Mikään vastaantuleva ei tahdo enää yllättää nettiä selaillessa, mutta tuo kuvan vauva häkissä kerrostalon seinällä oli sen verran outo näky, että se kieltämättä hätkäytti ja päätin kaivaa siitä lisää tietoa.
Parvekkeita ei ilmestynyt kuin vasta 1900-luvun alkupuolella keskiluokan asuntoihin. Sitä ennen puhuttiin lähinnä huoneistojen yhteisistä tuuletusparvekkeista. Julia ja Romeokin taisivat huudella rakkauden tunnustuksia toisilleen tuon tyyppisen parvekkeen kautta. Toki parvekkeita on ollut jo tuhansia vuosia, mutta niihin ei ollut varaa kuin rikkailla ja ne olivat lähinnä vain arkkitehtuurisia koristeita. Eli niiden funktio oli aivan muuta kuin nykyisillä parvekkeilla, joissa on tilaa myös kalusteille.
Kerrostalon seinälle asennettavat vauvahäkit ovat historiallisesti olleet käytössä 1900-luvun alkupuolella ainakin Lontoossa ja New Yorkissa. Nämä metalliset verkkohäkit kiinnitettiin asuntojen ulkoseiniin ikkunoiden ulkopuolelle. Niiden tarkoituksena oli tarjota vauvoille raikasta ulkoilmaa ja auringonvaloa myös ahtaissa kaupunkiasunnoissa, joissa ei ollut parvekkeita tai puutarhoja. Tuohon aikaan raikkaan ilman ja auringonvalon uskottiin olevan erityisen tärkeää lasten terveyden ja kasvun kannalta. Monissa tiheään asutuissa kaupungeissa asuinolot olivat ahtaat, eikä ulkoilulle ollut välttämättä tilaa tai mahdollisuuksia.
Vaikka seinustalla roikkuva häkki näyttääkin aivan oudolta ratkaisulta, niin sata vuotta sitten ne olivat kekseliäs vaihtoehto vastata kaupunkielämän haasteisiin. Nykyään moiset viritelmät olisivat kiellettyjä. sillä ne eivät täyttäisi turvallisuus – tai rakennusmääräyksiä.