John Wayne oli loistava näyttelijä, vaikka en olekaan hänestä koskaan pitänyt. Minua taitaa lähinnä inhottaa hänen periamerikkalainen kuosinsa, joka näkyy jo tavassa kantaa kuudestilaukeavaa. Se on siististi vyötäröllä, eikä roiku huolimattomasti miehisyyden alapuolella. Olemuksessa on jotain siloteltua, kuin suoraan sieltä Hollywoodista. Vaikka sankarimme on kauttaaltaan pölyssä ratsastettuaan koko päivän, niin neitseellinen karisma ei ole kadonnut minnekään. Tämä ei ole ihme, sillä tuon cowboyn menestyksen aikoihin lännen filmeistä puuttui aimo annos realismia. Intiaanit olivat lähinnä pahiksia, jotka vain vaikeuttivat valkoisen rodun levittäytymistä ”koskemattomaan” erämaahan. Uudisasukkaat nähtiin työteliäinä, amerikkalaisen vapauden ja yrittämisen mannekiineina. Olen kuitenkin aina pitänyt länkkäreistä. Niissä on yleensä yksinkertainen juoni ja maisemat komeita. Näyttelijät ovat hyviä tai pahoja, joten loppuratkaisuakaan ei tarvitse ennakoida. Ne ovat siis katsojaystävällisiä ja kestävät jopa piipahduksen jääkaapille, vaikka seuraavaan mainoskatkokseen olisikin vielä rutkasti aikaa.

John Wayne ehti näytellä elämänsä aikana yli 140 elokuvassa ja edusti näissä lähes aina oikeutta ja hyvyyttä. Hän oli myös kiivas kommunismin vastustaja ja antoi luonnollisesti tukensa Vietnamin sodalle. Joten siinä oli varmaan riittävästi aineksia kansallissankarin asemaan. Vähän ennen kuolemaansa hän saikin Yhdysvaltain Kongressin kultamitalin.

Tämä länkkärien ja sotafilmien sankari erehtyi näyttelemään 1950-luvun alussa elokuvassa, joka on rankattu kaikkien aikojen huonommaksi. Hänen roolinsa siinä oli Tsingis-kaani, tuo 1100-luvun loppupuolella syntynyt mongoliheimojen yhdistäjä ja historian laajimman valtakunnan perustaja. Muutos cowboysta arojen valtiaaksi ei tainnut sujua kovinkaan hyvin, sillä John Wayne sai rutkasti negatiivista palautetta tuosta syrjähypystä. Rooli ei istunut miehen imagoon, ei sitten millään.

Kuvaukset suoritettiin lähellä St. Georgian kaupunkia, joka sijaitsee Utahin osavaltiossa. Siitä on vain parisataa kilometriä Nevadan testialueelle, jossa amerikkalaiset suorittivat ensimmäisen ydinkokeen  ilmakehässä vuonna 1951. Sitä ennen isoja jytkyjä oli pamauteltu  Tyynenmeren saarilla.  Vaikka kuvauksiin käytetty kaupunki oli melko lähellä koealuetta, niin viranomaisten mielestä se oli täysin turvallinen paikka asua.

Ohjaustyöstä vastasi kulttuurin monitoimimies Dick Powell, joka tunnetaan lähinnä elokuvasta ”Hyvästi, kaunokaiseni”. Powella oli siinä päärooli. Elokuvaa pidetään nykyään film noir–klassikkona ja se on varmaan kunniamerkkinsä ansainnut. Eikä vähiten siksi, että Raymond Chandlerin luoma Philip Marlowen hahmo on hyvin karismaattinen, kivikova ja suoraselkäinen juoppo, joka ei tekisi kaiketi pahaa neitsyellekään. Elokuvaa ei olisi kuitenkaan pitänyt kuvata tuolla alueella. Ohjaaja Dick Powell kuoli syöpään ensimmäisenä kuvausryhmästä. Tämä tapahtui vuonna 1963, jolloin Harvey Ball keksi meille kaikille tutun keltaisen hymynaaman ja John Kennedy sai luodin päähänsä. Samana vuonna kuoli elokuvassa näytellyt Pedro Armendáriz. Hän ampui itseään sairaalassa sydämeen, syövän edettyä tuskalliseen terminaalivaiheeseen. Muutamia vuosia myöhemmin kuoli kaksi näyttelijää myös syöpäkasvaimen runtelemana. Sankarimme John Waynen elämän päätti keuhkosyöpä vuonna 1979. Samaan tautiin menehtyi elokuvassa esiintynyt John Hoyt kymmenisen vuotta myöhemmin. Molemmat olivat kovia tupakoitsijoita, joten kuolinsyy saattoi löytyä huomattavasti lähempää, kuin pahamaineiselta Nevadan koealueelta.