Kirjat ovat aina olleet minulle täydellisiä esineitä. En välitä painomusteen tuoksusta, mutta kaikki muu onkin jo polvistumisen arvoista. Joudun edelleenkin pyyhkimään silmäkulmia, jos satun näkemään Truffaun elokuvan Fahrenheit 451. Ensimmäinen pärskähdys tulee, kun ruudulle ilmestyy kirjaroviot ja toinen varmempi kohta saada tunteet pintaan on episodi, jossa kääntymyksen kokenut palomies Guy Montag kohtaa yhteiskunnasta eristäytyneet ”ihmiskirjat”. Nämä mumisevat teoksia ulkoa kävellessään ringissä lumisateisella rautatiepihalla. Toki olen näkevinäni kaiken lohduttomuuden keskellä aavistuksen verran toivoa.
Lukeminen on sakramentti, jossa uhrataan kirjan sisältö. Kun otan hyvän asennon sängyn päällä ja sytytän lukuvalon, niin olen kuin sulttaani, jolta ei puutu haaremista enää yhtään jalkavaimoa. Lukeminen on lähes seksuaalinen kokemus. Sukellan keskelle uusia ajatuksia ja matkaan maailmassa, joka vaatii toki joskus uskaliasta mieltä. Toki minun iässäni ei kannata kuitenkaan aloittaa enää mitään alusta, vain tarkentaa opittua ja yrittää kestää lyöntejä, jotka murentavat pitkään hellimiäni ajatuskokonaisuuksia. Lohduttaudun sillä, että maailma ei koskaan rakennu tiedon varaan, vaan sen käyttäjien. Ja sillähän ei ole myöskään mitään merkitystä, millaisen maailmankuvan vien hautaani. Se voi olla aivan pielessä tai aivan kohdallaan, mutta sitä en tule koskaan tietämään. Tiedon metsästys on mukavin osa lukuharrastusta. Saaliin nylkeminen, valmistaminen ja tarjoilu ovat taas sitä tylsää struktuuria.
Tänä päivänä perinteiselle kirjalle löytyy myös vaihtoehto: sähkökirja. Itse käytän mieluummin termiä e-kirja, vaikka ensin mainittu onkin virallinen muoto. Vaikka sähkökirja on ollut vasta viime aikoina esillä mediassa, niin sen historia on jo kymmenien vuosien mittainen. Se alkoi vuonna 1971, kun rajattoman käyttöoikeuden Illinois’n yliopiston keskuskoneelle saanut opiskelija Michael Hart naputteli etuoikeudestaan kiitollisena Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen digitaaliseen muotoon. Tästä syntyi Project Gutenberg, jonka ilmaisten kirjojen luettelo sisältää tänä päivänä yli 30 000 nimikettä. Näiden joukosta löytyy myös suomalaista kertomakirjallisuutta.
Nämä ovat tietenkin pieniä määriä, kun niitä verrataan esim. suurimman kirjakaupan Amazonin valikoimaan, joka ylittää melko pian miljoonan rajan. Ja kaiken kaikkiaan kirjoja on ladattavissa verkosta tuplasti tuo määrä. Vuosi sitten Amazon myi jo enemmän kirjoja sähköisessä formaatissa kuin perinteisessä. Näin maailmalla; täällä kotoisessa suomessamme e-kirja on vasta ottamassa ensimmäisiä askeleitaan. Ja tuskin ottaa toista kovinkaan pian, jos hinta on sama kuin kovakantisella kaverilla. Maailmalla sähköinen versio maksaa siinä kymmenen euroa ja täällä lähes kolminkertaisesti. Tuon eron hyödyntäminen vaatii tietenkin englanninkielen taitoa.
Lukulaitteet ovat löytäneet kuluttajat vasta viime vuosina. Ensimmäiset yritykset tehtiin jo kymmenen vuotta sitten, mutta tekniikka ei ollut vielä valmista ja kirjatkin olivat kalliita. Suomeen ensimmäiset ”e-readerit” tulivat myyntiin viime syksynä. Itse laitteet maksavat reilusta satasesta kolmeen. Ikävä vain, että valmistajat eivät ole sopineet yhteisestä formaatista. Lisäksi osa tiedostoista on turvattu parjatulla DRM-kopiosuojauksella, jolla on takanaan jo surullinen historia äänilevyjen parista. Suurin ja kaunein eli Amazon on myös ottanut käyttöön oman tiedostomuodon ja laitteen, joka ei tue melko yleistä ePub-formaattia. Toki tuttu ja turvallinen PDF on luettavissa kaikilla myynnissä olevilla lukulaitteilla, vaikka se onkin monin osin puutteellinen. Tiedostojen muuntaminen toki toiseksi onnistuu ilmaisohjelmilla (esim. Calibre) ja suojauksetkin on mahdollista purkaa, vaikka se ei taida olla aivan lain hengen mukaista. Nämä vaativat tietokoneen käyttöä ja jonkin verran innostusta asiaan.
Asiallisia lukulaitteita on jo myynnissä ainakin kymmenkunta ja laadukkaita kirjakauppoja vähintäin saman verran. Tässä muutama: http://www.amazon.com/, http://www.barnesandnoble.com/, http://www.ebooks.com/, http://www.fictionwise.com/, http://www.whsmith.co.uk/. Kuluttajan ei tarvitse myöskään ostaa ”sikaa säkissä”, sillä useat kaupat tarjoavat kirjoista ”maistiaisen”, joka yleensä sisältää sisällysluettelon ja ensimmäiset sivut. Eräs verkkokauppa antaa lukea teokset jopa puoliväliin saakka, ennen kuin on maksun aika. Melkoista vedätystä, sanoisin.
Pikapalvelu UPS toi Kindlen kotiovelleni rapakon takaa muutama päivä sitten. Jostain kumman syystä Amazon ei anna tilata sitä Englannista, vaan ainoastaan USA:sta. Kuljetuspalvelu oli hoitanut verot ja tullauksen, joten sekin osio hankinnasta kävi kivuttomasti. Tutustuin pikaisesti laitteeseen, ja malttamaton kun olen, niin välittömästi tilaamaan jotain luettavaa. Pian sen 4 gigan muistikortille (mahtuu noin 3500 teosta) pujahti ensimmäinen valintani Amazonin verkkokaupasta. Koko toimitus vahvistuksesta kirjan saapumiseen Kindleen kesti muutamia kymmeniä sekunteja. Se ei ole ihme, sillä tesksti vie vähän tilaa ja sitä mahtuu yhteen megaan jo monta sataa sivua. Amazon tarjoaa hyvin tehdyt omat sivut. Siellä näkyy jokainen ostamasi kirja ja se on ladattavissa tarvittaessa yhä uudelleen. Kaikki lukulaitteet on myös rekisteröitävä omaan tiliin ja niiden määrä on rajoitettu kuuteen. Tietokoneelle ja älypuhelimelle (Nokia puuttuu tästä listasta) saa myös oman ”Kindle For PC” -lukuohjelman ja ne lasketaan mukaan tähän mainittuun määrään.
Kindlen mukana tulee myös melko laaja The New Oxford American Dictionary, jonka paperiversiossa on sivuja 2000. Laitteen oletussanakirjan voi myös tarvittaessa vaihtaa vaikka maksulliseen Englanti-Suomi versioon. Sanojen merkitysten katsominen lukemisen aikana käy vaivattomasti, samoin myös muistiinpanojen tekeminen. Näin lukulaite sopii näppärästi vaikkapa sanavaraston kartuttamiseen. Laite tarjoaa myös suoran linkin Wikipedian tai Googlen sivulle, jos joku kohta tekstissä vaatii lisäselvittelyä. Laite osaa lukea englanninkielistä tekstiä konekielellä, joka ei kuulosta ollenkaan hassummalta; samalla se kääntää sivuja automaattisesti. Muistikortille voi tallentaa musiikkia tai vaikka äänikirjoja, joita voi kuunnella kaiuttimilla tai kuulokkeilla. Ja tämä valinta onnistuu vaikka lukutapahtuman aikana. Myös fonttikoon muutos käy hetkessä, joten se tarjoaa myös huononäköiselle huomattavia etuja. Toki puutteitakin on. Perinteistä kirjaa tuntuu olevan jotenkin helpompi pitää kädessä, vaikka Kindleni onkin erittäin ohut ja kevyt. Ehkä tuo on vain psyykkistä sisäänajoa. Samoin laitteen reunoissa olevia sivunvaihtopainikkeita tulee helposti näppäiltyä vahingossa. Teksti on selkeää, koska se perustuu sähköiseen musteeseen. Se ei myöskään rasita silmiä, koska fontteja ei valaista laitteen sisältä päin. Joten Kindleni vaatii ulkoisen lukuvalon. Tämä on se suurin ero verrattuna taulutiekoneisiin. Lukulaitteen teksti erottuu hyvin myös kirkkaassa päivänvalossa, johon nuo markkinoille viimeisen vuoden aikana rynnineet tabletit eivät kykene. Akku kestää kuukauden normaalissa käytössä, jos et ole aivan himolukija. Mielestäni lukemiseen oma laite, surffailuun taulutietokone. Ja ei varmaan mene kauaa, kun sähköinen lukulaite on jo jokaisen oppilaan koulurepussa. Mikäpä olisi järkevämpää tapa päivittää opiskelukirjoja, kun sujauttaa niihin uutta ja korjattua materiaalia, vaikka kesken oppitunnin. Ja jos lukeminen maistuu lomareissulla, niin matkalaukkuun pujautettu lukulaite vie vähemmän tilaa kuin kirjat. Uuden teoksen hankkimiseen riittää vaikka hotellin, kahvilan tai lentoaseman ilmainen langaton verkko. Kindlen kalliimmassa versiossa on mahdollisuus ladata kirjat käyttäen kännykkäverkkoa. Sen käytöstä ei edes laskuteta erikseen.
Vaikka olenkin viehättynyt lukulaitteestani ja sen mahdollisuuksista, niin en tietenkään pyydä läheistä divarinpitäjää käymään kotonani ja viemään mennessään kaikki työhuoneeni vallanneet kirjat. Miltä se mahtaisikaan näyttää, kun tyhjän kirjahyllyni täytteenä olisi vain muovinen, harmaa Kindle? Ja en myöskään usko, että joutuisin voimakkaan tunneliikahtelun valtaan, vaikka Truffaun elokuvan kirjarovioon kipattaisiin lavallinen lukulaitteita.
Sähköinen kirja on tullut jäädäkseen ja hyvä niin. Se tarjoaa uusia mahdollisuuksia, joiden hylkääminen olisi vähintäinkin typerää. Kirjat ja lehdet ovat meille monelle kuitenkin esineinä niin pyhiä, että ajatus muovisesta läpyskästä niiden korvaajana ei ole miellyttävä. Ja kestääkin varmaan vuosikymmeniä, ennen kuin perinteinen kirja tai lehti katoaa lopullisesti. Se vaatii uuden sukupolven, joka on tottunut lukemaan tekstin muualta kuin paperin pinnalta. Nuorten parissa lukeminen on vähentynyt, joten tuo ryhmä on jo ehkä syntynyt. Heille ei varmaankaan ole suurta eroa siinä, että onko katseen edessä tietokoneen näyttö tai muovinen lukulaite. Ehkä tässä on samaa kuin niissä kirjailijoissa, jotka eivät vieläkään suostu kirjoittamaan teoksiaan tietokoneella, vaan vanhalla Remingtonilla. Aivan kuin luovuus olisi kytketty johonkin teknilliseen laitteseen. Eiköhän se kumpua jostain aivan muualta, kuin ajatukset näkyvään muotoon tallentavasta välineestä.
http://www.the-ebook-reader.com/ebooks.html
http://ebook-store-review.toptenreviews.com/
http://www.hongkiat.com/blog/20-best-websites-to-download-free-e-books/