Kukapa ei olisi jossain vaiheessa joutunut korvamadon kiusaamaksi. Tutkimusten mukaan lähes kaikki saavat nauttia tuosta ilmiöstä elinkaarensa aikana. Ne ovat täysin normaaleja useimmille ihmisille, vaikka joissakin tapauksissa ne voivat liittyä ahdistukseen ja pakko-oireisiin. Ja mitä enemmän madot juhlivat korvassasi, niin sitä vaikeampi niistä on päästä eroon. Tuo kutsumaton vieras sotkee arjen struktuuria ja tehokkaita keinoja sen häätämiseen ei löydy ihan joka oksalta. Korvatulpista ja eristäytymisestä ei ole tuossa vaiheessa enää apua, kun mato jo on löytänyt mukavan kolon korvastasi ja on päättänyt jäädä sinne pidemmäksi aikaa.
Mutta mistä korvamadot syntyvät? Kun kysyin itseäni viisaammalta eli Googlelta, niin se vastasi näin: ”Ne syntyvät, kun aivot ”tarttuvat” johonkin toistuvaan ja helposti muistettavaan melodiaan tai rytmiin. Tämä voi johtua useista tekijöistä. Mitä useammin kuulet kappaleen, sitä todennäköisemmin se jää soimaan päähäsi. Yksinkertaiset ja tarttuvat melodiat jäävät helpommin mieleen. Samoin kappaleet, jotka herättävät voimakkaita tunteita ja liittyvät johonkin ajankohtaiseen tapahtumaan tai tilanteeseen.”
Pääseekö madoista jollain konstilla eroon? Eräs näistä keinoista on korvamadon harhautus. Siinä pyritään korvaamaan päässä soiva biisi jollain toisella kappaleella. Tosin siinä on vaara, että saat uuden korvamadon. Toisena häätökeinona on tiukka keskittymisen johonkin muuhun aiheeseen, joka ei saa olla musiikkia. Auttavatko nämä? Vastaisin ei. Toki minulla ei ole omakohtaista kokemusta ja en niitä kaipaakaan.
Mutta minkä musiikkilajin parissa korvamadot viihtyvät parhaiten? Muutama vuosi sitten olisin sanonut, että perinteinen jazz ei ainakaan tarjoa kotipaikkaa ensimmäisellekään korvamadolle. Nyt en ole enää aivan varma tuosta väitteestä, kun olen viihtynyt sen parissa pidempään. Hyvä esimerkki voisi olla vaikkapa trumpetisti Miles Davisin albumi Kind of Blue. Sen aloitusraitana on kappale nimeltään ”So What”. Tuosta upeasta kappaleesta luulisi saavan tartunnan. Jazz-musiikissa on paljon osa-alueita ja minulle se tutuin on fuusiojazz. Sieltä kurkistaa jo enemmänkin korvamatoja. Weather Report on yksi suosikeistani ja heidän levyiltään löytyy varmasti korvamadolle muutama altistava kohta. Mutta maukkaimpia korvamatoja kannattaa jahtaa aivan muunlaisen musiikin parista. Entä ooppera?
Sain aikoinaan eräästä aariasta sitkeän korvamadon, jota hoilottelin näin: ”La donna è mobile.” Suomeksi käännettynä tuo tarkoittaa, että nainen on häilyväinen. Tuo mato tarttui minuun Verdin oopperasta Rigoletto. En tainnut päästä siitä eroon kovinkaan helposti, vaan taisin kiusata sillä melko pitkään lähimmäisiäni, kun hyräilin sitä ääneen. En tiedä kuinka paljon 1700-luvun yleisö kärsi korvamadoista, vaikka aarioita kerrotaan lauletun kaduilla. Epäilen kuitenkin tuota jälkimmäistä väitettä, sillä aariat tuskin olivat kovin helppoja laulettavia. Kieltämättä koominen ooppera oli tuohon aikaan todellakin hyvin suosittua tavallisen kansan keskuudessa, vakavampi tuntui kelpaavan yhteiskunnallisesta asemastaan tietoisille.
Tähän on lähes pakko kiteyttää hieman oopperan historiaa. Se syntyi taidemuotona tai tarkemmin synnytettiin 1600-luvun alkupuolella. Juuret löytyvät antiikista, mutta ei siitä tällä kertaa sen enempää. Alkuvaiheessa oopperaesityksiä pidettiin lähinnä yksityistilaisuuksissa ja hovien järjestämissä juhlissa. Ooppera sai kaupallisia piirteitä 1600-luvun puoliväliin mennessä ja levisi samalla uusiin yhteiskuntakerroksiin. Suurempiin kaupunkeihin perustettiin oopperataloja, joihin myytiin pääsylippuja. Se mahdollisti porvarien ja tavallisen rahvaan osallistumisen esityksiin.
listaltani on vielä käsittelemättä pop, rock, kotimaiset iskelmät ja mainokset. Ja näiden parista korvamatoja tarttuukin paremmalla hyötysuhteella, kuin jazzia tai oopperaa kuunnellessa.
Aloitetaan mainoksista, sillä niiden ja korvamadon välillä on vahvaakin vahvempi yhteys. Mainostajat käyttävät usein tietoisesti musiikkia ja ääniä, sillä tämä on tehokas tapa tartuttaa mainos ihmisten mieleen ja edesauttaa tulevia ostopäätöksiä. Seuraava hokema on meille ikääntyneille varmaan hyvin tuttu: ”Ajatar on Forumissa”. Tuon vaatekaupan tarina päättyi vuonna 2018, kestettyään sitä ennen 67 vuotta.
Jos rokataan, niin tarttuuko mitään? Tarttuupa hyvinkin, sillä myös rock sisältää korvamadolle altistavia melodioita ja koukuttavia riffejä. Sanoitusten merkitys on toki vähäisempi. Kun tähän lisätään toistot, yksinkertaisuus ja energia, niin vatsantäytettä on sen verran paljon, että korvamadoilla on syytä irrotella pidempäänkin. Todisteeksi muutama esimerkki: Deep Purplen ”Smoke on the Water”, Beatlesin: ”Hey Jude”, Europen ”The Final Countdown”, Jorneyn ”Dont Stop Believing”.
Kun puhutaan pop-musiikista, niin korvamatojen synnyttävät samat elementit kuin rockissa, toki sanoituksen painoarvo on tuossa genressä suurempi. Kukapa voi unohtaa Los del Río-yhtyeen Macarena-kappaletta. Tämä lienee yksi parhaista esimerkeistä, kun puhutaan korvamadosta.
Viimeisenä on kotimaisten iskelmien vuoro. Jos haluat lähteä metsästämään korvamatoja, niin suomi-iskelmä on ehdottomasti se paras kohde. Iskelmät sisältävät runsaasti kertosäkeitä ja toistoja, joten jos et saa tästä musiikinlajista korvamatoa, niin vastustuskykysi on käsittämättömän hyvä. Löytöretken avuksi muutama ehdotus: Rentun ruusu, Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan, Katson sineen taivaan, R-A-K-A-S, Jäätelökesä, Mombasa jne… Nämä esimerkit tuskin kaipaavat esittäjien nimiä.
Tulipa pitkä juttu, mutta monta oli matoakin;).