Raamattu on kirja, joka on fundamentalistien mielestä alusta loppuun totista Jumalan sanaa. Samalla se määrittelee, millainen Jumala itse on. Kirjojen kirja pitäisi riittää oikein hyvin Isämme profilointiin. Ja parhaiten siihen soveltuu Vanha testamentti, sillä se kattaa ajallisesti pidemmän jakson, kuin Uusi Testamentti. Jälkimmäinen osio Raamatusta on lähinnä Jeesuksen suodattamaa tietoa. Ja kukapa haluaisi puhua pahaa omasta isästään? Jumalaa voidaan myös pitää jossain mielessä kirjailijana, siinä kuin vaikka Pentti Haanpäätä. Jälkimmäisen tuotantoa analysoimalla voimme päätellä millainen kirjailija on itse ihmisenä. Teosten lähiluku välittäisi Haanpään arvot ja ne asiat, jotka ovat hänelle tärkeitä. Jos Jumala on kirjoituttanut meille kirjan, niin Hänen persoonansa löytyy myös sen sivuilta.
Käsitys Jumalan ilmiasusta on nykyään erilainen kuin ennen. Nyt Hän taitaa läpäistä koko todellisuuden jonain utuisena henkenä. Jumalan ei nähdä enää istuvan enkelien parissa taivaallisessa palatsissa, joka oli kullalla ja valolla kirjailtu. Ennen oli toisin. Silloin kun ympäristöä ja sen ilmiöitä hahmotettiin lähes fyysisesti, niin jumalakin oli hahmoltaan hyvin konkreettinen. Ja hänelle oli myös tilaus. Jos ihmiskunta syntyisi valmiina eli heräisimme tähän nykyisyyteen pitkästä unesta tietämättä mitään uskonnoista, niin en ole varma lainkaan, että ihmiskunta kääntyisi kysymyksineen Jumalan puoleen. Hänelle ei kaiketi olisi enää tilaa tai tarvetta.
Vanhan testamentin Jumala ei ollut kovin abstraktinen. Hän saattoi esiintyä palavana pensaana, joka poukkoili kivisiä kinttupolkuja pitkin. Minusta tuo osoittaa melko railakasta huumorintajua. Lisäksi Hän ohjaili luotujaan melkoisen kovalla kädellä. En voi kun ihmetellä, miksi Hän valitsi ihmiskunnan joukosta yhden heimon ja antoi sille erityisaseman. Tämä kuva istuu oikein hyvin omaan maailmamme vallankäytön alttarille, mutta erittäin huonosti Jumalan persoonaan. Kaikki keinot tuntuivat olevan sallittuja, kun Hän johdatti israelilaiset luvattuun maahan. Pysyvän kotinsa jo aiemmin sinne rakentaneet joutuivat väistymään ja katsomaan muualta teltan paikkaa. Näissä tarinoissa ei kukaan tunne empatiaa, eikä taida rakastaa vihollistaan. Eipä tainnut edes kaikkitietävä Jumala edes aavistaa, kuinka pitkälle tuo päätös tuli kantamaan.
Oletamme myös, että Jumala on moraalisesti täydellinen, koska emme voi liittää muuta attribuuttia kaiken luojaan. Moraali on myös meille ihmisille se vimeinen rajaviiva, joka erottaa meidät nelijalkaisista ystävistämme. Sitä siis kannattaa paapoa, vaikka sen merkitys evoluution kannalta saattaa olla negatiivinen. Mutta jospa kyseessä oli vain harkittu suunnitelma, jonka tueksi ihmiskunta sai Raamatun luettavaksi. Ehkä jumalia on enemmänkin ja he päättivät kipakkojen löylyjen jälkeen, vilvoitellessaan vanhoja jalkojaan pehmeässä pilvimeressä, luoda erään planeetan vehreään jokilaaksoon Paratiisin. Melko pian sinne ilmestyivät vähäpukeiset Aatami ja Eeva. Joku jumalista äkkäsi jossain vaiheessa hauskan hedelmäjutun ja vettäkin piti kaataa ihmispoloisten niskaan koko taivaanvahvuudelta. Tästä taitaa olla vapaa tahto kaukana, kun meitä tönitään kommelluksesta toiseen. Tosin minua ei haittaa, vaikka koko taivaankansi tärisi jumalien naurusta.
Myönnän, että perusteluni näyttää reikäiseltä viltiltä ja siihen sisältyy liikaa oletuksia. Mutta minun on vaikea kaivaa Vanhan testamentin kertomusten takaa olentoa, joka on moraalisesti täydellinen. Löydän sieltä lähinnä Luojan, joka on ikävissään päättänyt luoda ihmisen ja katsoa mitähän tästäkin jutusta tulee. Jos meistä ei ole muuta iloa ollut näiden vuosituhansien aikana, niin erilaiset palvontamenomme ovat varmaan kirvoittaneet Hänen huulilleen aika ajoin hymyn tapaisen. Mikäli jumalia on enemmänkin, niin heidän ajatustenvaihtoaan olisi varmaan hauska seurata. Tai sitten he ovat vain unohtaneet meidät ja siirtyneet uusien projektien pariin.