Skotlannissa täytyy olla jotain tosi kiehtovaa, kun se on valikoitunut yhdeksi mielenkiintoisimmista alueista, johon haluaisin tutustua. Irlanti on se toinen, mutta siitä lisää joku toinen kerta. Voi olla, että erityinen rakkaussuhde Britannian saaren pohjoisosan maisemiin alkoi Mel Gibsonin Braveheart -elokuvasta, jossa Skotlanti taisteli itsenäisyytensä puolesta 1300-luvulla. Elokuva sai muhkeat viisi Oscaria, josta ohjaaja kuin ohjaaja voi olla toki ylpeä. Filmi jätti minuun pysyvän muistijäljen, joka on viitoittanut polkuani tähän päivään asti. Tuoreempia maistiaisia skottien nauttimista maisemista voi bongata, vaikka Outlander-sarjasta, jossa upeat maisemat tuntuvat varastavan aika ajoin pääosan roolin. Kun karuus ja kauneus vaeltavat käsi kädessä, niin ainakin minun visuaalinen herkkyyteni saa ravintoa pitkäksi aikaa.
Nummi kuin nummi, joten poiketaan hetkeksi Skotlannista Devoniin, Lounais-Englannin sumuisille nummille. Pysymme kuitenkin samalla saarella. Pieni episodi lapsuudesta, jota en voi olla kertomatta. Nummella juoksenteli Conan Doylen luoma Baskervillen koira, jota ei ollut syytä silitellä. Kuuntelin sitä veljeni ja siskoni kanssa vanhempien putkiradiosta. Istuimme sen edessä vieri vieressä ja saimme näin samalla toisistamme tukea, kun tuo Holmesin ja tohtori Watsonin kohtaama koira ulvoi öisellä nummella. Tapahtumiin eläytyminen ei todellakaan ollut vaikeaa. Toivottavasti Markus sedän Lastentunti oli tuon kuunnelman jälkeen ja se omalta osaltaan ehkä rauhoitti pelokasta lapsen mieltä ennen nukkumaan menoa. Markus sedän tarinoinnissa ei ollut muuta kamalaa, kuin iänikuinen muistutus kaurapuurosta. Toki olen oppinut syömään sitä aikuisena, joten kyllä tuo lasten ystävä tiesi mistä puhui.
Skotlanti ei ole mitään ilman Loch Nessin hirviötä, jonka jokainen seudulla vieraillut haluaisi varmaan nähdä. Lueskelin muutama päivä sitten uutisen, jossa mainittiin, että hirviöjahtiin käydään taas kerran entistä suuremmalla arsenaalilla. Jäädään odottamaan, mitä haaviin jää tällä kertaa. Veikkaan, että ei mitään. Itse en siis tuohon ”taruun” usko, joten voisin jättää tuon kuuluisan järven väliin ja käydä vaikka maistamassa lasillisen kuuluisaa skottiviskiä. Toki en ole viskin ystävä, mutta voihan sitäkin juoda, vaikka vain kunnioittaen samalla tuon jalon juoman historiaa. Viskin syntypaikan oletetaan olevan joko Irlanti tai Skotlanti. Tislaustaito tuli Eurooppaan 1200-luvulla, jota ilman sitä ei tietenkään tuotakaan juomaa voinut valmistaa. Ja voiko vilja säilyä paremmin kuin alkoholin muodossa. Leipä ja olut taitavat olla jo ravinnoksi kelpaamatonta, kun viski vasta heräilee lapsen unestaan.
Keskiajan historian kyltymättömänä harrastajana Skotlannin lukemattomat linnat saisivat minusta innokkaan vaeltajan. Nuo harmaat muurit ja ne tapahtumat, jotka ovat imeytyneet niihin melskeisinä vuosisatoina, olisivat minun mielikuvitukselleni täydellinen kattaus. Ja jos linnat loppuvat kesken, niin Irlanti tarjoaa niitä vielä enemmän. Puhumattakaan germaanien maasta, jossa niitä taitaa olla eniten tarjolla, kun laajennetaan reviiriä Euroopan kokoiseksi.
Skotlantia ei voi sivuuttaa kertomatta myös gaelista. Se on kelttiläinen kieli, jota puhutaan lähinnä Hebridien saarilla. Samaan kieliryhmään kuuluu myös edelleen elinvoimaiset iiri ja manksi. Gaelin käyttäjiä taisi viimeisimmän tiedon mukaan olla lähemmäs 60 000, joten siitä pidetään hyvää huolta. Ja näin pitääkin, sillä kieli on kantava osa kulttuurihistoriaa. Olen luvannut itselleni, että voisin opetella edes perusteet siitä, mutta samaa taisin luvata jo aikoja sitten latinan kielestäkin. Alun innostukseni kaatui melko pian verbien taivutuksiin. Latinan kimmokkeena on tietenkin tuo historian harrastus. Ikääntyminenkään ei taida auttaa tuossa kielimaratonissa, koska nuo kognitiiviset kyvyt eivät taida saada suinkaan uutta elinvoimaa eläkevuosista.
Jos lukeminen onnistuu englannin kielellä, niin Skotlannin historiasta löytyy kunnioitettava määrä kirjoja, joiden avulla voi laajentaa käsitystään tuosta lumoavasta alueesta. Ja nojatuolimatkoja voi toki tehdä upeissa maisemissa myös Googlen Street View-palvelun avulla.