Reliikit liittyvät vahvasti katolilaisuuteen. Minusta paavit ovat myös reliikkejä, niin kuin itse katolilainen oppirakennelma, joka tuo lähinnä mieleen Sikstuksen kappelin upeat kattomaalaukset, polttoroviot ja nuoria poikia jahtaavat papit. Katolilaisuuden ote taivaaseen on ristiinnaulittu paikalleen jo kaksi tuhatta vuotta sitten niin tukevasti, että mainitulla kirkolla ei pitäisi olla enää mitään sanottavaa tämän päivän ihmiselle. Se on kuitenkin pitänyt premisseistään sitkeästi kiinni. Usko ei kaiketi saa ajelehtia ja vaihtaa arvojaan. Pitkä historia tukee sitä, koska vuosisatoja kestänyt jatkuvuus saa asian kuin asian näyttämään itsestäänselvyydeltä ja jopa faktalta. Tämän jopa minäkin ymmärrän. Mutta jotain kiehtovaa katolilaisuudessa täytyy kuitenkin olla, sillä muuten niinkin fiksu kaveri kuin Timo Soini ei tunnustaisi tuota uskoa. Kaiketi se vastaa ainakin tyydyttävästi joidenkin kannattajien tunnetyhjiöön. Sille en voi kuitenkaan mitään, että hymyilyttää, kun näen Paavin seisovan parvekkeella käsi kohotettuna ja pyytämässä kansakuntia lopettamaan sotimisen. Olen hengessä mukana, mutta toivoisin olevani vastaavassa tilanteessa edes hieman uskottavampi. Paavi näyttää, kuin hän suorittaisi vain ikuista seremoniaa, joka päättyy maallisen vaelluksen jälkeen piipusta pöllähtävään savuhattaraan. Sen väri kertoo paikalle kerääntyneelle yleisölle, onko kirkkovaltio saanut uuden johtajan vai ei. Tämä näyttää usein edellisen paavin kloonilta. Olen sitä ihmetellyt ja ehkä siihen on syynä jonkinlainen pyhyys, joka laskeutuu hengenmiehen kasvoille valituksi tulon jälkeen. Onhan Paavi Kristuksen käskynhaltija maan päällä, joten kyseessä ei ole suinkaan mitätön virka.

Ja kun Paavi sitten joskus menehtyy, niin silloin hänen lähimmät avustajansa kokoontuvat kuolinvuoteen ääreen. Kamariherra kaivaa jostain esille pienen hopeavasaran, jolla hän kopauttaa Paavin otsaa kolme kertaa ja kutsuu häntä jokaisen lyönnin jälkeen kastenimellä. Jos Vatikaanin isä ei tuosta tokene, niin kamariherra kirjoittaa kuolintodistuksen. Kieltämättä tuossa on tyyliä ja myös aimo annos tilannekomiikkaa. Ja miksei seuraavassakin episodissa, kun Paavin pitää valituksi tulon jälkeen pukeutua äärimmäisen hankalaan asuun, jossa hän näyttäytyy vain yhden kerran. Tämä tapahtuu silloin, kun hän astuu ensimmäistä kertaa parvekkeelle ja siunaa aukiolle ahtautuneet kannattajat, kaupungin ja koko Telluksen. Katolilaisuus sisältää rituaaleja, joilla haetaan Herran suosiota tai niihin alistutaan vain siksi, että niin on tehty jo lähemmäs kaksi tuhatta vuotta. Ei ole mitenkään ihmeellistä, jos tuohon puristukseen ei mahdu naispappia tai edes yhtä kondomipakettia.

Reliikit pitävät reliikeistä, koska niillä yhteinen päämäärä: säilyä muuttumattomana mahdollisimman pitkään. Katolilaisuus ei ole ainoa uskonto, jonka oppirakennelmiin tuollaiset pyhäinjäännökset sisältyvät.  Niitä on myös ortodokseilla, buddhalaisilla ja hinduilla. Reliikkejä ei kuulemma kunnioiteta sen vuoksi, että ne ovat jäänne jostain pyhimyksestä vaan siksi, että ne muistuttavat kirkosta ja siitä kuinka paljon sen pystyttäminen on vaatinut verta, hikeä ja kyyneleitä. Tosin niiden ihmeitä tekeviin voimiin myös luotetaan. Ja näitä taikakaluja on varmaan riittävästi, sillä katolilaisia on julistettu autuaaksi tai pyhäksi pienen kaupungin väkiluvun verran. Ortodokseja mainitaan olevan vielä enemmän.

Katolilaiset jakavat reliikit myös kolmeen kategoriaan. Ensimmäiseen ja arvokkaimpaan joukkioon kuuluvat esineet, jotka liittyvät jollain tavalla Jeesuksen elämään tai ne ovat jonkun pyhimyksen jäänteitä. Esimerkkejä jälkimmäisistä voisi olla vaikka pääkallo, luunkappale, hiukset tai jokin muu osa kehosta, joka on irrotettu (varastettu?) pyhän miehen ruumiista tämän kuoltua. Toiseen kategorian sisältöä ovat ne esineet, jotka pyhimys on omistanut. Usein nämä ovat vaatekappaleita, kenkiä, kirjoja riipuksia jne. Ja reliikkihän on sitä arvokkaampi, mitä tärkeämpi se on ollut pyhimykselle. Kolmas ryhmä muodostuu reliikeistä, jotka ovat koskettaneet jotain näistä kahden edellisen ryhmän esineistä. Myös pienet tilkut pyhimysten vaatteista lasketaan siihen mukaan. Lisäisin itse vielä neljännen ja viidennen, jos saisin siihen konklaavilta valtuudet. Neljänteen sisällyttäisin vaikkapa palan kaarnaa, johon pyhimyksen selkä on nojannut, hänen saadessaan kristikuntaa palvelevia oivalluksia. Viidennen kategorian sisältö on vielä harkinnassa.

Brittiläinen Monty Python oli anarkistinen ja surrealistinen komediaryhmä, jonka televisiosarja ”Monty Pythonin lentävä sirkus” availi huumorin alueella aivan uusia uria. Ryhmä teki myös sketsien pohjalta muutamia elokuvia, joista yksi kuuluisisimmista on ”The Meaning of Life”. Lainaan loppuun samannimiseltä albumilta muutaman rivin. Tälle komediaryhmälle mikään ei ollut pyhää, ei myöskään paavin instituutio ja etenkään sen tiukasti ylläpitämä seksuaalikielteisyys. Tosi katolilainen ei laske koskaan siemeniä maahan, vaan Jumalan suunnittelemalle kylvöalustalle.

Antaa pakanoiden vain valuttaa siemenensä
vuorille, kukkuloille ja tasangoille.
Jumala kyllä näyttää niille
jotka hukkaavat sitä.
Jokainen siittiö on pyhä.

Jokainen siittiö on laatutavaraa.
Jokaista siittiötä tarvitaan
ainakin naapurustossa.
Jokainen siittiö on pyhä.

Jokaisella siittiöllä on merkitys.
Jos spermaa tuhlataan,
niin Jumala on hyvin, hyvin vihainen.