Olen minimalismin ystävä ja minusta tuntuu, että en ole aivan yksin tämän mielipiteeni kanssa. Tästä huolimatta kuvataide, arkkitehtuuri ja arjen käyttöesineet ovat poikenneet historian vuosisadoilla myös aivan päinvastaiseen suuntaan. Keskitiellä kulkeminen on ainakin luoville ihmisille vaikeaa. Ja hyvä näin.
Ylenpalttiseen koristeluun keskittynyt barokki ja rokokoo saivat jossain vaiheessa ähkyn, antoivat ylen ja nielaisivat seuraavaksi vanhan tutun klassismin, jossa muotokieli oli selkeämpää, harmonisempaa ja yksinkertaisempaa. Tuolla määrittelyllä en tarkoita 70-luvulla rakennettuja betonilähiöitä, joiden arkkitehtuuri on täysin alastonta.
Kumpi miellyttää enemmän? Minulle ainakin helppo valinta.
Minimalismia on toki muukin kuin kuvataide tai sisustustyylit. Sillä voidaan tarkoittaa myös yksinkertaista elämäntapaa, ajattelua ja musiikkia. Jälkimmäisestä tulee lähinnä mieleen diskojumputus. Mutta entä minimalistinen ajattelu? Yritän pysyä siitä kaukana, koska siitä puuttuu visuaalisuus. Taitaa siitä puuttua paljon muutakin. Joillekin se näyttää olevan ainoa tapa ajatella. Voisin jatkossa kutsua näitä iltapäivälehtien kommentoijia minimalistisen ajattelun kannattajaksi. Tuo kuulostaa paremmalta kuin hörhö tai juntti. Minun mielestäni asioiden selvittämiseen tuskin riittää minimalistinen ajattelu.
Kumpi seinälle? Helppoa tämäkin.
Minusta minimalismin keskeinen elementti on muotokieli. Muodoilla on keskeinen rooli kauneudessa. Jos joku on kaunista, kun siihen voi tökätä sormensa. Minimalismi taiteessa keskittyy vain olennaiseen, ilman turhia helyjä. Kauneutta on vaikea nähdä rihkaman takaa, koska ne rikkovat havaintokokemuksen, se on tavallaan visuaalista karsastamista. Minimalistinen kuvataide pakottaa kokemaan teoksen sellaisenaan ilman monimutkaista tulkintaa. Samalla voi pohtia tuota ikuista kysymystä: Mitä taide on? Siitä on kirjoitettu lukemattomia kirjoja ja kukaan ei ole pystynyt määrittelemään sitä tyhjentävästi. Taidekokemus on kuitenkin ihmiselle sisäänrakennettu. Kun katson kivikauden luolamaalauksia, niin näen eläinhahmoissa rytmiikkaa ja muotoilua, joka on taideilmaisulle olennaista.