Kaverini kysyi eilen toiselta laidalta Eurooppaa, että mitä tulen bloggaamaan, kun kuuli suunnitelmistani. Se on helppo kysymys, kun lojuu lämmitetyssä uima-altaassa ja heittelee auringon väristä palloa lasten lastensa kanssa. Kateudesta en nyt ainakaan, vaikka sitäkin siis olen. Rajaan ulkopuolelle myös reseptit, joululahjatoiveet ja horoskoopit. En myöskään tule kirjoittamaan päiväkirjaa aamun ja illan väliltä, koska ne ovat keskimäärin tylsiä; jätän tuon Facebookin inhottaville kasvoille. Mutta tulen kirjoittamaan varmaankin melko paljon valokuvauksesta, elokuvista, historiasta, luonnontieteistä, huuhaasta, kirjallisuudesta, rakkaudestani maantiepyöräilyyn, tekniikasta ja muista erinäisistä mielenkiintoisista ilmiöistä, joihin takerrun väljistä punteistani vähän väliä nettiä selaillessani.

Eli pyrin kaikin tavoin antamaan itsestäni älykkäämmän kuvan, mitä todellisuudessa olen. Joten itseironialla ja huumorilla on tässä projektissa myös oma tilansa. Uskon, että se paljastuu jo nettiosoitteessa, jonka poimin jostain murresanaluettelosta.