Raamatun tulkinnan mukaan Nooan arkki karahti karille Ararat vuorella, joka sijaitsee juuri ja juuri Turkin puolella. Läheisiä rajanaapureita ovat Irani ja Armenia. Melko huonosti valittu paikka, sillä se on myös itsenäisyyttä tavoittelevien kurdien toiminta-aluetta. Sekä Turkki että Iran yrittävät tuhota sitkeästi sissiliikkeenä toimivan Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) asemat myös tältä vuoristoalueelta. Innokkaiden arkin etsijöiden riesana on myös erinäiset rosvojoukot ja aseiden salakuljettajat. Ei siis ihme, että Turkin viranomaiset ovat kieltäneet alueella liikkumisen. Siitä huolimatta innokkaita arkin etsijöitä harhailee Araratin rinteillä yrittäen löytää edes pienen puukappaleen tuosta suunnattomasta ruuhesta, joka oli kooltaan lähes samankokoinen kuin Vikingin Isabella. Ja onhan niitä löytynyt. Niiden määrästä voisi päätellä, että Nooa saattoi olla jopa eräänlainen arkistonhoitaja. Tilaakin on riittävästi tuohon harrastukseen, sillä alue on kooltaan 1000 neliökilometriä. Ja jos yhden arkin vaatima tontti olisi 300 neliömetriä, niin koko maa-alueelle mahtuisi noin 3000 arkkia siististi asetettuna vierekkäin. Etsiminen olisi todella helppoa, mutta viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana se ei ole ollut sitä. Arkki on löytynyt ja taas kadonnut. Eli tuon tarun parissa kilvoittelu täyttää kaikki huuhaan tuntomerkit.
Raamatulla on huitaistu sivuun liuta tieteellisiä faktoja, jotka eivät tue lainkaan noin viisituhatta vuotta sitten sattunutta vedenpaisumusta. Esim. Egypti kehitti kulttuuriaan samoihin aikoihin ja sen edistymistä ei keskeyttänyt kilometrien paksuinen vesikerros. Mistä olisi edes löytynyt tulvan jälkeen se väestömäärä, joka olisi pystynyt rakentamaan Kheopsin pyramidit. Napajäätiköiltä kaiverrettujen näytteiden vuosilustot eivät tue myöskään tulvateoriaa. Jos uskomme tuohon tapahtumaan, niin kaikkien eläinlajien ja ihmisenkin alkuperäkin pitäisi olla lähtöisin Lähi-idästä. Tutkimustulokset osoittavat kuitenkin, että eläinlajit ovat kehittyneet useilla eri alueilla. Ihmisenkin juuret osoittavat Afrikan suuntaan, eikä Mesopotamiaan. Ja jos jokaista eläintä olisi ollut kaksi kappaletta, niin miksi reilun 4000 vuoden aikana ole tapahtunut sisäsiittoisuudesta johtuvaa lajien massasukupuuttoa. Välttääkseen tämän, rotatkin tarvitsevat vähintään 200 yksilöä. Meitä ihmisiä vaaditaan n. 10000. Nooan arkkiin otettu geenivalikoima on näin ollen ollut täysin riittämätön
En olisi varmaankaan perehtynyt lainkaan Nooan arkkiin ja sen löytöhistoriaan, jos en olisi pari viikkoa sitten lukenut uutista, että se on taas kerran löydetty. Tällä kertaa asialla oli kristitty, kiinalainen filmintekijä Yeung Wing-Cheung. Hänen johtamansa ryhmä väittää löytäneensä arkin 3658 metrin korkeudelta. He ottivat kuvia hylyn sisältä ja toivat tullessaan puunäytteitä. Mittauksissa näytteet on ajoitettu 4800 vuoden päähän, joka täsmää sopivasti Raamatun kertomuksen kanssa. Eli kaikki näyttää oikein hyvältä. Löytö on luonnollisesti aiheuttanut paljon keskustelua netissä ja monelle kristitylle se on ollut mieluinen ase moukaroida ateisteja ja muitakin epäilijöitä. Kannattaisi kuitenkin odottaa hieman, sillä paikkaa ei ole tutkittu kuin alustavasti. Tunnetut historiantutkijat ovat myös kritisoineet sitä, että löytö julkaistiin ensin lehdistölle. Käytäntö arkeologian parissa on aivan toinen. Ensin tehdään löytöpaikalla asianmukaiset tutkimukset ja vasta sen jälkeen on vasta median vuoro. He eivät ole saaneet myöskään näytteitä tutkittavaksi, eikä heille ole kerrottu tarkkaa arkin paikkaa.
Ennen tätä löytöä tunnetuin oli Durupinarin löytö. Se on laivaa muistuttava muodostuma, joka paljastui maanjäristyksen ja rankkasateiden yhteydessä vuonna 1948. Samana vuonna perustettiin myös Israelin valtio, joten löytö sai sen vuoksi myös lisää merkittävyyttä. Paikalla kävi vuonna 1960 Turkin armeijan ja amerikkalaisten adventistitiedemiesten ryhmä. Se totesi, että muodostuma on kiveä ja maata. Paikalle saapui vajaa parikymmentä vuotta myöhemmin anestesialääkäri Ronald Wyatt, joka oli erittäin innostunut löydöstä. Hän huomasi paikan läheisyydestä ajoankkureiden näköisiä suuria litteitä kiviä, joiden yläpäässä on reikä. Vuodesta 1985 paikkaa tutkivat hänen lisäkseen myös David Fasold ja monet muut. Kun maaperää scannattiin magnetometrilla, niin siitä löytyi selkeä arkin kuvio. Arkista ja sen lähistöltä väitetään löytyneen myös ruostunutta rautaa, orgaanista ainetta, kivettynyttä puuta ja karvaa. Tämä arkkilöytö on kuitenkin jakanut, jopa kristityidenkin mielipiteitä. Moni pitääkin Wyattia huijarina tai ainakin miehenä, joka tekee hätiköityjä johtopäätöksiä. Tukea tulee väitteistä, että hän on myös löytänyt Baabelin tornin, Liiton arkin ja monta muuta Raamatun mainitsemaa paikkaa. Arkin paikkaa ei ole tutkittu vieläkään perusteellisesti, mutta Turkki on kuitenkin julistanut sen virallisesti Nooan arkiksi ja sinne järjestetään jopa turistimatkoja.
Arkki on löydetty ainakin kuusi kertaa viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana. Sen on nähty paljastuvan jäätikön alta ja kadonneen taas. Jotkut kertovat käyneen jopa sen sisällä. Eräs näistä varhaisista löytäjistä oli Fernand Nevarra, joka kirjoitti matkastaan vuorelle kirjan. Se takasi hänelle hyvän toimeentulon, joten kai tuo pitää laskea ihan kelpo saavutusten joukkoon kuuluvaksi. Nooan rakennelma on leikkinyt todella ihmeellistä kuurupiiloa nämä vuosikymmenet. Kun johonkin uskoo, niin löytyyhän se lopultakin. Näin kai pitäisi luonnehtia tätä Indiana Jones-tyyppistä retkeilyä Araratin vuoristossa.
Entä, jos tämä viimeinen löytö paljastuukin tarkkojen arkeologisten tutkimusten jälkeen isoksi laivaksi, jonka rakennusmateriaali osoittautuu tuhansia vuosia vanhaksi? Aika vaikeaa on kuvitella, että se olisi koottu tuon ikäisestä puutavarasta ja kuljetettu sitten lähes neljän kilometrin korkeuteen. Se olisi historiallisesti todella huomattava löytö, joka pakottaisi tarkistelemaan ihmiskunnan menneisyyttä uudesta lähtökohdasta käsin. Olisihan tuo melkoinen uutinen minullekin, mutta luultavasti selviäisin tuostakin koettelemuksesta hengissä, vaikka maailmankuvani jäisikin vähäksi aikaa tuuliajolle.