joudun jo heti alkuvaiheessa suuntamaan valokeilaa uudelleen, olen jo menettänyt osittain pelin, koska minun pitää samalla vaihtaa asentoa yltääkseni…

Täytän kesällä tasavuosia. Murkkuikäisenä olisin pitänyt tämän ikäistä ukkoa liian vanhana tekemään enää mitään järkevää. Joskus teinit voivat olla jopa oikeassa, mutta ei tässä asiassa. Tämähän on ihmisen paras ikä ja koko ajan luontaisedut vain paranevat. Kohta voin päästää suustani typeryyksiä ihan jonona. Minun ei tarvitse perustella enää väitteitäni, koska perustelen sen vuosillani. Keskusteluaiheet ovat myös…

Ikääntyessäni olen alkanut kiinnittämään huomiota epäolennaisiin asioihin. Tänään sieluni kimppuun kävi vuorovaikutus, siihen liittyvät rituaalit ja etenkin niiden välttely. Asun itse rivitaloyhtiössä, jossa on kuusitoista asuntoa. Eli postilaatikolla käynti tai autopaikalle meno ei välttämättä onnistu ilman, että joudun kohtaamaan pihalla jonkun toisen asukkaan. Se ei ole minulle ongelma; mutisen jotain tai nostan hieman tassuani. Silloin…

Lyriikka käyttää paljon kielikuvia. Niillä on myös paikkansa kaunokirjallisuudessa. Yleisimmät kielikuvat taitavat olla vertaus ja metafora. Nämä käsitetään yleensä toistensa synonyymeinä, mutta sitähän ne eivät ole.  Vertaus on selkeämmin ilmaistu ja siinä käytetään kuin-sanaa erottamaan rinnastettavat sanat. Se on kuin vaaka ja ”kuin” on kuppien välissä oleva mittauskoneisto. Metafora on tavallaan tuo koko vaaka. Metaforassa…

Ihailemani humoristi menehtyi viime vuoden lokakuun alussa. Ura kirjailijana oli pitkä ja sen täyttääkseen hänen täytyi kirjoittaa yli kolmekymmentä teosta viidenkymmenen viiden vuoden aika. Se on aika komea pätkä kirjahyllyssä ja etenkin, jos niiden seläkkeissä lukee oma nimi. Itse kyllä tarkastelisin tuollaista rivistöä vähän väliä ja silittelisin tuotoksiani hellällä kädellä. Mutta uskon, että Huovinen ei…

Jos lumihangen alla vatsallaan lojuvat veneet saavat minut painamaan jarrupoljinta ja toteuttamaan joitain kuvallisia ideoitani, niin sama vaikutus on hautausmailla. Ne ovat yleensä kauniilla paikoilla ja hyvin hoidettuja. Syntypaikan on luultavasti määritellyt aikojen alussa kirkko, jonka viereen vainajat on kuopattu. Ja sehän on luonnollisesti pystytetty kylän kauneimmalle paikalle. Kuolleita on myös haudattu kirkkojen lattioiden alle,…