Valta on aina kiehtonut minua, ainakin tarkkailijana. Se on usein piilotettu yhteiskunnan rakenteisiin niin, että sen käyttö muuttuu helposti hyväksyttäväksi. Puhtaimmillaan vallankäyttö on silloin, kun se on ainoa näkyvä työkalu ristiriitatilanteissa. Vaikkapa silloin kun saan turpaani, kertoessani vääriä asioita väärässä paikassa.

Seuraavassa muutama aamutuntien mietelmä, jotka ovat enemmänkin haikumaisia haukotuksia, kuin loppuun asti mietittyjä aforismeja. Erottelen niissä vallan ja vallankäytön.

Valta on meissä kaikissa.

Valta ja mahdollisuus vallankäyttöön elävät symbioosissa.

Ilman valtaa yhteiskunta junnaisi paikallaan ja evoluutio olisi jäänyt porskuttelemaan alkuliemeensä.

Valta tuottaa haitallista jätettä, kun sitä käytetään tietoisesti alistamisen välineenä.

Valta nukkuu, vallankäyttö on aina hereillä.

Valta ja moraali ovat vihollisia, jotka tarvitsevat toisiaan.

Jossain tapauksissa vallankäyttö voi olla moraalisesti oikein.

Moraali ei olisi kehittynyt ilman vallankäyttöä.

Vallankäyttö on vain ihmiselle ominaista.

Vallankäyttö vaatii aina kohteen, valta ei.

Vallankäyttöä ei voi arvioida ilman moraalikoodistoa.

Moraali myötäilee valtaa.

Vallankäyttö on evoluution tuote.

Vallankäyttö on evolutiivinen harha

Uskonto on myös vallankäyttöä.

Jumala on vallaton.

Puhtaimmillaan valta on lihaksissa.