Yleensä uudet taidesuunnat syntyvät halusta potkia edellistä persuksille ja tarjota jotain taidekenttää ravistelevaa. Kun tarkastelee modernia kuvataidetta, niin se on suorastaan tulvillaan erinäisiä koulukuntia. Jotkut jäivät elämään pidemmäksi aikaa, toiset taas haalistuivat ja hävisivät lopullisesti, kun niiden tukijat innostuivat uudesta tai siirtyivät päättymättömään unimaailmaan. Näin syntyi myös surrealismi 1900 – luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Surrealistisen liikkeen perustekstinä pidetään yleensä runoilija – kriitikko André Bretonin Surrealismin manifestia vuodelta 1924. Tämä liike ei siis syntynyt maalarin siveltimestä, vaan kirjailijoiden innoittamana. Ehkä oli helpompi naputella tekstin muotoon tuo mystinen unimaailma, josta surrealismi on saanut paljon vaikutteita. Tukena tämän liikkeen synnylle oli psykiatri Sigmund Freudin kehittämä psykoanalyysi. Maalaustaitoisten vuoro tuli myöhemmin ja taisi käydä niin, että vain heidän tuotantonsa jäi elämään. Itse en ainakaan ole lukenut yhdenkään surrealistisen kirjailijan teosta. Mutta kukapa ei tuntisi siveltimen vedoilla omaisuutensa hankkinutta Salvador Dalia, jonka laiskan vetelät kellot valuvat milloin mihinkin suuntaan. Ne olivat kuvia, joihin ensin tutustuin. Ei niistä kavereita minulle tullut, ei todellakaan. En edes ymmärrä, miksi Dali oli ja on niin suosittu. Toki myönnän, että joissain hänen töissään on jotain pysäyttävää. En näe niissä kuitenkaan mitään sellaista, joka nostaisi tämän kuvataiteilijan toisten yläpuolelle.
Ensimmäinen surrealisti, jonka töistä pidin oli belgialainen René Magritte. Ehkä minua kiehtoi se, että hänen kuviensa aiheet on poimittu arjesta. Muista surrealisteista poiketen Magritte maalasi tavanomaisia asioita ja esineitä, joita hän yhdisteli epätavallisesti ja sijoitti ne yllättäviin ympäristöihin. Minusta hänen työnsä ovat todella kiehtovia.
Viime aikoina ilmestyneet keinoälyohjelmat saivat minutkin kokeilemaan, millaisia surrealistisia teoksia saisin aikaan. En ole näissä töissä kostuttanut sivellintä värilautaselle, vaan kertonut tietokoneen ohjelmalle, mitä elementtejä haluan kuvaani. Joidenkin kuvien viimeistelyssä olen käyttänyt myös Photoshopia ja rajana oli vain mielikuvitukseni.
