Aamu on yllätyksellisin vuorokaudenaika.  Ensimmäinen kummastus on se, että huomaa olevansa hengissä. Käänteinen vaihtoehto ei sinänsä ole kovinkaan huono, jos makean unen keskeyttää herätyskellon ikävä pirinä. Näen yleensä aamulla selkounia ja niissähän voi häärätä kaikkea epäsopivaa ilman, että joutuu touhuistaan vastuuseen. Seuraavaksi tarkkailen hieman syyllisenä, että hengittääkö vaimo ja missä on Elmeri. Jälkimmäinen ilmestyy melko pian paikalle ja aloittaa kehräyksen ja tyynyn kulmien lutkuttamisen. Tästä ei tule loppua, ennen kuin jompikumpi meistä nousee sängystä. Aviopuolisoni yleensä kolistelee alakertaan ensimmäisenä ja keittää kahvin lisäksi minulle aamupuuron. Toki osaan sen tehdä itsekin, mutta minun on katsottava aamuteeveestä uutiset. Telkkari on katonrajassa, kaukosäädin käden ulottuvilla ja tyyny sopivasti pään alla, joten se on pelkkää ylellisyyttä.

Matkakoneeni on keittiön pöydän kulmalla niin, että voin lusikoida kaurapuuroa samalla lähes hampaattomaan suuhuni, kun käyn lävitse tarkentavia uutisia. Oma telkkarin uutistarjontamme ei vastaa lainkaan vaatimuksiani. Minun pitää myös tietää miten asiat ovat Israelissa ja Lähi-idässä, sillä sieltähän se sota alkaa. Käyn myös tärkeimmät tiede-uutiset lävitse. Viimeksi huomasin, että valonnopeus on ylitetty, joten olin siinäkin asiassa ajan tasalla. Tämän jälkeen olen vasta valmis huomioimaan ympärilläni olevat ihmiset. Avaan siis seuraavaksi Messengerin ja katson, että onko kaverini valmis vaihtamaan ajatuksia. Melko usein on. Samalla varmistan, että hän on hengissä ja voi hyvin.  Olemme sopineet, että jos noutaja käy yön aikana kylässä, niin merkki perille pääsystä voisi olla vaikka lyhyt viesti Mesen kautta. Vaatisi vaimolta aika hurttia huumoria, jos hän syyllistyisi tuohon ilveilyyn tilanteessa, kun ukkoa viedään poninhäntä heiluen eteisen lävitse. Siihen en usko. Jos saan ruudulleni rajan takaa tekstiä, niin oletan sen sisältävän ainakin joitain viittauksia korkeasta lämpötilasta. Ehkä olen väärässä ja ystäväni on pujahtanut sittenkin sinne toiselle puolelle. Hän on hoitanut minun tietämättäni kaikki tarvittavat rituaalit mallikelpoisesti ja Pietari on nyökäyttänyt päätään, että portti on auki. Ikävää, sillä siinä tapauksessa en pääse hänestä koskaan eroon. Ystävyys on hieno asia, mutta vain oikein annosteltuna.

Parin päivän päästä pitäisi olla pitkät jonot Pietarin portin takana. Evangelista Harold Campingin mukaan se lopullinen maailmanloppu saavuttaa meidät syntiset perjantaina 21.10. Tosin tuon piti tapahtua jo keväällä, mutta jotain oli mennyt sataa vuotta lähentelevän Harold Campingin laskuissa pieleen, sillä kaunis toukokuinen päivä kului ilman mainittavia mullistuksia. Ihmiskunta odotti aikansa selitystä ja se saikin sen. Campingin mukaan sinä päivänä alkoi Jumalan tarkastusjakso, joka aikana sieluja ei enää pelasteta. Minä en ymmärrä tuosta yhtään mitään. Moni oli myynyt omaisuutensa ja ottanut lopputilin töistä hyvissä ajoin jalkautuakseen kaduille jakamaan lehtisiä, joissa tuosta tapahtumasta kerrottiin hyvin vakuuttavalla tavalla. Vaihtoehtoa sille ei ollut, niin kuin tämä Family Radio-radioaseman perustajajäsen ja presidentti Harold Camping asian erinäisissä haastatteluissa ilmoitti. Ikävä vain, että se laukaisi myös jotkut höperöt tekemään itsemurhia, koska he eivät kestäneet ajatusta siitä, että mantereet kääntyvät heidän jalkojensa alla ylösalaisin. Jäämme siis odottelemaan tuota lopullista mullistusta. Itse ainakin odotan mielenkiinnolla sitä näkyä, kun lähimmäisiäni temmataan henkseleistä kohti yläpilviä. Toivottavasti saan edes muutaman hyvän kuvan tuosta tapahtumasta.