Lähde eli tuttavallisemmin Lätty oli luokkakaverini. Opiskelimme kuusikymmentäluvun puolivälissä autonasentajaksi Riihimäen seudun ammattikoulussa. Lätty taisi vaihtaa alaa jossain vaiheessa, samoin kuin moni muukin tulevista asentajista. Vaikka en ollut Lätyn kanssa kovinkaan läheinen ystävä, niin se ei suinkaan tarkoita etteikö hänellä ollut vaikutusta omaan elämääni. Lätty nimittäin tutusti minut rämisevien seinäkaiuttimien (ne olivat muistaakseni tehty vanerista) kautta rock and rollin ihmeelliseen maailmaan. Lähde oli saanut opiskelun ajaksi vuokrattua asunnon melkein koulun vierestä. Ja jos oikein muistan niin tämä luokkakaverini taisi olla melko aamu-uninen. Tuo lyhyt etäisyys ei tainnut auttaa tuon ongelman ratkaisussa, sillä hän saapui tunneille melko usein myöhässä. Ehkä hän jäi aamuisin seinäkaiuttimiensa vangiksi niin kuin minäkin. Lätyn asunto oli paikka, joka jakoi koulumatkan kahteen osaan. Ensimmäinen kolme kilometriä meni kevyesti, kun tiesi saavansa kohta kuunnella Hank Marvinin kitarointia.

Tha Shadows oli ensimmäinen yhtye, jonka musiikki ns. kolahti ja teki sen todella rytinällä. Se oli myös ensimmäinen yhtye, joka paljasti minulle kuinka hieno soitin sähkökitara on. Marvinin kuulakas sointi vei teini-ikäisen mennessään. Beatles tuli paljon myöhemmin. Fuusiojazziin tutustuminen on jo oma lukunsa, puhumattakaan klassisesta. Kuuntelen tätä kirjoittaessani Spotifyn kautta Shadowsin hittejä ja eihän tuo soundi ole miksikään muuttunut, vaikka vuosikymmeniä onkin pakkautunut jo melko paljon ensimmäisen kokemuksen ja tämän hetken väliin. Marvinin kitarointi kuulostaa edelleen ihanan kuulakkaalta ja miksi ei kuulostaisi. Musiikkimakuni on tosiaan laajentunut noista nuoruusvuosistani melkoisesti, mutta siellä jossain syvällä on edelleen paikka rockille. Ja luultavasti tulee säilymäänkin.

The Shadows kävi viimeksi Suomesssa noin viisi vuotta sitten. Kyseeessä taisi olla Cliff Richardin kanssa yhdessä tehty juhlakiertue, sillä olihan tämä rautalankayhtye aloittanut uransa tuon maineikkaan artistin taustabändinä. Alkuperäisestä kokoonpanosta on enää jäljellä Hank Marvinin lisäksi komppikitaraa soittava Bruce Welch. Olinko mukana tuossa konsertissa? Kyllä vain. Jossain siellä Hartwall areenan takapenkillä soittelin ilmakitaraa ja tunsin itseni lähemmäs viisikymmentä vuotta nuoremmaksi.