Kun sähköautot ilmestyivät katukuvaan, niin keskustelupalstoilla alkoi välittömästi kuhina. Ikävä kyllä kommentoijilta unohtuivat faktat, joita ei etsitty tekniikan alan lehdistä, vaan niitä kannettiin tuliaisina kotiin Esson baarin takapöytäjorinoista. Olen saanut keskustelupalstoilta sellaisen käsityksen, että mutu niissä vastaa vähintään kymmentä faktaa. Ja näiden uskomusten määrä ei suinkaan ole vähentynyt, vaikka näitä virheellisiä olettamuksia yritetään kampittaa asiantuntijoiden voimin. Olen myös itsekin yrittänyt oikoa näitä myyttejä, mutta lopputuloksesta en ole suinkaan kovin varma. Virheelliset käsitykset ovat joillekin niin sisään kasvaneita, että niistä tulee lopulta rakkaita mantroja, joita hellitään niin kauan, kunnes on pakko jossain vaiheessa nostaa kädet ylös ja perääntyä.
Varmaankin suurin osa näistä kommentoijista on nuoria, joille sähkömoottori kelpaa kyllä osaksi kotitaloutta, mutta ei suinkaan auton voimanlähteeksi. Sähköautosta puuttuu moottorin maukkaat äänet ja bensan tuoksu eli ne tärkeät maskuliinisuuden rakennuspalikat. Olisin ollut nuorena miehenä ehkä samaa mieltä, kun sipaisin trasselitukolla bensan tuoksua kainaloihini ja lähdin prätkälläni lauantai-iltana kohti lähintä tanssilavaa. Haikailen vieläkin joskus jammuni (Yamaha 650) perään, jonka saundeista en saanut koskaan kyllikseni. Harmi, kun niitä ei tullut koskaan nauhoitettua. Raitti kaikui, kun väänsin kaasukahvasta. Kromatut vaimentimet lauloivat siihen malliin, että ne tuntuivat täyttävän lähes kaikki nuoruuteni unelmat.
Tuo otsakkeen kysymys: riittääkö sähkö, on saanut väistyä jo onneksi takariviin. Ajattelin ottaa sen kuitenkin tämän blogin aiheeksi, koska tuo kysymys tulee edelleen silloin tällöin vastaan, toki jo harvemmin.
Se alustuksesta, joten käydään fiktioiden ja faktojen kimppuun.
Muutama vuosi sitten keskeisenä huolena oli sähkön riittävyys. Yleinen väittämä oli, että joudumme rakentamaan muutaman ydinvoimalan lisää, jos autokanta sähköistetään. Tämän kommentin kuulin myös eräässä autoliikkeessä keskustellessani erään henkilökunnan edustajan kanssa. Olin vähintään hämmentynyt. Tutumpaa ympäristöä lienee tuo kuuluisa Esson baari. Sen kanta-asiakkailta oli keskaria litkiessä unohtunut kertolaskutaito, sillä ei tuon vastauksen saaminen olisi muuta vaatinut. Joten annetaan laskimelle hieman käyttöä. Suomessa ajetaan henkilöautoilla keskimäärin1 18 000 km vuodessa. Kun se muutetaan 100 km pätkiksi, niin niitä tulee 180. Tällä lukemalla kerrotaan keskikulutuslukema, johon valitsen pyöreät 20 kWh/100 km. Näin saamme vuosikulutukseksi 3600 kWh. Tällä kerrotaan seuraavaksi henkilöautojen määrä eli 2,8 miljoonaa. Jos otetaan pakettiautot mukaan, niin lukema on 3,2 miljoonaa. Tuo pakujen lisäys ei hirveämmin lopputulokseen vaikuta, joten voinemme unohtaa sen ja pitäytyä vain henkilöautoissa. Aikani naputeltuani päädyin lukemaan 11,520 TWh. Kun vertaamme tuota lukemaa vuoden 2022 sähkönkulutukseen, joka oli 82 TWh, niin se on noin 15 prosenttia siitä. Jos kaikki henkilöautot muutetaan sähköisiksi, niin se vaatisi tosiaan vain tuon verran lisäenergiaa kantaverkkoon vuositasolla. Se on vähemmän, mitä oli esimerkiksi vuoden 2007 huippukulutuksen ja viime vuoden välinen ero. Joten lyhyesti: no problem.
Kantaverkon ylläpidosta vastaavien asiantuntijoiden mukaan voisimme heilauttaa taikasauvaa ja sähköistää autokantamme vaikka heti. Toki joitain paikallisia verkkoja pitäisi vahvistaa, jos akkuja olisi enemmänkin samaan aikaan latauksessa. Mutta tuokin on ihan normaalia verkkohuoltoa. Sähköautoja ladataan melko paljon yöllä, jolloin niiden vaatima sähkönkulutus on jopa pienempi kuin päivä- ja yösähkön välinen ero. Jos tuon lataus tehdään älykkäästi eli ajoitetaan automatiikalla pois kulutushuiput, putoaa lisäkapasiteetin tarve vain muutamaan prosenttiin. Ja kaikki autot eivät suinkaan muutu kerralla sähköautoiksi, joten tämä antaa reippaasti aikaa suunnitella sähköverkkoa autojen ehdolla. Esimerkiksi niiden akkuja voidaan käyttää jopa kulutuspiikkien tasaamisessa. Käynnissä on myös kokeiluja, jossa latauspaikassa oleva auto voi myydä sähköä akusta silloin, kun se on kallista. Myös muita älykkäitä ratkaisuja on suunnitteilla, joiden avulla voidaan tasapainottaa verkon käyttöä, kun latauksessa on enemmänkin nelipyöräisiä samalla verkkoalueella. Akkutekniikka myös kehittyy koko ajan ja ei tarvitse olla kovinkaan taitava ennustamaan, että muutoksia sillekin puolelle on tulossa tulevina vuosina.
Tämä tarinointi tästä teemasta ei suinkaan pääty tähän, sillä noita sähköautoiluun liittyviä myyttejä riittää blogieni täytteeksi vielä jatkossakin. Seuraavana yritän vastailla kysymykseen: kestääkö akku?