Elämä imperfektissä olisi kulutettu melko pian loppuun. Hyvien asioiden muisteleminen ei kasvata niin vahvoja siipiä, että niiden avulla voisi liidellä naama hymyssä aina seuraavaan päivään. Etenkin jos muisti alkaa hapertua ja ne hyvätkin kokemukset ja hetket muuttuvat päivä päivältä yhä suttuisemmiksi. Tähän rakoon työntää jalkansa unelmat, joiden kasvualusta on siellä, jota ei ole vielä edes…

Asun luonnonsuojelualueen kainalossa. Aluella tehdään melko vähän metsänparannustöitä ja olenkin ristinyt erään alueen siitä satumetsäksi. Kaatuneet puut lahoavat arvokkaasti paikalleen ja sammaleinen kumpuileva aluskasvillisuus näyttää epätodellisen pehmeältä.  Ohittaessani tuon maiseman mieleeni tulee usein Leif Färding, suomalainen underground-runoilija vuosikymmenten takaa, joka meni metsään kuolemaan.  Kerrotaan, että löydettäessä hänen rintansa päällä oli intialainen filosofiakirja. Itsemurhan syyksi paljastui…