Miltähän se kuulostaisi, jos joku ystävistäsi kertoisi siirtyvänsä kaksivaiheiseen yöuneen. Hän sanoisi menevänsä nukkumaan pian auringonlaskun jälkeen ja heräisi noin neljän tunnin päästä. Tämän jälkeen ystäväsi valvoisi pari tuntia ja erinäisten aktiviteettien jälkeen hän menisi takaisin vuoteeseen ja jatkaisi unia aamuun asti.
Tämä kuulostaisi niin oudolta, että yrittäisin varmaan puhua järkeä kaverilleni. Ystäväni suunnitelma ei olisi vain hänen oma ajatuksensa, sillä näin on jaksoteltu yöunia keskiajalla, jopa 1800-luvulle asti. Nykyinen tapa nukkua yö putkeen on nimittäin yleistynyt vasta teollisen vallankumouksen ja sähkövalojen myötä.
Mutta miten hyödynnettiin nuo yölliset tunnit, jolloin oltiin muutama tunti hereillä? Ne käytettiin erinäisten askareiden parissa. Varmaankin kotitöillä oli niissä keskeinen rooli. Jotkut saattoivat myös viettää sen ajan pyhien tekstien parissa ja rukoilla. Luostareissa tuo keskiyön valvominen oli jo hyvin vanha tapa. Pyhä Benedictus vaati jo kuusisataa luvulla, että munkit nousevat keskiyöllä ja kuluttavat aikaansa uskonnollisten tekstien parissa
Kotieläimet ehkä vaativat myös yöllistä huolenpitoa. Noiden tuntien aikana saatettiin jopa käydä kyläilemässä. Ehkä se pari tuntia meni vain sängyssä loikoillessa ja jutellessa muiden perheiden jäsenten kanssa. Nuo tunnit saattoivat olla myös hyvä hetki perheenlisäyksen kannalta. Keskiaika oli myös paholaisten ja demonien kulta-aikaa. Pimeys oli aikaa, jolloin yliluonnolliset voimat saattoivat houkutella, uhkailla tai vahingoittaa ihmisiä. Keskiyöhön sijoittuva valvominen nähtiin varmaan myös jonkinlaisena turvana näitä ilmiöitä vastaan.
Mutta tämäkin arkea ryhmittämä tapa alkoi hiipua 1600-luvun lopulla ja kiihtyi 1800-luvulla. Tähän muutokseen vaikutti kaksi tapaa. Toinen näistä oli katuvalaistus ja sähkövalo. Pimeät illat muuttuivat huomattavasti valoisimmiksi ja aloimme valvoa illalla myöhempään. Toisena syyllisenä oli teollisuuden synty. Sorvin ääneen oli mentävä jo aamulla aikaisin. Päivä oli teollisten työpaikkojen vuoksi strukturoitu paljon tarkemmin, kuin esiteollisena aikana.