Kirjoittelen tässä blogissa ajatuksiani niiltä alueilta, joista olen todella kiinnostunut. Olen halukas laajentamaan maailmankuvaani ja se onnistuu parhaiten seuraamalla tieteitä laidasta laitaan. Tämä tarkoittaa paleoantropologiasta tähtitieteeseen ja jotain vielä siltä väliltä. Historia kiehtoo ja etenkin kulttuurihistoria, toki unohtamatta tekniikkaa ja sen saavutuksia. Peukutan erityisesti keskiaikaa ja sitä käsittelevät kirjat saavat minut kaipaamaan noille vuosisadoille, vaikka tuskin siellä viihtyisin pidempään.
Luovuuttani tukee valokuvaus ja kirjoittaminen. Otin kameran käteeni jo varhaisteininä ja pimiössä syntyi ensimmäiset harmaasävykuvat. Taukoa tuli keski-iässä, kunnes tutustuin digikuvaukseen ja kuvien muokkaamiseen. Sen myötä harrastus alkoi jossain mielessä taas alusta uudelleen.
Ajatusteni tuhertaminen paperille alkoi jo murkkuiässä. Niihin teksteihin taisin vuodattaa tuon kivuliaan kasvuvaiheeni kaikki kompuroinnit. Olen viihtynyt sanojen parissa tähän asti ja palautettakin on matkan varrella tullut. Kaverini kanssa kirjoitimme yhteisen novellin ja lähetimme sen valtakunnalliseen kilpailuun. Kultamitalia emme saaneet, mutta kunniamaininnan kuitenkin. Hyvältähän tuo tuntui, vaikka osallistuminen vastaaviin kilpailuihin jäikin tuohon ainoaan kertaa. Samoin jäi yhteinen kirjaprojektimme, kun hyvä ystäväni menehtyi pari vuotta sitten.
Musiikkimakuni hyväksyy klassisen, rockin ja jazzin. Vanhemmiten klassinen ja jazz ovat saaneet minusta tiukemman otteen. Toki olen elänyt rockin vuosikymmenet, joten eihän siitä eroon pääse – ja ei ole syytäkään. Käyn edelleen konserteissa ja sähkökitaran äänimaailma kuulostaa yhtä maukkaalta kuin nuorempana. Tutustuminen musiikin historiaan on mukava tuki, joka antaa lisää potkua sen kuunteluun. Etenkin klassisen puolella tuosta on ollut hyötyä, kun olen perehtynyt erilaisiin aikakausiin, tyylisuuntiin ja säveltäjien historiaan. Kun joku tulee tutuksi, niin pitämisen kynnys madaltuu huomattavasti.
Taidehistoria ja arkkitehtuuri ovat alueita, jotka myös kiehtovat. Ehkä näissä on kiinnostavinta ne taitekohdat, joissa rikotaan tietoisesti hyväksyttyjä rajoja. Dokumenteilla, elokuvilla ja TV-sarjoilla on toki myös oma rooli arjessani.
Tukena tälle kaikelle on ruumiinkulttuuri, jolle näin eläkkeellä löytyy mukavasti tilaa. Kesäisin rullaluistelen tai pyöräilen vähintään joka toinen päivä. Talvella maistuu hiihtäminen ja fillarointi sisällä vastusrullien päällä. Liikunnalla on ollut tärkeä rooli, kun olen kahlannut elämänkaarellani eteenpäin. Teininä innostuin ampumahiihdosta ja maratoninkin askelsin keski-iässä. Liikunta antaa potkua myös henkiselle puolelle. Hyvän lenkin jälkeen on niin paljon energiaa, että voisin vaikka alkaa taivuttelemaan latinan kielen verbejä. No, mitä tulikaan taas luvattua…
Valokuvagalleriani löytyy täältä: seponkuvat.fi/kuvat/