Ajatuksen ontosta maapallosta esitti ensimmäisenä jo 1600-luvulla elänyt maineikas tähtitieteilijä Edmont Halley, jonka löytämä komeetta ohittaa auringon ja näkyy meille maapallon ihmisille 76 vuoden välein. Maan kuoren alle jäävä ontto tila muodostui hänen mielestään kolmesta sisäkkäisestä kuoresta, joilla on oma ilmakehä ja magneettikenttä. Ne liikkuvat myös hieman eri nopeuksilla. Halleyn keksintö oli myös nestetäytteinen kompassi, joten kyseessä on ihan vakavasti otettava tiedemies, joka vain sattui elämään luonnontieteiden esiinmarssin ensimmäistä vuosisataa ja oli luonnollisesti aikansa tieteellisen maailmankuvan vanki. Halleyn ajatusten taustalla oli kompassimittausten epäsäännöllisyydet. Lisätodiste onton Maan puolesta hänen mielestään oli Englannissa vuonna 1716 nähdyt voimakkaat revontulet. Halley päätteli tämän ilmiön johtuvan siitä, että sisempien maailmojen ilmaa suodattui meidän maailmaamme napojen kautta. Vaikka maapallomme olikin jo kartoitettu jo melko perusteellisesti tuohon aikaan, niin napa-alueet olivat vielä täysin tutkimatonta seutua. Eli sinne oli siinä vaiheessa hyvä sijoittaa miehenmentävät aukot, josta pääsi Telluksen sisään.

Samaan aikaan elänyt Isaac Newton oli myös tietoinen teoriasta, mutta hänen painovoima- ja liikelakinsa eivät tukeneet ajatusta. Hän osoitti melko vakuuttavasti, että ontto maapallo romahtaisi painovoiman vaikutuksesta kasaan. Tämä ei kuitenkaan kaikkia vakuuttanut ja ajatus ontosta maapallosta jatkoi omaa elämäänsä, jopa tähän päivään saakka. Myös Hitlerin kerrotaan löytäneen todisteita maapallon onttoudesta ja eräs salaliittoteoria jopa väittää, että hän olisi paennut sinne etelänavalla olevan luolan kautta. Mukaan hän olisi ottanut joukon tutkijoita ja 2000 puhdasrotuista arjalaista. Tämä saattaa myös mielestäni selittää ufo-ilmiön, joka olisi näin ollen natsisaksan tiedemiesten puhdetöitä. Kuten kaikki muistavat alaluokilta, niin he kehittelivät Hitlerin valtakaudella kaasukammioiden ohella myös lautasen muotoista lentävää ilma-alusta. Kaikki sopii ajallisesti myös loistavasti yhteen, kun muistamme, että ensimmäisen lentävän kiekon näki amerikkalainen yksityislentäjä Kenneth Arnold kesäkuussa 1947. Tämä jälkimmäinen yhteenveto on omani, joten otan siitä kaiken kunnian.

Tähän tarinaan sisältyy myös pari muuta henkilöä, joilla on ollut merkittävä rooli onton maapallon todisteluketjussa. Ensimmäinen näistä on 1800-luvun alkupuolella vaikuttanut Yhdysvaltojen armeijan upseeri Cleves Symmes Jr. joka oli kiinnostunut tuosta teoriasta jo lapsuudessa. Vuosien kartuttua hän kirjoitti aiheesta myös kirjan. Uutta hänen väitteissään oli se, että Maan sisään pääsi molempien napojen kautta ja nämä navat olivat toisiinsa yhteydessä. Kun lähti pohjoisnavalta ja tassutteli noin 13 000 kilometriä, niin pääsi etelänavalle. Hän piti kirjan saaman hyvän vastaanoton tukemana suosittuja esitelmiä. Jos yleisön joukosta löytyi joku epäileväinen, niin hän otti todisteeksi linnut, jotka lensivät kohti pohjoista ja eivätkä palanneet enää koskaan takaisin. Vankkumaton todisteluketju sai vahvistuksen myös Siperian, Norjan ja Islannin rannikoille ajelehtivista trooppisista ajopuista. Ja kun merimiehet vielä kertoivat kuinka sää muuttui leppeämmäksi heidän lähestyessään napa-alueita, niin epäilylle ei tainnut jäädä paljon tilaa.

Toinen näistä onton maapallon puolestapuhujista oli lehtikustantaja, luennoitsija, kirjailija ja tutkimusmatkailija Jeremiah N. Reynolds, joka oli varmaankin valinnut paikan Symmesin luennon eturiviltä. Hän järjesti vuonna 1829 retkikunnan Etelämantereelle. Vaikka matkan tarkoitus oli tutkia aluetta laajemminkin, niin yksi sen päämääristä oli löytää noin 2200 kilometriä halkaisijaltaan oleva aukko maan alle. Kaikesta huolimatta jäinen ja kylmä maisema ei muuttunut lainkaan leudommaksi, vaikka priki Annawan ponnisteli hyvin lähelle kahdeksatta leveysastetta. Tämä epäonnistunut yritys ei luonnollisestikaan saanut häntä epäilemään vaalimaansa teoriaa, sillä hänen tiedetään uskoneen siihen kuolemaansa asti.

Tähän tarinaan nivoutuu myös maineikas kirjailija Jules Verne, jonka nuortenkirja ”Matka Maan keskipisteeseen” sai ideansa edellä mainittujen henkilöiden kertomuksista. Samoin Edgar Allan Poen romaani ”Arthur Gordon Pymin selonteko” ammensi samasta lähteestä. Myöskään Melvillen ”Valkoista valasta” ei ehkä olisi koskaan kirjoitettu, jos hän ei olisi lukenut Jeremiah N. Reynoldsin kirjaa ”Mocha Dick eli Tyynenmeren valkoinen valas”. Kirjan aihe oli noukittu hänen kokemuksistaan.

Mutta laskeudutaan vielä yksi kerros huuhaan värikkääseen ja rajattomaan maailmaan. Hurjin väite Maapallon sisäisestä maailmasta kuultiin vuonna 1869, kun yhdysvaltalainen fyysikko Cyrus Teedin vintti meni pimeäksi hänen tehdessään kokeita sähköllä. Herättyään, hän oli vakuuttunut, että maailma sijaitsee Maan sisäpuolella ja aurinko keskellä. Tästähän syntyi sutjakkaasti uusi lahko, joka sai nimekseen Koresh. Lahkon kannattajat perustivat jopa myös oman kaupungin Floridaan. Kukoistusta riitti muutaman vuoden 1900-luvun alkupuolella. Lahko kehitti erinäisiä topografisia mittalaitteita, joten tiedemiehen taivaallinen näky toi myös oman panoksensa sovellettuun tieteeseen. Lahko näivettyi, kun Cyrus Teed kuoli vuonna 1908. Tätä outoa episodia olisi tuskin tapahtunut, jos jo aiemmin esitetty ajatus ontosta maapallosta ei olisi ollut yleisesti tiedossa.

Olen aina kadehtinut ihmisiä, jotka ovat ”oivaltaneet”, että rajattoman mielikuvituksen varaan voi rakentaa niin kestäviä ajatusrakennelmia, että niitä ei rikota millään työkalulla. Tuossa ajattelussahan on sellaista määrätietoisuutta ja uskon varmuutta, että soisi jopa taivaanisän ottavan sen huomioon, kun marssittaa meidät lopullisesti kahteen riviin. Ja mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin todellisen uskon ei tarvitse sisältää älykkäitä liitännäisiä, vaan jämäkkä ja määrätietoinen ote riittää. Tämä kuulostaa näin vaalien alla aivan kuin persujen vaaliohjelmalta, mutta en ota siihen kuitenkaan enempää kantaa. Minua ei yleensäkään politiikka kiinnosta, paitsi silloin, kun siinä on mukana riittävän paljon faktoina tarjottavaa mielikuvitusta ja niiden edustajat astuvan oman arvomaailmani herkille varpaille.