Elämä rajautuu tyhjyydestä tyhjyyteen, tyhjyydestä Helvettiin tai tyhjyydestä Paratiisin tarjoamaan ikuiseen mielihyvään. Uskon itse ensimmäiseen kohtaan, koska se on järkevin vaihtoehto. Jälkimmäiset ovat ympätty täyteen ihmisen kokoisia toiveita. Ne ovat syntyneet siinä kohtaan kehityshistoriaamme, kun olemme oivaltaneet minuutemme ja sen arvon säilyttämiseksi kaikki keinot ovat sallittuja. Todellisuuden havainnointi livenä on tila, jonka soisi jatkuvan edes jossain muodossa ainaisesti…
Pyrimme koko elämämme ajan maksimoimaan mielihyvää. Yleensä se tehdään laillisuuden rajoissa, ehkä hieman harmaallakin alueella. Siihen kategoriaan sujahtavat ihan luontevasti myös eri uskontokuntien edustajat, piikkimatoilla lojuvia fakiireja myöten. Joillekin meistä masokismi tuottaa mukavia tuntemuksia, etenkin jos kidutuksen toisessa päässä on ruhtinaallinen palkinto. Olisin kyllä valmis sijoittamaan rukousmaton oikeasuuntaisesti kohti Mekkaa viisi kertaa vuorokaudessa, jos vastineena on todellakin läjäpäin kaikkea hyvää. Ensimmäinen näistä rukoushetkistä suoritetaan aamulla, ennen auringon nousua ja viimeisin jo pimeyden laskeuduttua. Alustan on oltava puhdas ja kompassi mukana. En tiedä, meneekö siinä taivaspaikka, jos sattuu kumartumaan muutaman asteen ohi oikeasta suunnasta. Jumalat vaativat kummallisia rituaaleja meiltä palvojilta. Voihan se olla niinkin, että ilman outoja tapoja eri uskonnoista häviäisi omaleimaisuus ja ne näyttäisivät pian kaikki samanlaisilta. Silloin emme voisi myöskään pitää omaa uskomustamme parempana kuin toisen. Kaikkia uskontoja yhdistää kuitenkin jonkinasteinen järjettömyys, jota ilman ne eivät voisi edes elää. Miten mahtaisimme reagoida jos Koraani tai Raamattu ilmestyisi kirjahyllyymme niin, että emme osaisi yhdistää niiden sisältöä mihinkään? Minä ainakin pyörittelisin melko pitkään päätäni. Lopulta ne kaiketi päätyisivät poistettavien kirjojen osastolle eli kierrätyskeskukseen tai paikallisen kirppiksen nuhjuiselle hyllylle. Uskonnot taitavat vaatia tuekseen melkoisesti kulttuurihistoriaa, jotta ne pysyvät pystyssä; niin kuin moni muukin tapamme.