Jo edesmennyt ystäväni mainitsi tuon otsakkeen sanan minulle muutama vuosi sitten. En ollut kuullut tuosta ilmiöstä aiemmin. Psykologia ei ole oikeastaan koskaan kuulunut niiden alueiden joukkoon, johon olisin halunnut syventyä enemmän. Tämä ei tietenkään tarkoita, että en haluaisi ymmärtää toisten ihmisten ajatusmaailmaa ja etenkin silloin, kun en millään pysty käsittämään sitä. Mielenmaailma taitaa olla joillakin vastaantulijalla niin rosoinen, että se jää ns. normijärjellä varustetulle kanssakulkijalle mustaksi aukoksi, jonka sisään on melko mahdotonta nähdä. Tylsäähän tämä kanssakäyminen olisi muiden kanssa, jos vastaan tulisi vain jatkuvasti omia kopioita. Kammottava ajatus – kieltämättä.
Vahvistusharha on taipumus etsiä ja suosia tietoa, joka tukee olemassa olevia uskomuksiamme. Tämän seurauksena meillä on taipumus jättää huomiotta kaikki tiedot, jotka ovat ristiriidassa näiden uskomusten kanssa. Vahvistusharha on usein tahatonta, mutta voi silti johtaa huonoon päätöksentekoon. Tähän ajatteluun syyllistyvät niin tuomarit kuin lääkäritkin, ikävä kyllä myös jossain määrin myös tieteentekijät. Voisin olettaa, että tieteentekemisen alkuaikoina vahvistusharhalla oli suurempi rooli, koska tunnettujen tiedemiesten saavutuksia ei ehdollistettu niin herkästi kuin nykyään. Tieteessä luotettavuuden selkäranka on tiedeyhteisö, joka tarkastelee kriittisesti tutkimuksissa käytettyjä aineistoja ja metodeja sekä saatuja tuloksia. Tämäkään ei taida aina poistaa sitä, että vahvistusharhaa ei tuollakaan alueella esiintyisi.
Entä mikä on vahvistusharhan rooli poliittisessa päätöksenteossa? Se on varmaan siellä hyvin vahvasti mukana, vaikka päätökset pitäisi tehdä ympäristössä, jossa olisi mahdollista hyödyntää kaikkea saatavilla olevaa tietoa. Eli päätöksenteossa pitäisi pyrkiä objektivisuuteen. Mutta näin ei varmaankaan aina suinkaan toimita, kun tehdään poliittisia päätöksiä. Sen sijaan tiedot suodatetaan sopimaan olemassa oleviin oletuksiin, uskomuksiin. Ne, joilla on vastakkaisia näkemyksiä, jäävät todennäköisemmin syrjään. Päättäjät ovat yleensä auktoriteetteja, ja he voivat käyttää huomattavaa valtaa varmistaakseen, että vain heidän näkemyksensä kuullaan. Kaikki ja kaikki muu leimataan akateemiseksi tai epäpoliittiseksi. Kun päätös on tehty, sitä puolustetaan voimakkaasti jopa ristiriitaisten todisteiden ja vahvojen argumenttien edessä. Tässä ei ole mitään vierasta, jos seuraa aktiivisesti politiikkaa.
Vaikka tuon vahvistusharhan houkutukset ovat tiedossani, niin siitä huolimatta jätän varoitusmerkit huomiotta, kun mietiskelen ympäröivän maailman tapahtumia ja yritän muodostaa siitä mahdollisimman objektiivista käsitystä. Joten oma ajattelu ilman ennakkoasenteita taitaa olla niin vaikeaa, että näistä ajattelun valmiista poluista tuntuu olevan mahdotonta päästä kokonaan eroon. Näin minua viisaammatkin väittävät, kun tästä aiheesta lueskelin muutamia artikkeleita. Tutuissa maisemissa on vain helpompi liikkua, kuin risukoissa. Vaatii aika paljon ponnisteluja ehdollistaa vanhat käsitykset ja lähteä raivaamaan uutta polkua omalle ajattelukartalle.
Maailma voisi näyttää aivan erilaiselta, jos kellään meillä ei olisi ennakkoluuloja ja vuosikymmenten aikana kasaantuneita ajatuspaketteja, joita ei suinkaan pyritä missään vaiheessa korvaamaan uudella, vaan lisätään lähinnä tilkettä entisten päälle. Salaliittolaisilla näitä vahvistusvinoumia taitaa olla isompikin reppu täynnä. Heille ei kelpaa faktat, vaikka sen kuinka kauniisti tarjoilisi heidän eteensä. Toki näitä kylähulluja on ollut ennenkin, mutta he pysyivät pienellä alueella. Nyt nämä valopäät melskaavat somessa, joten kuuluvuus on aivan toista luokkaa.
Jos pystyisimme elämään ilman ennakkoluuloja, niin tuskin rasismiakaan esiintyisi. Rasistit ovat se ryhmä, joka saa ainakin minun adrenaliinitasoni nousemaan piripintaan. Se on niin järjetöntä ihmisarvon luokittelua, että jo pelkästä ajatuksesta alkaa tuppaamaan tuskanhikeä. Homo sapiens lähti Afrikasta parisataa tuhatta vuotta sitten maailmanvalloitukselle, ja ilmiasu ei suinkaan ollut vaalea, vaan hyvin tumma. Tämä taitaa näiltä rasisteilta unohtua.