Kyky pohtia asioita loogisesti on tänä päivänä entistä tärkeämpää. Elämme lainavaatteisiin puettujen ”totuuksien” keskellä edes huomaamatta sitä. Osa meistä sotkeutuu tuohon viidakkoon entistä tukevammin kuuluttamalla ääneen, että totuutta ei ole edes olemassa. Olen eri mieltä. Esimerkkiäkään ei tarvitse edes hakea kaukaa. Minä kirjoitan tätä blogia aamukahvin ääressä matkakoneella. Pidän tätä totuutena. Jos joku väittää muuta, niin on syytä pistäytyä ajatusharhoihin keskittyneen asiantuntijan pakeilla.
Tieto ja aika ovat logiikan työkaluja. Totuus on myös yhtä tarkkaa kuin on yhteisesti sovittu merkkikieli. Logiikka vaatii kykyä rinnastaa asioita ja niiden merkityksiä. Ilman logiikkaa ei voisi olla ihmisen näköistä elämää, ei ainakaan nykyisenkaltaista. Matka logiikkaan voi käydä myös ehdollistamisen kautta. Hyvä alku siihen ovat itsestäänselvyyksien purkaminen. Minulle tämä on prosessi, jolla pyrin hahmottamaan mahdollisimman tarkan kuvan ympäröivästä maailmasta ja sen lainalaisuuksista. Maailmani ei ole mystinen paikka, jonka kiehtova todellisuus on tutun ja tylsän arjen piilossa. Ihminen ei voi elää jossain kuvitellussa todellisuudessa samaan aikaan, kun muiden havaintomaailma rakentuu muista elementeistä. Siksi se tieto, joka lisää mahdollisimman tarkkoja havaintoja ympäristöstämme on tällä hetkellä paras vaihtoehto hahmottaa sitä. Tämä on lähinnä tieteen tehtävä, ei metafysiikkaan taipuvien kotifilosofien.
Mutta miten tämä liittyy huuhaaseen eli suureen osaan ns. vaihtoehtohoitoihin. Sen moottoreina toimivat juuri ehdollistamisen ja logiikan puute. Se käy niillä todella hyvin ja polttoainepulakaan ei taida uhata lähiaikoina. Huuhaan parissa hääräävien ihmisten mieleen ei tule esittää muutama yksinkertainen kysymys. Vaikkapa alkuun nämä: ”Jos tämä on näin tehokas hoitokeino, niin miksi se ei ole yleisen terveydenhoidon käytössä?” ”Tai miksi tämän hoidon tulokset eivät näy sokkotutkimuksissa?” Lienee täysin poissuljettua, että alalla työskentelevät tekisivät itse noita verrokkitutkimuksia. Tuo alue jää epäilijöille. Nämä ovat tietenkin ikäviä ihmisiä, kun he ilmoittavat tuloksien olevan usein plasebon luokkaa. Joten näitä tutkimustuloksia vaihtoehtohoitojen antajat eivät tietenkään lue tai edes keskustele niistä omissa kokouksissaan. Se voisi olla alku viisaudelle, mutta samalla myös pettymys. Kukapa haluaisi menettää osaa maailmankuvastaan. Olen tavannut ihmisiä, joille mikään perustelu ei mene perille. He eivät edes halua kuunnella. Minusta viisaus ei ole koskaan kasvanut uskosta ja siitä, että sulkee korvansa.
Huuhaahoitojen antajista looginen päättely taitaa olla tylsää. Heille riittää usko, eli miksi käyttää aikaa sen opin epäilemiseen, joka on muodostunut hyvin tärkeäksi osaksi omaa elämää. Huuhaa ei myöskään näytä yhtään sen tieteellisemmältä, vaikka niiden parissa järjestettäisiin viikon koulutuksia. Siellä vain toiset hörhöt opettavat ja kouluttavat toisia hörhöjä. Koulutuksen lähtökohdat voivat olla jopa osittain tieteen kriteerit täyttäviä, mutta lopullinen yhteenveto jotain aivan muuta. Tässä yhtälössä lopputuloksena ei ole suinkaan pyrkimys totuuteen, vaan mukava yhdessäolo ja varmuus, josta on kitketty pois lopullinenkin epäilys hoitojen tehosta. Samanhenkisessä porukassa vastaväitteille ei yleensä ole tilaa, koska esittäjä nähdään helposti luopiona. Yhteinen usko lähinnä vahvistaa omaa asiaa, on kyseessä sitten vaihtoehtohoidot tai vaikkapa politiikka.
Luonnontieteellisen maailmankuvan laajentaminen taitaa olla paras lääke, jos haluaa rokottaa itsensä ”vaihtoehtovirusten” varalta. Se antaa palikoita hahmottaa miten erilaiset ilmiöt ja tapahtumat nivoutuvat toisiinsa. Skeptinen tapa tarkastella ilmiöitä on vain terveen järjen käyttöä. Vai mihin tuo korvien välinen alue on tarkoitettu? Maailmaa on myös turha mystifioida, jotta se tuntuisi mielenkiintoisemmalta paikalta elää. Ainakin minusta jo pelkästään tähtitieteen saavutuksien seuraaminen tekee elämästä houkuttelevan vaihtoehdon.