1880-luvulla ilmestyi ns. turvapyörä, joka muistutti melko paljon nykyistä fillaria. Se oli samalla ensimmäinen pyörämalli, jonka naiset kokivat omakseen. Tuolla kaksipyöräisellä oli myös melkoinen vaikutus naisten vapautumiselle. Se alkoi 1800-luvun lopulla, kun sääty-yhteiskunta alkoi murentua. Yhdysvalloissa, Britanniassa ja manner-Euroopassa uudistusmieliset feministit tekivät polkupyörästä muuttuvien arvojen ja vastarinnan symbolin. Pyöräily tarjosi naisille uudenlaista vapautta ja itsenäisyyttä, kun se samalla murskasi myytin naisten heiveröisyydestä. Se myös vauhditti luopumista epäkäytännöllisistä viktoriaanisen ajan asuista, jotka yllä oli mahdotonta nousta pyörän selkään, saati sitten ajaa sillä. Naispyöräilijät ottivat käyttöön tavallisimmin pussihousut, joista yhdessä itse pyörän kanssa tuli pian uuden naiseuden symboli.
Kun on kysymys miesten hellimistä arvoista, niin naisten pyöräilyharrastuksen alkumetrit eivät olleet suinkaan helpot. Aikakautensa ”some” otti naisten pyöräilystä kaiken irti. Ja se irtiotto oli lähinnä naureskelua ja irvailua. Näin jälkikäteen voisi puhua myös moraalisesta paniikista. Naisten pussihousut olivat suora reitti helvettiin. Sukupuolet sotkettiin tavalla, joka ei ollut kirkkoisien mieleen. Näin naisten uuden harrastuksen koki Chicagossa asuva pastori Thomas B. Gregory: ” Pyöräily uhkaa mielen tasapainoa. Pyöräily uhkaa terveyttä. Se aiheuttaa sydäntauteja, munuaisvaivoja, tuberkuloosia ja monenlaisia hermostollisia häiriöitä. Se uhkaa kodin perinteisiä arvoja ja särkee ja tuhoaa koteja. Lapset sysätään kadulle tai jätetään yksin kotiin selviytymään omin päin isän ja äidin lähtiessä pyöräretkilleen. Se uhkaa moraalia. Naisista tulee röyhkeitä, ja kun nainen luopuu vaatimattomuudesta, jonka kaikkivaltias on hänen osakseen varannut, hän joutuu kaltevalle pinnalle. Kukaan ei tiedä, mitä nainen saattaa tehdä, jos tämä kerran luopuu naiseudestaan. Polkupyörä johtaa ikuiseen kadotukseen monet nuoret miehet ja naiset, jotka muutoin olisivat saattaneet pelastua.”
Lääketieteellisillä julkaisuilla oli myös sanansa sanottavana: ”Arvoisa veljeskunta, tunnen, että minun on puhuttava tästä asiasta selvin sanoin ja avoimesti. Eikö meillä muka ole jo nyt tarpeeksi seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia ilman, että avaisimme Pandoran lippaan ja vetäisimme sieltä esiin polkupyörän? On hirvittävää ajatella, että nuoren, puhtaan tytön ensimmäinen seksuaalinen kokemus olisi hänen ensimmäinen pyöräretkensä. Jumala varjelkoon tyttöjämme ja pitäköön heidät puhtaina ja hyveellisinä!”
Naisten pyöräily päätyi jopa oikeusaleihin: ” Chris Heller on jättänyt perheasioiden tuomioistuimeen kanteen, jolla hakee avioeroa vaimostaan. Hän vetoaa törkeään heitteillejättöön perustellen väitettään sillä, että puoliso kieltäytyy tekemästä kotitöitä ja valmistamasta aterioita. Hän kertoo vaimonsa olevan polkupyörämanian uhri, joka viettää kaiken aikansa pyöräillen epämääräisen aineksen seurassa.”
Tähän vielä toinen tapaus: ”Rouva Cleating väittää, että hänen ollessaan viime keskiviikkona palaamassa pyöräretkeltä aviomies ryntäsi ulos talosta ja kiskoi hänet pyörän selästä niin kovakouraisesti, että hänen kirkkaanpunaiset pussihousunsa repesivät riekaleiksi. Hänen paettuaan kirkuen sisälle taloon herra Cleating haki kirveen ja murjoi polkupyörän väänneltyjen tankojen, viilleltyjen kumien ja metalliromun sekasotkuksi. Pussihousut eivät enää kelpaa käyttöön, mutta ne esitetään todisteena tuomioistuimessa.”
Lopulta tämä maskuliininen maailma antoi naisille hieman periksi. Nuo 1800-luvun loppupuolen käsittämättömät asenteet haudattiin viimeistään 1900-luvun alkupuolella pohjattomaan kuiluun, jonne kukaan ei varmaankaan halua enää kurkistaa. Nainen sai lopultakin valita asunsa ja ajella fillarilla, vaikka ihan vain huvikseen. Alku se oli tämäkin, vaikka edessä oli vielä melkoisesti työtä matkalla sukupuolten tasa-arvoisuuteen. Ja sitä kurottavaa löytyy vielä tästäkin ajasta.
Sain eräältä lukijalta mielenkiintoisen kuvan ja siihen liittyvän kommentin:
”Luin blogiasi ja laitan kuvan äidinäitini lupatodistuksesta jolla hänelle on myönnetty lupa ajaa polkupyörällä. Ei se naisten pyöräily vielä 1914 ollut mitenkään itsestään selvyys vaan lupa siihen tarvittiin😂. Tämä todistus on äidinäidin kotitalon seinällä jossa sen vuosia sitten kuvasin.”
Tuo lupapaperi herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. On outoa, jos tuo olisi ollut vuonna 1914 normaalitilanne, kun naiset olivat jo saaneet kahdeksan vuotta aiemmin äänioikeuden. Joten naisten emansipaatio on täytynyt olla tässä maassa tuohon aikaan jo melko pitkällä, vaikka varsinainen naisten pyöräilyn läpimurto tapahtuikin vasta 1920-1930-luvulla. No, ehkä maaseudulla asenteet olivat hieman toisenlaiset kuin asutuskeskuksissa. Vai olisiko ollut ripaus huumoria taustalla?
Lainaus eräästä artikkelista: ”1800-luvun lopun pyöräilymuotiin ottivat osaa varakkaiden kaupunkilaismiesten lisäksi myös varakkaat kaupunkilaisnaiset. Pyöräileviä neitejä nähtiin 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä myös maaseudulla, vaikka miesten pyöräily oli huomattavasti naisia yleisempää. Sukupuolierot alkoivat pyöränomistuksessa tasaantua 1920-luvulla, kun pyöränomistaminen alkoi yleistyä Suomen maaseudulla.”
Lainaukset: Jody Rosen: Pyöräilyn lumo ja sen historia