Urantia on kirja, jonka lukemiseen tarvitaan melkoisesti aikaa. Siinä on yli 2000 sivua ja lukujen otsikoitakin lähemmäs kaksisataa. Tutustuin siihen ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten. Jaksoin lukea ensimmäiset kolmesataa sivua ja loput valikoiden. Urakan jälkeen jäi hämmennys ja ihmetys. Tämän jälkeen piti kai tulla usko, mutta löysin kämmeneltäni kuitenkin kolikon toisen puolen: epäuskon. Takerruin kirjan välittämään tieteelliseen todellisuuskäsitykseen niin tukevasti, että kirjoitin siitä jopa kriittisen artikkelin ”Kestääkö Urantian tieteellinen maailmankuva” Ultra-lehteen. Ihmeekseni se jopa julkaistiin, joten se ei tainnut pahemmin ärsyttää pari vuotta sitten menehtynyttä päätoimittaja Tapani Kuningasta. Hyvä näin. Sain jutustani ilmaisen lehden, joka on tainnut kadota muuttojen myötä lopullisesti. Kirjoitustani on myöhemmin kuitenkin kommentoitu ja sitä on käytetty argumentoinnin välineenä, kun Urantiassa vahvasti esillä olevat luonnontieteelliset faktat ovat kirvoittaneet mielipiteitä puolesta ja vastaan. Peistä on taitettu siis melko tiuhaan, vaikka kiihkein väittely taitaa olla jo ohi.

Kirjalla on myös historiansa. Urantia-liike sai alkunsa Yhdysvalloissa viime vuosisadan alkupuolella. Keskeinen henkilö tässä tarinassa oli adventistipastori, psykiatri William S. Sadler, joka hoiti professorin virkaa Chicagon yliopistossa ja oli opettajana McCormickin teologisessa seminaarissa. Hänen tiedetään olleen hyvin skeptinen spiritistisiä ilmiöitä kohtaan ja hän pitikin niitä lähinnä alitajunnan aiheuttamina harhoina. Tätä vahvistaa hänen kirjoittamansa kirja, jossa hän käsitteli tätä aihetta. Ajatukset saivat kuitenkin uuden suunnan, kun hän tutki erästä henkilöä (nimeä ei ole koskaan paljastettu) vuosien 1911 ja 1929 välisenä aikana. Tämä saattoi vaipua niin syvään uneen, ettei häntä pystytty herättämään. Miehen vaimo oli kertonut Sadlerille, että hänen miehensä nukkuessa tämän kautta puhuu erilaisia yliluonnollisia sanansaattajia. Sadler päättikin ryhtyä tutkimaan tapausta. Hänen mielestään hänen kuulemansa oli pohjimmiltaan kristillistä ja hyvin johdonmukaista ja ristiriidatonta. Lisäksi se oli sopusoinnussa aikansa tieteellisten tosiasioiden kanssa.

Sadler kutsui vuoden 1923 alussa koolle ryhmän ystäviään tutkimaan tätä outoa ilmiötä. Kanavoijan nukkuessa henget vastasivat hänen kauttaan esitettyihin kysymyksiin. Niitä riitti ja mikä oli kysellessä, kun vastauksissa raotettiin todellisuuden perimmäisiä arvoituksia. Pikku hiljaa vastauksia alkoi olla niin paljon, että niiden paikka oli kansien välissä. Ensin piti kuitenkin voittaa rahoitukseen ja tekstin valtavaan määrään liittyvät ongelmat. Vuonna 1950 Chicagossa perustettiin Urantia-säätiö, Urantia Foundation. Kirja ilmestyi viisi vuotta myöhemmin. Se on käännetty kahdellekymmenelle kielelle ja aika harva tietää siitä yhtään mitään. Tämä on oma otantani, joka olen rajannut ystäviini ja tuttuihin.

Muutama sana kirjan rakenteesta. Se jakaantuu neljään osaan, joista ensimmäinen osa esittää keskusuniversumin ja seitsemään superuniversumia, Jumalaa, maailman rakennetta ja henkiolentojen eri luokkia.Toinen osa esittää paikallisuniversumia, johon kuuluu myös maapallo eli Urantia. Evoluution ja luomisen kerrotaan jatkuvan ja johtavan Jumalan säätämänä kohti hyvää.Kolmas osa esittää Urantian eli maapallon syntymähistoriaa. Se sisältää kuvauksen ensimmäisestä ihmisperheestä, rotujen synnystä ja leviämisestä. Lopulta kerrotaan ihmiskunnan saamat käänteentekevät ilmoitukset. Ensimmäinen oli Planeettaprinssin ja hänen esikuntansa toiminta 500 000 vuotta sitten, toinen oli Adam ja Eeva noin 35 000 vuotta sitten sekä kolmas oli Melkisedekin 94 vuotta kestänyt ja vuonna 1973 eaa. alkanut vierailu. Monien nykyisten uskontojen katsotaan pohjautuvan tähän.Neljäs osa esittää neljännen käänteentekevän ilmoituksen eli Jeesuksen elämän ja opetuksen. Kertomuksiin sisältyy muun muassa matka Egyptiin, Roomaan ja Kreikkaan. Samaten Jeesuksen kerrotaan olleen ainut Luoja 700 000 pojasta, joka ruumiillistui Maan päälle^.

Kaiken kaikkiaan melkoinen teos. Vaikka itse uskonkin, että sen sisältöä ei ole saatu kosmoksen matkaajilta, niin pelkkänä inhimillisenä saavutuksena se on melkoinen suoritus.

Urantiaa pääsee lukemaan aivan ilmaiseksi, kun vierailee Suomen Urantia-seuran sivulla. Yhdistys julkaisee myös ”Heijaste” -nimistä lehteä, jonka kaksitoista vuosikertaa on myös tutustumisen arvoisia. Niiden artikkelit antavat hyvän kuvan siitä, miten tätä jättieeposta tulkitaan. Artikkeleissa taitaa olla enemmän eksegetiikkaa, kuin Teologisen tiedekunnan vuosikursseilla yhteensä. Ehkä se kriittinen puoli jää puolitiehen, mutta sitä tuskin on odotettavissa ryhmältä, joille Urantia on ainoa totuus. Jostain syystä olen aina vältellyt ihmisiä, jotka omistavat tämän ehdottomuuden.  Lista on pitkä ja jotkut näistä ihmisten mielten valloittajista ovat tehneet pahaa enemmän kuin jotkut toiset. Silloin kun uskotaan sokeasti, niin silloin suljetaan samalla se puoli ihmisen mielestä pois, josta kannattaisi olla ylpeä: kriittisyys.

http://www.netikka.net/mpeltonen/urantia.htm

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/uskon/pg/harkonen/urantiak.pdf