Lapsuuden tuoksut ja kuvat


Erilaiset hajut herättävät vahvoja muistumia paikkoihin ja tapahtumiin, joista on saattanut kulua jo vuosikymmeniä. Ykköstuoksuni on ollut koko elämäni ajan savusaunan tuprahdukset. Kun tunnen tuon viekoittelevan tuoksun nenässäni, niin palaan välittömästi Alavieskaan ja Pohjanmaan lakeuksille, joiden yksitoikkoisuutta rikkovat kuovien surulliset huudot ja nurkistaan painuneet pärekattoiset heinäladot. Jossain vaiheessa niitä ei enää ole ja niiden paikalla tulee kyhjöttämään tympeät, autonkokoiset valkoiset heinäpaalit, jotka hukkuvat syksyn edetessä talven värien alle. Vaikka koenkin nostalgisia tunteita kävellessäni noilla rannattomilla niityillä, niin en koskaan enää suostuisi muuttamaan lapsuuteni maisemiin. Alue on fundamentalisteille pyhitettyä seutua. Lestadiolaisuus on vahvasti läsnä, samoin yleinen hulluus.

Toinen tuoksu, jota olen jäänyt kaipaamaan, löytyy ratakiskojen välistä. Silloin kun betonipölkyt olivat vielä puuta, niin niistä nouseva kyllästysaineen hajussa oli jotain hyvin miellyttävää. Muistan niiskutelleeni tuota tuoksua sisääni sellaisella hartaudella, että olisin jäänyt varmaan paikallisen lättähatun alle, ellei kaikkien pienten poikien perään katsova Taivaanisä olisi pitänyt minua tiukasti kädestä kiinni. Tuota tehtävää taisi kuitenkin auttaa kiskoautojen alitehoisten dieselmoottorien valitus, joka kuului melko pitkälle. Myöskään puksuttavan höyryveturin kiskoma juna ei tainnut päästä yllättämään kovin herkästi.

Tässä lähistöllä on pieni peltotilkku, jota täplittävät heinäkuussa hartioille asti täytetyt heinäseipäät. Ajan silloin tällöin sen ohitse pyörälläni ja tuijotan ikävissäni tuota näkyä, sillä se on melko täydellisesti kadonnutta maisemakulttuuria. Tosin se vaatisi vielä näiden heinäseipäiden lisäksi taustalla kimaltelevan järvenselän ja kaiken yllä verkkaisesti matkaavat poutapilvet. Se on näky, jonka edessä olen joskus kokenut elämäni ainoan hurmostilan, voimakkaan ykseydentunteen ympäröivään todellisuuteen. Tosin skeptisyyteni löytää tuolle todellisuudentajun särölle luonnollisemman selityksen, mutta tässä tapauksessa tunnetila on tärkeämpi, sillä se määrittelee kuitenkin lopulta mihin kohtaan nautinnon mittari asettuu.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *