Tunkkaisen kujan öljylampun kelmeä valo leikkii iäkkään naisen kasvoilla, kun hän pudottaa hoikan puhallusputken avoimesta päästä herneen sisään. Tämän jälkeen hän ampuu putken sisällön kohti toisen kerroksen ikkunaa. Muutaman yrityksen jälkeen ikkunan verho siirtyy syrjään ja yöuniltaan herätetty vuokralainen heilauttaa kättään. Nainen siirtyy viereisen rakennuksen luo ja toistaa saman. Kaupungin toisella laidalla pitkä bambukeppi tavoittaa toisen kerroksen ikkunaruutua. He ovat herättäjiä (knocker-upper), joiden tehtävänä on saada aikaiset töihin lähtijät hereille. Nykyisenkaltaisia herätyskelloja oli toki jo valmistettu 1800 –luvun alkupuolelta asti, mutta niiden luotettavuus ylsi tämän päivän tasolle vasta sata vuotta myöhemmin.
Herättäjät olivat oma ammattiryhmänsä, joka yleensä mainitaan vain Englannin ja Irlannin yhteydessä. Näiden saarivaltioiden teollinen vallankumous tapahtui 1700 –luvun loppupuolella. Jos aiemmin oma koti oli ollut pienimuotinen verstas, joka tuotti yhteiskunnan kaipaamia tuotteita, niin teollinen vallankumous siirsi nuo yksiköt tehdassaleihin. Samalla arkea alkoi määrittää ajallisesti tarkempi struktuuri. Aamulla oli oltava työpaikalla täsmällisesti, sillä tulijoita oli kyllä riittävästi tilalle. Koska herätyskelloon ei voinut vielä luottaa ja kun yhteiskunta ei vielä tuntenut sosiaalista turvaverkkoa, niin töihin oli syytä mennä sovittuna aikana. Näin syntyi samalla herättäjien ammattiryhmä, jonka viimeiset edustajat kävivät kolistelemassa hereille aamu-unisia töihin lähtijöitä vielä 1920 –luvulla. Tehtävää hoitivat yleensä vanhemmat naiset ja miehet. Myös aamukierroksella olevat poliisit saattoivat osallistua tähän toimintaan lisätulojen toivossa. Olihan patukkakin jo valmiina vyöllä, jolla sai varmaan tehokkaasti hereille ainakin kadun tasossa asuvat. Tehtaat saattoivat myös palkata omia herättäjiä, joten monellekaan duunarille tuo aamuherätyksen tilaaminen ei tainnut tehdä lisäkustannuksia. Herätys tilattiin yleensä joko suullisesti tai laittamalla oveen tai ikkunaan lappu, jossa oli tuo toivottu kellonaika.
Historia on täynnä mielenkiintoisia anekdootteja, joista tämä on varmaan yksi niistä erikoisimmista ja hauskimmista. Kopistelu pitkällä kepillä ikkunoihin on jotenkin mielikuvana vielä melko ymmärrettävää, mutta vanha nainen joka ampuu puhallusputkella kohti ruutuja, on jo hieman erikoisempi näky. Toki tämä jälkimmäinen ”herätyskello” ei tainnut olla kuitenkaan se yleisin malli. Eniten käytetty kädenjatke lienee ollut tuo pitkä keppi tai poliisin patukka.