Kuukausi: syyskuu 2023

Oma kosketukseni klassiseen musiikkiin tapahtui muutama kymmenen vuotta sitten, kun esitin kaverilleni kysymyksen: Mitä levyä suosittelet, kun haluaisin tutustua klassiseen musiikkiin? Mikä voisi olla niin helppo kappale lähestyä, että se avaisi sen verran aukkoa turvallisen ja tuttuun seinääni, että voisin pujahtaa siitä sisään kolhimatta oven pieliä ja olkapäitäni. Ystäväni kuunteli lähinnä klassista ja kävi säännöllisesti konserteissa, joten hän oli sillä hetkellä paras kohde kysymykselleni. Hänen valintansa meikäläiselle rockin kuluttajalle oli selkeä: Aloita Tšaikovskin viulukonsertosta. Minäkö sähkökitaran ääneen hullaantunut rokkari kuuntelisin viulua? Tuo kynnys tuntui kohtuuttoman korkealta. Päätin kuitenkin noudattaa ohjetta ja lainasin lähtiessäni kaveriltani levyn, joka oli todellakin sukellus ihan uuteen äänimaailmaan. Se polskahdus kannatti ja olen siitä edelleen kiitollinen. Mutta tarina on vielä kesken, joten siirrytään siihen työläämpään osioon. Seuraavan oli vuorossa sitkeä sisäänajo. Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen olin jo valmis luovuttamaan. Viulun ääni ei vain tuntunut kotoiselta, se suorastaan raapi herkimpiä sisäkalujani. En kuitenkaan antanut periksi, vaan soitin lainaksi saamaani viulukonserttoa yhä uudelleen ja uudelleen. Jossain vaiheessa totesin, että tämähän on hyvin melodista musiikkia. Ja eihän tuo viulun äänikään enää niin pahalta tuntunut. Kaverini valinta oli hyvin harkittu. Toki myönnän, että viulumusiikin jälkeen oli pakko jossain vaiheessa kuunnella Jimi Hendrixin All Along the Watchtower tai Stevie Ray Vaughanin Texas Flood – ja todella kovaa.
Oivalsin samalla, kun tutustuin klassiseen musiikkiin, että pitäminen vaatii oppimista ja tutuksi tulemista. Lopulta minusta tuli myös ”Tšaikovski-fani”, vaikka pitkät hiukseni ehkä viestivät tuohon aikaan ihan muuta. Ihastuin viulukonserton jälkeen seuraavaksi Tšaikovskin viidenteen sinfoniaan ja ensimmäiseen pianokonserttoon, joka alkaa niin juhlavasti, että Beethovenkin voisi olla siitä jopa aavistuksen verran kateellinen.

Jos itse joutuisin antamaan vastaavan suosituksen kanssakulkijalleni, niin ehdottaisin Sibeliuksen viulukonserttoa. Siinä on vielä enemmän tunnetta mukana kuin Tšaikovskin konsertossa. Ja sinfoniamusiikin maailmaan uppoutuu parhaiten, kun antaa Sibeliuksen toisen sinfonian viedä mukanaan. Näen mielessäni, tuota orkesterikappaletta kuunnellessani, kuinka Sibelius seisoo jykevänä hahmona Ainolan pihalla ja katselee muuttolintujen ylilentoa. Näin hän itse kuvaili näitä kevään ja syksyn tapahtumia: ”Näin tänään 16 joutsenta. Suurimpia elämyksiäni!! Herra jumala sitä kauneutta”.  

Jos pianon ääni ei ahdista, niin Debussy:n Claire de Lune on jotain niin käsittämätön kaunista, että siitä on jopa liian helppo aloittaa. Lisztin Liebestraums ja La Campanella kuuluvat myös tuohon osastoon. Unohdinko Beethoven? No, lisätään vielä Für Elise. Jos puolen tunnin korvamato ei kuulosta kohtuuttoman pitkältä, niin suosittelen vielä Lisztin rokkaavaa B-molli pianosonaattia.  

Rakkauteni kamarimusiikkiin syntyi vasta myöhemmässä vaiheessa, mutta se on toisen blogin aihe. Samoin se, miten opin pitämään myös oopperasta, vaikka se ottikin koville.   

Klassiseen tutustuminen on nykyään helppoa striimipalveluiden kautta. Itse käytän maksullista Qobuzia, jonka tarjonta on todella laaja. Tuo palvelu täyttää myös vaativan rockin, popin ja jazzin ystävän toiveet. Hifistitkin hinkkaavat kouriaan tyytyväisinä, sillä verkosta soljuva musiikki on pakkaamatonta, joten se vastaa vähintään äänellisesti CD-levyn tasoa. Maksaahan tuo jonkin verran, mutta minusta eurojen ja nautintojen balanssi on sopivasti tasapainossa.  

Netistä löytyy videoituja klassisen musiikin konsertteja yllättävän paljon. Pohjoismaat ja muu Eurooppa ovat hyvin edustettuina. Aloitan ilmaisilla palveluilla:

Browse – Live from Orchestra Hall (vhx.tv)

Gothenburg Symphony (gso.se)

Bergen Filharmoniske Orkester (harmonien.no)

Home – Concertgebouworkest

ARTE, the European culture TV channel, free and on demand

The Saint Paul Chamber Orchestra (thespco.org)

Home – Concertgebouworkest

OperaVision | Watch opera for free

Concerts in Stockholm | Konserthuset Stockholm

Youtube on myös hyvä paikka etsiä konsertteja.

Ja jatketaan maksullisilla:

The world’s leading classical music channel | medici.tv

Concerts | Digital Concert Hall

1880-luvulla ilmestyi ns. turvapyörä, joka muistutti melko paljon nykyistä fillaria. Se oli samalla ensimmäinen pyörämalli, jonka naiset kokivat omakseen. Tuolla kaksipyöräisellä oli myös melkoinen vaikutus naisten vapautumiselle. Se alkoi 1800-luvun lopulla, kun sääty-yhteiskunta alkoi murentua. Yhdysvalloissa, Britanniassa ja manner-Euroopassa uudistusmieliset feministit tekivät polkupyörästä muuttuvien arvojen ja vastarinnan symbolin. Pyöräily tarjosi naisille uudenlaista vapautta ja itsenäisyyttä, kun se samalla murskasi myytin naisten heiveröisyydestä. Se myös vauhditti luopumista epäkäytännöllisistä viktoriaanisen ajan asuista, jotka yllä oli mahdotonta nousta pyörän selkään, saati sitten ajaa sillä. Naispyöräilijät ottivat käyttöön tavallisimmin pussihousut, joista yhdessä itse pyörän kanssa tuli pian uuden naiseuden symboli.

Kun on kysymys miesten hellimistä arvoista, niin naisten pyöräilyharrastuksen alkumetrit eivät olleet suinkaan helpot. Aikakautensa ”some” otti naisten pyöräilystä kaiken irti. Ja se irtiotto oli lähinnä naureskelua ja irvailua. Näin jälkikäteen voisi puhua myös moraalisesta paniikista. Naisten pussihousut olivat suora reitti helvettiin. Sukupuolet sotkettiin tavalla, joka ei ollut kirkkoisien mieleen. Näin naisten uuden harrastuksen koki Chicagossa asuva pastori Thomas B. Gregory: ” Pyöräily uhkaa mielen tasapainoa. Pyöräily uhkaa terveyttä. Se aiheuttaa sydäntauteja, munuaisvaivoja, tuberkuloosia ja monenlaisia hermostollisia häiriöitä. Se uhkaa kodin perinteisiä arvoja ja särkee ja tuhoaa koteja. Lapset sysätään kadulle tai jätetään yksin kotiin selviytymään omin päin isän ja äidin lähtiessä pyöräretkilleen. Se uhkaa moraalia. Naisista tulee röyhkeitä, ja kun nainen luopuu vaatimattomuudesta, jonka kaikkivaltias on hänen osakseen varannut, hän joutuu kaltevalle pinnalle. Kukaan ei tiedä, mitä nainen saattaa tehdä, jos tämä kerran luopuu naiseudestaan. Polkupyörä johtaa ikuiseen kadotukseen monet nuoret miehet ja naiset, jotka muutoin olisivat saattaneet pelastua.”

Lääketieteellisillä julkaisuilla oli myös sanansa sanottavana: ”Arvoisa veljeskunta, tunnen, että minun on puhuttava tästä asiasta selvin sanoin ja avoimesti. Eikö meillä muka ole jo nyt tarpeeksi seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia ilman, että avaisimme Pandoran lippaan ja vetäisimme sieltä esiin polkupyörän? On hirvittävää ajatella, että nuoren, puhtaan tytön ensimmäinen seksuaalinen kokemus olisi hänen ensimmäinen pyöräretkensä. Jumala varjelkoon tyttöjämme ja pitäköön heidät puhtaina ja hyveellisinä!”

Naisten pyöräily päätyi jopa oikeusaleihin: ” Chris Heller on jättänyt perheasioiden tuomioistuimeen kanteen, jolla hakee avioeroa vaimostaan. Hän vetoaa törkeään heitteillejättöön perustellen väitettään sillä, että puoliso kieltäytyy tekemästä kotitöitä ja valmistamasta aterioita. Hän kertoo vaimonsa olevan polkupyörämanian uhri, joka viettää kaiken aikansa pyöräillen epämääräisen aineksen seurassa.”

Tähän vielä toinen tapaus: ”Rouva Cleating väittää, että hänen ollessaan viime keskiviikkona palaamassa pyöräretkeltä aviomies ryntäsi ulos talosta ja kiskoi hänet pyörän selästä niin kovakouraisesti, että hänen kirkkaanpunaiset pussihousunsa repesivät riekaleiksi. Hänen paettuaan kirkuen sisälle taloon herra Cleating haki kirveen ja murjoi polkupyörän väänneltyjen tankojen, viilleltyjen kumien ja metalliromun sekasotkuksi. Pussihousut eivät enää kelpaa käyttöön, mutta ne esitetään todisteena tuomioistuimessa.”

Lopulta tämä maskuliininen maailma antoi naisille hieman periksi. Nuo 1800-luvun loppupuolen käsittämättömät asenteet haudattiin viimeistään 1900-luvun alkupuolella pohjattomaan kuiluun, jonne kukaan ei varmaankaan halua enää kurkistaa. Nainen sai lopultakin valita asunsa ja ajella fillarilla, vaikka ihan vain huvikseen. Alku se oli tämäkin, vaikka edessä oli vielä melkoisesti työtä matkalla sukupuolten tasa-arvoisuuteen. Ja sitä kurottavaa löytyy vielä tästäkin ajasta.

Sain eräältä lukijalta mielenkiintoisen kuvan ja siihen liittyvän kommentin:

Tuo lupapaperi herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. On outoa, jos tuo olisi ollut vuonna 1914 normaalitilanne, kun naiset olivat jo saaneet kahdeksan vuotta aiemmin äänioikeuden. Joten naisten emansipaatio on täytynyt olla tässä maassa tuohon aikaan jo melko pitkällä, vaikka varsinainen naisten pyöräilyn läpimurto tapahtuikin vasta 1920-1930-luvulla. No, ehkä maaseudulla asenteet olivat hieman toisenlaiset kuin asutuskeskuksissa. Vai olisiko ollut ripaus huumoria taustalla?

Lainaus eräästä artikkelista: ”1800-luvun lopun pyöräilymuotiin ottivat osaa varakkaiden kaupunkilaismiesten lisäksi myös varakkaat kaupunkilaisnaiset. Pyöräileviä neitejä nähtiin 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä myös maaseudulla, vaikka miesten pyöräily oli huomattavasti naisia yleisempää. Sukupuolierot alkoivat pyöränomistuksessa tasaantua 1920-luvulla, kun pyöränomistaminen alkoi yleistyä Suomen maaseudulla.”

Lainaukset: Jody Rosen: Pyöräilyn lumo ja sen historia  

Kirjastotoiminta alkoi Riihimäellä vuonna 1884, kun Rautatien kouluun perustettiin noin 100 kirjaa käsittävä kirjasto. Sen jälkeen se on muuttanut muutaman kerran ja nykyinen kaupunginkirjasto aloitti toimintansa 1986.

En muista missä iässä sain kirjastokortin, mutta se oli varmaan yksi elämäni hienoimmista hetkistä. Muistan vieläkin leimauskoneen rusahtavan äänen, kun virkailija paukautti sillä kirjan takakannen selkämyksestä löytyvälle kortille eräpäivän. Olin varmaan riemuissani, kun kannoin noita huolellisesti valittuja kirjoja repussani parin kilometrin kotimatkan. Avatessani kirjan, tiesin pääseväni mukaan seikkailuun, jossa en ollut koskaan sivustakatsoja. Eläydyin nuortenromaanien maailmaan niin syvälle, että tärkeät yöunet taisivat jäädä usein vajaiksi. En vain malttanut päästää kirjaa käsistäni ja odottaa seuraavaan päivään, jotta saisin tietää miten tarina jatkuu. Äitini myös muisti säännöllisesti varoittaa, että menetän näköni, kun luen niin paljon. Tuota sivujen kääntelyä on jatkunut sen jälkeen vielä reilusti yli viisikymmentä vuotta ja näkökin on edelleen tallella. Kas kummaa, äidit eivät olekaan aina oikeassa. 

Muistan, että kun astuin kirjaston ulko-ovesta sisään, niin parin metrin päässä edessäni oli hyllykkö, joka oli omistettu filosofialle. Kirjastoluokitus alkaa edelleen tästä, yleisteosten jälkeen. Katseeni ohjautui säännöllisesti seitsemänosaiseen Platonin teoksiin. Niiden siistit selkämykset olivat kuin saavuttamaton unelma, jonka lahkeessa roikuin sitkeästi kiinni. En muista oliko tuo Kreikan kuuluisin filosofi edes millään lailla tuttu. Ehkä filosofien nimiä oli käyty historian tunneilla lävitse jo kansakoulussa. Platon ei tainnut kiinnostaa muita kävijöitä, koska rivi näytti aina yhtä koskemattomalta, kun satuin vilkaisemaan sitä kirjastossa käydessäni. Otin silloin tällöin yhden noista kirjoista käteeni, selailin sitä ja laitoin sen takaisin omalle paikalleen. Tiesin, että sen aika tulisi myöhemmin.  

Lukeminen on ainoa harrastukseni, joka on jatkunut yhtäjaksoisesti koko ikäni. Liikunnassa oli noin kymmenen vuoden tauko, valokuvauksessa myös vuosien mittainen. Ja se olisi venynyt paljon pidemmäksi, ilman digikuvauksen tuloa. Toki kaunokirjallisuus on saanut väistyä tietopuolisen tekstin tieltä. En edes muista, koska luin viimeksi jonkun romaanin. Myönnän toki, että kaunokirjallisuudella on oma arvonsa ja sen lukemiselle pitäisi varata enemmän aikaa arjessa. Onneksi en ole kuitenkaan kadottanut ikääntyessäni lapsenomaista uteliaisuuttani. Uskon, että tietopuolinen kirjallisuus antaa enemmän palikoita maailmankuvan rakentamiseen kuin kaunokirjallisuus. Lapsuudesta on myös jäänyt tuo jännittävä tunne, jonka koen edelleen avatessani ensimmäistä kertaa uuden kirjan.

Kirjaston ovea kulutan nykyään harvemmin, sillä olen siirtynyt lähinnä e-kirjojen pariin. Pieni tabletti toimii lukualustana. Luen selälläni maaten, joten se on huomattavasti kevyempi pitää kädessä, kuin perinteinen kirja. Toki kaikkia kirjoja ei saa digimuodossa, joten poikkean edelleen silloin tällöin kirjastossa. Onhan tuo kirjoille pyhitetty valtakunta kiehtova miljöö, jossa liikuskelen mielelläni. Samalla muistan harmitella sitä, että en koskaan ehdi lukea kaikkia kiinnostavia kirjoja, vaikka noukkisin vain ne parhaat päältä.  

Englanninkielisiä kirjoja luen Scribd-palvelun kautta. Sen valikoima on todella laaja, sisältäen myös paljon lehtiä ja podcasteja. Maksan tuosta mielelläni kymmenen euroa kuussa. Vaihtoehtona sille on lähinnä Perlego, joka on suunnattu enemmän opiskelijoille. Amazon myös tarjoaa Kindle Unlimited-palvelua, jonka lainausalueeseen Suomi ei tällä hetkellä kuulu.

https://www.scribd.com

https://www.perlego.com