Aiemmin käsittelin tässä blogissa (löytyy elokuun kohdalta) orimattilaisen sääastrologi Ahti Rantasen kevään ja kesän ennusteita. Loppupäätelmäni oli, että ne eivät napsahtaneet aivan kohdalleen. Kiinnostuin aiheesta kuitenkin sen verran, että kehittelin oman ennustejärjestelmän. Se perustuu naapurin avaran puutarhan halki kulkevan kissan valitsemaan reittiin, kun se tallustelee iltaisin kotiin päivittäisiltä retkiltään. Tontin perällä on vanha kaivo, lampi ja punamullalla maalattu liiteri, jonka peräseinä nojaa tuuheaan kuusiaitaan. Ovet ovat usein auki ja niiden aukoista näkyvät puupinot ovat sotilaallisessa järjestyksessä. Muu alue on nurmikon ja pensaiden peittämää. Kissa valitsee usein eri reitin ja olen tullut siihen tulokseen, että sen valitsemista kulkuväylistä voi ennustaa säätä. Siinä on yhtä paljon tieteellistä ajattelua mukana, kuin Ahti Rantasenkin ennusteissa. Mutta siitä enemmän, kun saan tehtyä tarkemman ennustepohjan. Siinä vaiheessa tulen haastamaan itse Sammakkomiehen taistoon. Kisa voi olla tiukka, sillä hän on sääprofeetta, jonka sanomisia kuunnellaan tarkalla korvalla.
Mutta siirtykäämme Ahdin tämän syksyn ennusteisiin ja aloitetaan siitä, kun kesän helteiset jaksot vaihtuivat syyskuun kirpeisiin ja kuulakkaisiin päiviin. Vai vaihtuivatko?
Ennuste: ”Syyskuun alussa sää on kylmä ja poutainen. Uusi kuu syntyy kahdeksantena päivänä hyvin poutaisissa merkeissä, sillä planeetta Merkurius on lähellä. Myös toinen viikko on poutainen. Vasta 19. päivän tuntumassa lämpenee hetkeksi.”
Toteuma: Syyskuun alku oli harvinaisen sateinen. Lounaissuomesta löytyi paikkoja, joissa rapisi vettä jopa kaksi vuorokautta yhtä kyytiä. Myös sää oli keskimääräistä lämpimämpi. Jyväskylän korkeudella mitattiin joinain päivinä jopa 20 astetta. Joten sääprofeettamme syksyn ennusteen alkutahdit lähtivät liikkeelle hyvin epävireisesti.
Ennuste: ”23.-24. päivänä syyskuuta on luvassa sateita”.
Toteuma: Sadetta piti muutaman päivän kuun puolivälin tienoilla. Ahdin mainitsemina päivinä ne olivat jo satunnaisimpia. Annetaan Ahdille kuitenkin pieni plussa.
Ennuste: ”Kuun viimeinen viikko on puolestaan myrskyinen ja kovatuulinen, mutta sateet jäävät vähiin.”
Toteuma: Viimeisen viikon tuulista ja myrskyistä ei ollut tietoakaan. Sää oli melko poutainen, joten se kohta ennusteesta osui kohdalleen.
Ennuste: Lokakuun alku mennään sateisissa merkeissä. Ainakin ainakin kolme neljä päivää on erittäin epävakaista, käytännössä kuun syntymään eli 7. päivään saakka. Uusi kuu syntyy poutaisessa säässä, mikä jatkuu aina 14.-15. lokakuuta asti.”
Toteuma: Lokakuun alku oli sateeton tuohon Ahdin mainitsemaan 7. päivään asti. Poutajaksoa jatkui myös kuun puoliväliin asti, joten piste Ahdille.
Ennuste: ”Lokakuussa lähestyvän talven jo aistii. Yöt ovat kylmiä, vaikka päivällä aurinko hieman lämmittää.”
Toteuma: Näinhän se normaalistikin menee, joten tuohon ennusteeseen ei tarvita kovinkaan kummoista kristallipalloa.
Ennuste: ”Kuun loppupuolelle, 20. päivän tienoille sataa rankasti. Severin päivänä eli 23:ntena säätyyppi vaihtuu poutaiseksi. Loppukuukausi jatkuu sateettomana.”
Toteuma: Sadetta toki saatiin 20. päivän tienoilla, mutta lähinnä tihkua.
Ennuste: ”Marraskuun 3.-4. päivän tuntumassa on kuurosateen mahdollisuus. Sateet menevät siinä silti pian ohi, eivätkä ne ole suuria.”
Toteuma: Näin tapahtui. Sadetta saatiin näinä päivinä ja vähän muinakin. Ahdilla on siis syytä pieneen hymyyn.
Ennuste: ”Viikolla 45 tuulet voimistuvat, mutta sää pysyy poutaisena. Seuraavan viikon alussa, 16. päivänä marraskuuta sateita tulee suurella todennäköisyydellä. Silloin häpsii jo räntää. Se ei kuitenkaan pysy maassa, sillä talvi alkaa vasta joulukuun ensimmäisenä päivänä.”
Toteuma: Viikko 45 ei alkanut kovinkaan poutaisissa merkeissä, sillä saimme keskiviikkona niskaamme ensimmäisen kunnon lumipyryn tänä talvena. Ahdin mainitsema tuulikin oli leikissä mukana. Ahdin joulukuulle povaama talvi alkoi toden teolla jo marraskuussa. Terminen talvi muutti Lahden korkeudelle kuun puolivälissä. Tällöin vuorokauden keskilämpötila laski alle nollan. Marraskuun alkupuoli oli keskimääräistä lämpöisempi ja loppupuoli taas vastaavasti keskimäräistä kylmempi. Joillain paikkakunnilla saavutettiin, jopa pakkasennätyksiä.
Ennuste: ”Kuun loppupuolella 21. päivänä myrskytuulet ovat voimakkaat. Viikko on muutoinkin hyvin epävakainen. Marraskuu päättyy poutaiseen jaksoon, koska tuolloin kuun lähellä ei ole mitään sellaista planeettaa, joka tekisi matalapainetta.”
Toteuma: Yllä mainittuna päivänä tuuli reippaasti, mutta ei myrskylukemissa. Voimakkaammat tuulet saapuivat muutama päivää myöhemmin. Joku planeetta taisi kuitenkin vierailla Kuun lähellä, sillä saimme lähes päivittäin lumisateita.
Tämä syksyn seurantajakso ei tainnut mennä Ahdin kannalta yhtään sen paremmin, kuin edellinenkään. Se ei liene kenellekään yllätys, vähiten itselleni. Lisättäköön vielä, että olen otaksunut näissä molemmissa ennusteissa, että ne pätevät lähinnä Etelä-Suomen alueella. Eli olen tarkistanut päivittäisen sään vain suomineidon helman korkeudelta.
En aio jatkaa enää tämän jälkeen Rantasen ennusteiden parissa. Tämä vajaa vuoden seuranta on varmaankin jo riittävän pitkä pätkä arvioimaan niiden osumistarkkuutta. Ja heikkohan se on ollut. Kieltämättä olisi kuitenkin ihan mukava tavata tuo orimattilainen tietäjä, joka on varmaankin kotipitäjässään melkoisessa maineessa. Varustautuisin reissuun muutamalla kiperällä kysymyksellä ja avoimella mielellä.
Kansanperinne on kiehtova osa-alue menneisyyttämme, vaikka sitä sävyttäisikin erilaiset uskomukset, jotka eivät kestä kriittistä käsittelyä. Totuushan ei ole aina se tärkein arvo, kun rinnalla on paljon muutakin mielenkiintoista. Tarkkailemalla ympäristöä ja erilaisia ilmiöitä on muodostettu kokemusmaailma, jonka avittamana arki on soljunut päivästä toiseen melko turvalliseen tahtiin. Ja jos jotain on mennyt pieleen, niin se tuskin on ollut edes suurikaan uutinen. Elämä vain on sellaista.