Keinoäly – uhka valokuvaukselle?

Kuvankäsittelyyn on tullut viime aikoina oivia keinoälytyökaluja AI (Artificial intelligence), joten pakkaskeleillä sopii istua lämpimässä ja tehdä kuvia ilman ensimmäistäkään kameran laukaisimen painallusta. Se onnistuu nyt siis täysin tyhjälle pohjalle. Toki tämä saattaa aiheuttaa haasteita, kun tuomaristo arvioi valokuvakilpailuun lähetettyjä töitä. Meneekö valokuvilta nyt arvo, kun niitä voi tuottaa helposti ja rajana on enää vain mielikuvitus? Miksi menisi, sillä kuva on aina kuva. Kuvan välittämää arvoa keinoälyn antamat mahdollisuudet eivät heilauta mihinkään suuntaan. Se joko miellyttää vastaanottajaa tai ei. Tapa millä se on tuotettu on toissijainen, koska vasta katsoja määrittelee kuvan arvon. Minun mielestäni valokuvalla, kuten muullakaan taiteella, ei ole olemassa itseisarvoa.  

Keinoälyn avulla tuotettu kuva antaa tekijälle jopa nipun uusia mahdollisuuksia. Mielikuvituksen rajat laajenevat melkoisesti, jos sitä verrataan perinteiseen valokuvaukseen. Toki kameran kanssa vaeltelu ja kohteiden etsiminen saattaa olla haasteellisempaa ja tuottaa samalla reippaasti enemmän mielihyvää, kuin pelkästään kuvankäsittelyn parissa vietetty päivä. Molemmille on sopivasti tilaa, joten annetaan keinoälylle mahdollisuus. Realismi vaatii kuitenkin, että matkan varrella on toki syytä heristellä varovasti etusormea ja katsoa tarkkaan mille polulle astumme.    

Muutama sana vielä kirjallisuudesta. Tulee varmaan sekin päivä eteen, kun emme tiedä onko kaunokirjallinen teos tehty keinoälyn avulla vai perinteisesti. Toki lyhyiden tarinoiden kirjoittaminen taitaa onnistua jo nytkin, mutta tulos ei taida kestää kummoistakaan kritiikkiä. Keinoäly kuitenkin oppii. Se on kuin lapsi, joka kasvaa kohti aikuisuutta. Ehkä nyt on jo päästy märistä vaipoista eroon ja suunta aikuisikää kohti alkaa nuoruuden riehakkuudella. Ehkä tulevaisuudessa jaetaan Nobel-palkintoja näillekin tuotteille, välittämättä siitä, miten ne on tuotettu.

Laitan jutun kaveriksi muutaman kuvan, joissa olen käyttänyt Photoshopin generatiivinen täyttö-suodinta, joko osittain tukena, tai tehnyt kuvan alusta loppuun vain sen avulla. Harjoitus tekee mestarin, joten ne parhaat kuvat saavat vielä odottaa jonkin aikaa. Valokuvauksen yksi parhaista puolista on se, että se paras kuva on aina ottamatta.  

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *