Lenin kuoli lähes sata vuotta sitten kärsittyään ensin muutaman aivoinfarktin. Hän olisi halunnut päästä hautaan vaatimattomin menoin. Stalin päätti kuitenkin toisin: Vladimirin piti saada oma mausoleumi Punaiselle torille. Näin punaisen aatteen väkevin lipunkantaja joutui osaksi kasvavaa henkilökulttia. Iljits Uljanov ei olisi varmaan voinut kuvitella siinä vaiheessa, kun hän teki tuttavuutta kuoleman kanssa, että hänelle vaihdetaan uusi puku 99 vuotta myöhemmin. Toivottavasti hän saa kuitenkin pitää nykyisen pilkullisen solmion, sillä mielestäni se pukee loistavasti tuota suurmiestä, joka uskoi loppuun asti omaan aatteeseensa. Tosin hän olisi käännähdellyt melko levottomasti betoniholvissaan jos hän olisi tiennyt, mitä Stalinin vainoharhaisuus ja vallanhimo synnyttäisivät. Molempien taskussa oli hyvä aate, jonka toiset pilasivat. Nuo kaksi aatteen edelläkävijää tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa Tampereella. Luultavasti se oli myös rakkautta ensisilmäyksellä. Samalla Suomi oli melko aktiivisesti mukana, kun suuri sosialistivaltio oli ottamassa haparoivia ensiaskeleitaan..

Kommunismi taitaa olla ainoa poliittinen aate, jonka avulla on yritetty saavuttaa yhteiskunnallista hyvää ilman uskonnon tukea. Kapitalismin pelisäännöt ovat syntyneet samalla kuin ihminenkin, niitä ei ole tarvinnut synnyttää. Sen arvot ovat olleet aina osa identiteettiämme. Kaikki aatteet, jotka saavat voimavaransa ihmisen itsekkyydestä, ovat pitkäikäisiä. Tosin Lenin ei ollut itsekään mikään pyhäkoulupoika. Aika harva aatteen kantaja sellainen onkaan. Aate nousee aikaa myöten aina tekijänsä yläpuolelle. Siinä vaiheessa tekijän on muututtava tai jäätävä historian jalkoihin. Hän saa aikanaan patsaan ja ehkä toisenkin. Mutta miksi pitää palsamoida? Sitä en ole oikein ymmärtänyt. Henkilökultti tuntuu kuitenkin vaativan sitä, vaikka aatteenhan pitäisi itsessään riittää. Sen pitäisi jopa jossain vaiheessa unohtaa tekijänsä. Usein aatteen sijaiskärsijäksi päätyy myös moraali, joka yleensä saa kenkää kun on suurista asioista kysymys. Tärkeintähän on se, että tuntee tekevänsä oikein. Ja onhan se komeaa, jos voi rakentaa valtion kokoista tulevaisuutta. Annetaan siis Leninille anteeksi. Ehkä hän on ansainnut uuden puvun, mutta älkää kuitenkaan vaihtako solmiota. Peskää ja laittakaa se takaisin miehen kaulaan. Taidan laittaa tuon toiveeni mausoleumin kotisivulta löytyvään vieraskirjaan.