Tähän lyhyeen ihmisen elämään sisältyy toiveita ja unelmia, joiden toteuttaminen saattaa tuntua mahdottomalta. Ne on siis paras unohtaa, kiskoa villasukat jalkaan ja tallustaa reippaasti keskelle uutta päivää. Ja sehän kuluu vanhemmiten jo sellaista vauhtia, että näen jopa tuntiviisarin nytkähdykset sen kiertäessä kellotaulua ympäri. Lapsena tuosta olisi varmaan ollut lievennystä tuskaiseen oloon, kun odottelin malttamattomana ensimmäisten lumiläikkien ilmestymistä pihamaalle. Se oli varma merkki siitä, että jouluaaton lahjatulva saattoi olla jo melko lähellä.
On myös toiveita ja unelmia, joiden toteutus on loppujen lopuksi vain omasta niskalenkistä kiinni. Jonkun asian saavuttaminen voi olla rahasäkin takana, mutta eurojakin saa kasattua melkoisen pinon säästämällä vain sinnikkäästi vuodesta toiseen. Eräs näistä monista esteistä on laiskuus. Sen selättäminen on vaikeaa, koska se on sisäsyntyistä ja koodattuna DNA-ketjuun. Joten en pysty neuvomaan miten tuosta taipumuksesta pääsee eroon. Mutta jos joku täysissä järjissä oleva sanoo, että ”en opi”, niin pistän hanttiin. Se ei ole mikään syy olla sukeltamatta uusien elämysten kimppuun. Lähes kaiken voi oppia, vaikka eläkeputki olisikin jo nurkan takana. Oppimiskyky säilyy ilman mentaalisia sairauksia ratakierroksen viimeiselle sataselle asti. Sitkeästi toistoja tekemällä, olen päättänyt itse opiskella tämän vuoden aikana kirjoittamaan kymmensormijärjestelmällä. Ja tuon kunniahimoisen projektin avuksi löytyy netistä jopa oikein mainio ohjelmakin. Katsotaan miten ukon käy.
En ole kuitenkaan itsekään poikkeus suhtautumisessani uusiin ja outoihin asioihin. Kompuroin yhtä lailla omien asenteideni kanssa ja haluan päästä joskus jopa helpolla. Pyydän ATK-ongelmissa poikani paikalle, vaikka googlaamalla selviäisin varmaan niistä itsekin. Syynä ei tietenkään ole laiskuus, vaan ajan käyttö johonkin mielekkäämpään toimintaan (mitä se sitten lieneekään), kuin selvitellä tunti toisen perään niska jäykkänä bittiongelmia. Minua auttaisi, jos edes näkisin ne ja voisin asettaa ne vaikka suurennuslasia apuna käyttäen oikeaan järjestykseen.
Taisin sanoa muutama kuukausi sitten, että minulla on kännykkä vain puhumista varten. Ja koskaan en muuta tule tarvitsemaankaan. Ei ehkä olisi pitänyt. Tilasin uuden mobiililaitteen, vaikka vanha olisi vielä palvellut vuosia. Tyttäreni kuultua, että olin ostamassa kosketusnäytöllisen älypuhelimen, sain välittömästi palautetta: ”Sinun nakkisormillasi ei pysty käyttämään pieniä kuvakkeita”. Minun olisi pitänyt ostaa eläkeläiskännykkä, jossa on jälkiruokalautasen kokoiset painikkeet. Vakuutin, että voin käyttää sukkapuikkoa apuna, jos ongelmia tulee. Todellisuudessa kuvakkeisiin on helpompi osua sormenpäilläni, kuin edellisen puhelimen näppäimiin. Sukkapuikot ovat jääneet vaimolle ja joskus otan avuksi kännykän mukana tulleen plektran. Se ja lukulasit auttavat kummasti pienikokoisten linkkien naputtelussa.
Nyt minulla on siis älykännykkä, josta kuuntelen musiikkini mobiililaajakaistaa pitkin suoraan Ruotsissa olevalta Spotifyn palvelimelta. Voin hyödyntää sitä myös MP3 –soittimena. Löysin siitä valikkoja selaillessani radionkin. Kamera taitaa olla jo arkipäivää. Reissussa onnistuu sähköpostin katsominen ja isompia ostoksia tehdessäni voin vilkaista nettiselaimen avulla, mitä tuote maksaa jossain muussa kaupassa. Parasta on kuitenkin, että siinä on mainio GPS-laite sisäänrakennettuna, joten löydän paikkaan kuin paikkaan. Kieltämättä sydämeni poljento on tavallista rivakampaa, kun liitän sen datajohdolla pöytäkoneeni USB –liittimeen ja avaan ohjelman, jolla voin järjestellä osoitekirjaa ja synkronoida puhelimen muistiin Outlookin kalenteriin tekemäni viimeisimmät päivitykset. Samaa väylää pitkin onnistuu musiikin siirto, uusien karttojen tai erinäisten ohjelmien asennus. Voi sitä riemua, kun näen kuinka bitit marssivat jonossa uuden mobiililaitteeni hopeisen kuoren alle. Siinähän sitä on jo elämälle tarkoitusta yllin kyllin.
Ihme kyllä, en tarvinnut näitä toimintoja puhelimessani viime vuoden puolella, vaikka ne kaikki ovatkin nyt tuiki tärkeitä lisukkeita uudessa kännykässäni. Tässä on ollutkin miettimistä ihan ahdistukseen asti. Mistä noita tarpeita oikein sataa? Ja pelkään, että lisää on tulossa.