{"id":752,"date":"2010-04-05T20:20:58","date_gmt":"2010-04-05T17:20:58","guid":{"rendered":"http:\/\/aikaihminen.com\/?p=752"},"modified":"2024-09-04T06:39:52","modified_gmt":"2024-09-04T03:39:52","slug":"kissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ajatusmatka.net\/?p=752","title":{"rendered":"Aapeli – pakinoiden taitaja"},"content":{"rendered":"\n

Harva meist\u00e4 taitaa tuntea Simo Puupposta (1915-1967), mutta Aapeli on jo varmaan tutumpi nimi. H\u00e4n oli pakinoitsija, jonka paras luomiskausi kesti l\u00e4hes kolmekymment\u00e4 vuotta, alkaen 1930-luvun loppupuolelta ja p\u00e4\u00e4tyen 1960-luvulla. H\u00e4nen omaper\u00e4isyytens\u00e4 n\u00e4kyi ehk\u00e4 parhaiten sanomalehtipakinoissa. Niiden novellimainen tyyli oli saanut vaikutteita Anton T\u0161ehovilta ja yhtym\u00e4kohtia tuohon kirjailijaan l\u00f6ytyy tavassa tarkastella asioita empaattisesti, unohtamatta hyv\u00e4ntahtoista ironiaa. Kritiikin kohteena oli usein suvaitsemattomuus ja pikkuporvarillinen ahneus. Aapelia pidettiin vakavana ihmisen\u00e4, joka tarkkaili naamio takaa myh\u00e4illen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n olevaa el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kuopio oli Aapelille ensimm\u00e4iset vuosikymmenet keskeinen paikkakunta. H\u00e4n valmistui 1934 Kuopion lyseosta ylioppilaaksi. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen oli edess\u00e4 muutto Helsinkiin opiskelemaan valtiotieteit\u00e4, nykyiskansain kirjallisuutta ja estetiikkaa. Opinnot j\u00e4iv\u00e4t kesken, kun h\u00e4n palasi takaisin Kuopioon toimittajaksi Pohjois-Savo-lehteen, jossa h\u00e4n oli ollut aiemmin toimitusharjoittelijana. Pian h\u00e4n huomasi olevansa lehden p\u00e4\u00e4toimittajaja ja kirjoittavansa koko sis\u00e4ll\u00f6n l\u00e4hes yksin. Ik\u00e4\u00e4 tulevalla kirjailijalla oli siin\u00e4 vaiheessa vasta 25-vuotta. Jatkuva Remingtonin naputtelu oli varmaankin hyv\u00e4\u00e4 harjoitusta tulevalle pakinoitsijalle<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittelu jatkui tiivistahtisena my\u00f6s Talvi-ja jatkosodan aikana. Jo yksist\u00e4\u00e4n Savon Sanomissa ilmestyi nelj\u00e4n vuoden aikana yli viisisataa pakinaa. Radio oli tuohon aikaan jo l\u00e4hes arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja sen l\u00e4hetyksi\u00e4 suunnattiin my\u00f6s rintamalle. Niiden joukkoon mahtui Aapelin Savon murteella esitettyj\u00e4 pakinoita, jotka varmaankin omalta osaltaan lis\u00e4siv\u00e4t sotilaiden taistelutahtoa. Murre j\u00e4i kuitenkin radio-ohjelmien tyylikeinoksi, sill\u00e4 h\u00e4n ei viljellyt sit\u00e4 pakinoissaan kuin l\u00e4hinn\u00e4 niiden dialogeissa.<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1952 Aapeli ja h\u00e4nen perheens\u00e4 muuttivat 1952 Helsinkiin. Aiemmin p\u00e4iv\u00e4kohtaisten asioiden seuraamisesta syntyneiden pakinoiden aiheet saivat nyt ideansa aivan muualta. Ne syntyiv\u00e4t pienist\u00e4 arkip\u00e4iv\u00e4n asioista ja laajenivat usein my\u00f6s k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n niiden varjolla maailmanlaajuisia kysymyksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4inen pakinakokoelma \u201dOnnen pipanoita\u201d (mielest\u00e4ni aivan loistava nimi) ilmestyi vuonna 1947 ja romaani \u201dSiunattu hulluus\u201d seuraavana vuonna. En tied\u00e4 luetaanko kouluissa en\u00e4\u00e4 kirjoja \u201dMeid\u00e4n herramme muurahaisia\u201d tai \u201dPikku Pietarin pihaa\u201d, mutta omana kouluaikanani ne tulivat kyll\u00e4 tutuiksi. Nuo suomalaisen kirjallisuuden historiaan j\u00e4\u00e4neet teokset ilmestyiv\u00e4t 1950-luvulla.<\/p>\n\n\n\n

Aapeli sairasti kroonista keuhkotuberkuloosia. H\u00e4n menehtyi kuitenkin aivoverenvuotoon kaaduttuaan kotonaan Pirkkolassa vuonna 1967.  L\u00e4mminhenkinen, optimistista filosofiaa ja humaania ymm\u00e4rryst\u00e4 tuotannossaan v\u00e4litt\u00e4nyt kirjailija on j\u00e4\u00e4nyt ainutlaatuiseksi ilmi\u00f6ksi suomalaisessa kirjallisuudessa.<\/p>\n\n\n\n

Ajatukseni oli kirjoittaa t\u00e4m\u00e4n esittelyn per\u00e4\u00e4n hieman Aapelin tyyli\u00e4 lainaillen lyhyt pakina, mutta siit\u00e4 taisikin tulla aivan jotain muuta. Ehk\u00e4 se onnistuu joskus my\u00f6hemmin. Toivon kuitenkin, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 \u201dKissa\u201d-tarinassa on kuitenkin edes hyppysellinen Simo Puupposelta lainattua el\u00e4m\u00e4nmakuista tunnelmaa. Kuin luin tekstini, niin mieleeni tuli hieman yll\u00e4tt\u00e4en Edgar Allan Poe, jonka parissa vietin nuoruudessani muutaman pelottavan tunnin. Saatan ehk\u00e4 muistaa v\u00e4\u00e4rin, mutta taisin opetella tuon kuuluisan Poen Korppirunonkin ulkoa veivatessani polkupy\u00f6r\u00e4ll\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 koulumatkaa. Joten rakkaus on syntynyt jo hyvin nuorena tuohon kirjailijaan, jonka tarinoissa uskottavuus liikkuu melko kapealla pohjalla. Tosin sen korvaa tyyli, joka toi tarinat mukavasti my\u00f6h\u00e4isillan peiton alle, jossa kunnollisen lukuvalon korvasi asteittain hiipuva taskulampun valokeila. Vertailu tuohon mestariin on tietenkin aika uskaliasta, mutta tarinoinnissa lienee kuitenkin yhtym\u00e4kohtia, vaikka se muuten onkin t\u00e4ysin oman mielikuvitukseni tuotetta.<\/p>\n\n\n\n

________________________________________________________________________________________________________________________<\/p>\n\n\n\n

Kissa<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

En ole halunnut aiemmin kertoa kenellek\u00e4\u00e4n seuraavaa tarinaa, koska se on her\u00e4tt\u00e4nyt itsess\u00e4ni ik\u00e4vi\u00e4 tunteita ja kysymyksi\u00e4, joihin vastaaminen on ollut vaikeaa. En ole n\u00e4et keksinyt n\u00e4iden kuluneiden vuosien aikana yht\u00e4\u00e4n j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 selityst\u00e4 kokemalleni tapahtumaketjulle. Olisi ollut mukava nauraa lopultakin tuolle kaikelle ja todeta kuinka h\u00f6lm\u00f6 olin ollut, kun en ollut oivaltanut sit\u00e4 ja t\u00e4t\u00e4 kohtaa. Jossain vaiheessa p\u00e4\u00e4tin haudata lopultakin tuon ik\u00e4v\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n mahdollisimman syv\u00e4lle muistini lokeroihin. Se kurkistaa sielt\u00e4 silloin t\u00e4ll\u00f6in esille, mutta ty\u00f6nn\u00e4n sen taas takaisin pient\u00e4 v\u00e4kivaltaa k\u00e4ytt\u00e4en.<\/p>\n\n\n\n

Kyseess\u00e4 oli matka, jonka tein muutama vuosi sitten toukokuun alussa er\u00e4\u00e4lle Pohjanmaan latojen ja peltojen ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4lle paikkakunnalle. Tuota pient\u00e4 kyl\u00e4\u00e4 halkoi pieni joki, jonka jyrkimm\u00e4n mutkan sis\u00e4puolelle vanhempani olivat rakentaneet nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta aiemmin pienen omakotitalon. He olivat kuolleet muutama vuosi sitten ja siskoni asui nyt kes\u00e4isin tuossa punaisessa m\u00f6kiss\u00e4, joka olisi vaatinut t\u00e4ydellist\u00e4 korjausta. Kyl\u00e4yhteis\u00f6 k\u00e4sitti vain muutaman talon ja l\u00e4himp\u00e4\u00e4n kauppalaan sielt\u00e4 oli l\u00e4hes sata kilometri\u00e4 ja sekin piti sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n vain peruspalvelut.<\/p>\n\n\n\n

Itse matkasta ei ole paljon kertomista, vaikka sill\u00e4 olikin merkitt\u00e4v\u00e4 rooli tapahtumien kulussa. Tein sen vaalean vihre\u00e4ll\u00e4 bussilla, jonka p\u00f6lyisi\u00e4 kupeita peittiv\u00e4t ensimm\u00e4iset v\u00e4rilliset mainokset. Tarkkailin puolinukuksissa p\u00f6lyisten ikkunoiden l\u00e4vitse ohikiit\u00e4vi\u00e4 maisemia. Moni oli nostanut lipun salkoon, sill\u00e4 oli \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4. Ihmisi\u00e4 istui pihoille siirrettyjen pihakalusteiden \u00e4\u00e4ress\u00e4, sill\u00e4 aamusta asti oli ollut harvinaisen l\u00e4mmin. Kuvittelin talojen seinille k\u00e4rp\u00e4si\u00e4, jotka lenn\u00e4htiv\u00e4t levottomasti paikasta toiseen hakiessaan mahdollisimman l\u00e4mmint\u00e4 kohtaa. Ei kest\u00e4isi montaakaan kuukautta, kun kaikkien pitk\u00e4\u00e4n odottama kes\u00e4 olisi taas ohi ja pihat tuijottaisivat takaisin tyhjin\u00e4 ja hieman ilmeett\u00f6min\u00e4. Talvi oli ollut kylm\u00e4 ja viimeiset lumip\u00e4lvet olivat sulaneet vasta toukokuun alkupuolella.<\/p>\n\n\n\n

Viereeni oli istahtanut edellisen pys\u00e4kin j\u00e4lkeen vanha rouva. H\u00e4n piti syliss\u00e4\u00e4n koria, jonka sis\u00e4lt\u00e4 kuului kissan naukumista muutaman minuutin v\u00e4lein. Itsell\u00e4ni oli my\u00f6s el\u00e4imi\u00e4, joten en kiinnitt\u00e4nyt tuohon \u00e4\u00e4neen huomiota ja se ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n h\u00e4irinnyt minua. Emme puhuneet v\u00e4h\u00e4\u00e4n aikaan mit\u00e4\u00e4n, mutta lopulta t\u00e4m\u00e4 vanhempi rouva otti minua k\u00e4dest\u00e4 kiinni ja huudahti \u201dvoi jessus\u201d osoittaen samalla toisella k\u00e4dell\u00e4\u00e4n ikkunasta ulos. N\u00e4in ensin vain tasaista peltoa, jonka keskell\u00e4 n\u00f6k\u00f6tti muutama lato. Niiden harmaat sein\u00e4t olivat osittain luhistuneet ja katoilta puuttui p\u00e4reit\u00e4. Kun olin juuri sanomassa, ett\u00e4 en n\u00e4e mit\u00e4\u00e4n erikoista, niin huomasin pellon p\u00e4\u00e4ll\u00e4 pienen lentokoneen, joka kaarteli pient\u00e4 ympyr\u00e4\u00e4 etsien laskeutumispaikkaa. Lopulta se h\u00e4visi muutaman ladon taakse. Olisi ollut kiva tiet\u00e4\u00e4 miten sen oli k\u00e4ynyt, mutta bussi vain jatkoi tasaista vauhtia matkaansa eteenp\u00e4in l\u00e4hes suoraa, p\u00f6lyist\u00e4 tiet\u00e4 pitkin.  Vieress\u00e4ni oleva rouva irrotti k\u00e4teni ja painautui ikkunaa vasten, niin ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki minut paremmin.
\n\u201dSe vain n\u00e4ytti niin pelottavalta.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Emme puhuneet v\u00e4h\u00e4\u00e4n aikaan mit\u00e4\u00e4n. Lopulta kysyin jotain kissasta ja mit\u00e4 rotua se oli. H\u00e4n ei kuullut ensin kysymyst\u00e4ni ja jouduin toistamaan sen uudelleen. Pienen tauon j\u00e4lkeen nainen kertoi saaneensa sen naapuriltaan, jonka navetan hein\u00e4kasasta oli l\u00f6ytynyt er\u00e4\u00e4n\u00e4 aamuna kuusi pentua. Viisi niist\u00e4 oli hukutettu ja h\u00e4n oli itse valinnut raidallisen kollin, joka oli kotiutunut melko nopeasti h\u00e4nen ikkunalaudalleen. Siin\u00e4 se kuulemma vietti p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 tarkkaillen ohikulkijoita ja naukuen maitotilkkaansa. Olin juuri sanomaisillani, ett\u00e4 h\u00e4n voisi ottaa sen korista ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sille maisemia, kun rouva avasikin kannen ja nosti esiin pennun, joka k\u00e4\u00e4riytyi v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 syliin sulkien samalla silm\u00e4ns\u00e4. Se ei tainnut v\u00e4litt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 ikkunan takana tapahtui.<\/p>\n\n\n\n

Olimme juuri kiert\u00e4neet rantoja pitkin ison j\u00e4rven, jonka keskell\u00e4 oli vain yksi pieni saari. Sen toisessa k\u00e4rjess\u00e4 oli lautam\u00f6kki, jonka terasseilta pystyi heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ongen veteen. Aurinko oli noussut jo lakikorkeuteensa ja j\u00e4rven yli pyyhki kevyt tuuli, joka sai sen harmaan pinnan v\u00e4reilem\u00e4\u00e4n. Taivaanrannalle ker\u00e4\u00e4ntyneet tummat pilvet enteiliv\u00e4t sadetta. Bussi sukelsi taas keskelle peltomaisemaa ja taisin nukahtaa v\u00e4h\u00e4ksi aikaa. Her\u00e4sin siihen, kun kissa kiipesi syliini ja alkoi kehr\u00e4t\u00e4.
\n\u201dSe taitaa pit\u00e4\u00e4 teist\u00e4\u201d, rouva sanoi vieress\u00e4ni ja ei tehnyt elett\u00e4k\u00e4\u00e4n ottaakseen sit\u00e4 pois. Annoin sen olla siin\u00e4 ja rapsuttelin sit\u00e4 laiskasti korvan takaa. Se k\u00e4\u00e4nsi p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja yritti nuolaista sormieni p\u00e4it\u00e4. Pian se py\u00f6r\u00e4hti ymp\u00e4ri ja makasi pian sel\u00e4ll\u00e4\u00e4n polvieni p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Silittelin aikani sen valkoista vatsaa ja otin sen etutassut k\u00e4teeni. Niiden mustaa pohjav\u00e4ri\u00e4 kiersi kolme vaaleta rengasta. Ne olivat yht\u00e4 kaukana toisistaan ja hyvin tarkkarajaisia.
\n\u201dEn ole itsek\u00e4\u00e4n n\u00e4hnyt koskaan tuollaisia rantuja yhdell\u00e4k\u00e4\u00e4n kissalla\u201d, rouva sanoi ja kaivoi kassistaan voipaperiin k\u00e4\u00e4rityn leiv\u00e4n. H\u00e4n halkaisi sen tarkalleen puoliv\u00e4list\u00e4 pienell\u00e4 puukolla ja ojensi toisen puolen minulle.
\n\u201dVoinhan tuon antaa kissan poiskin, jos pid\u00e4tte siit\u00e4\u201d, h\u00e4n sanoi sy\u00f6ty\u00e4mme sellaisella \u00e4\u00e4nens\u00e4vyll\u00e4, ett\u00e4 oletin h\u00e4nen puhuvan vain leikill\u00e4\u00e4n. En muistaakseni edes vastannut siihen.<\/p>\n\n\n\n

Maisemat muuttuivat ikkunan takana pikku hiljaa tutumman n\u00e4k\u00f6isiksi ja tiesin, ett\u00e4 olisin pian perill\u00e4. Nostin pennun varovaisesti takaisin em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 syliin ja aloin ker\u00e4t\u00e4 tavaroitani verkkohyllylt\u00e4. Toivottelin h\u00e4nelle hyv\u00e4\u00e4 matkaa ja astuin linja-auton kapeasta etuovesta p\u00f6lyisen tien varteen. Siskoni istui maitolaiturin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja heilautti iloisesti k\u00e4tt\u00e4\u00e4n. Jouduimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kilometrin verran kapeaa polkua pitkin, ennen kuin olimme vanhempieni m\u00f6kin pihalla. Koivut olivat jo alkaneet vihert\u00e4\u00e4 ja l\u00e4heiselt\u00e4 pellolta kuului kuovin alavireinen naukuna. Joki oli tulvinut saunam\u00f6kin pihalle, mutta olimme jo tottuneet siihen lapsena. Sen pinta ei  ollut koskaan ylettynyt talolle saakka, joka oli pienen m\u00e4enkumpareen p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Siskoni oli istuttanut ensimm\u00e4iset kukat ruukkuihin, jotka h\u00e4n oli nostanut betoniportaiden yl\u00e4tasanteelle. M\u00f6kki oli rapistunut. Sen etel\u00e4npuoleinen sein\u00e4pinta oli jo l\u00e4hes harmaa ja punamultamaalia n\u00e4kyi en\u00e4\u00e4 vain paikoitellen pienin\u00e4 laikkuina siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Hauraat ikkunapuitteet olivat kuivuneet ja lohkeilleet. Ehk\u00e4 seuraava syysmyrsky ravistaisi ne maahan ja sukeltaisi m\u00f6kin sis\u00e4\u00e4n. Se tutkisi matalat huoneet ja pujahtaisi lopulta vinttiin menevi\u00e4 rappusia pitkin pienelle tasanteelle ja ovelle, joka oli aina lapsuudessani lukittu.<\/p>\n\n\n\n

Keitti\u00f6n ikkuna oli eteisen oikealla puolella ja siin\u00e4 oli edelleen samat kukkaverhot, joita \u00e4itini ei tainnut koskaan vaihtaa. H\u00e4n irrotti ne aina ennen joulua, pesi ja laittoi samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 takaisin. Nyt niiden v\u00e4list\u00e4 pilkotti kissan p\u00e4\u00e4. Se oli ty\u00f6nt\u00e4nyt tassut leukansa alle ja katseli kiinnostuneena meid\u00e4n tuloamme.
\n\u201dOlen ottanut kissan. Se on viel\u00e4 pentu, mutta kyll\u00e4 se siit\u00e4 kasvaa\u201d, siskoni sanoi.
\nJ\u00e4timme keng\u00e4t eteiseen ja kuljin tuttua reitt\u00e4 pitkin keitti\u00f6n p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen. Siskoni kyykistyi matalan hellan eteen ja sytytti valmiiksi ladotut puut palamaan.
\n\u201dJuot kai kahvia?\u201d
\nNy\u00f6kk\u00e4sin ja painoin selk\u00e4ni sein\u00e4\u00e4n kiinni.
\nIkkunalaudalla ollut pentu hyp\u00e4hti lattialle ja kiipesi syliini. Se oli jotenkin tutun n\u00e4k\u00f6inen, kun se asettui kiepille polvieni p\u00e4\u00e4lle ja alkoi kehr\u00e4t\u00e4. Rapsutin sit\u00e4 leuan alta ja se kier\u00e4hti v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti sel\u00e4lleen. Otin vaistomaisesti sen mustat etutassut k\u00e4teeni.
\n\u201dSe on minulla ollut vain pari viikkoa. Tulin bussilla t\u00e4nne ja er\u00e4s vanhempi naishenkil\u00f6 istui koko matkan vieress\u00e4ni. Juttelimme niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4 ja jossain vaiheessa h\u00e4n kysyi, ett\u00e4 haluaisinko ottaa pennun omakseni. H\u00e4n oli saanut sen jostain navetassa syntyneest\u00e4 pesueesta. Siell\u00e4 oli ollut viisi muutakin, jotka oli muistaakseni hukutettu. Minulla ei ollut mit\u00e4\u00e4n sit\u00e4 vastaan, joten toin sen t\u00e4nne. Vien sen syksyll\u00e4 mukanani kaupunkiin. Kuten huomaat sill\u00e4 on hienot kuviot jaloissa. Ne ovat kuulemma eritt\u00e4in harvinaisia, tuo nainen sanoi. Ikkunalauta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan sille mieluisin paikka ja on se kova mankumaan maitoakin. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se viihtyy my\u00f6s syliss\u00e4si.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Tuosta tapahtumasta on jo viitisen vuotta. Olen ajellut joka kes\u00e4 bussilla katsomaan siskoani, mutta en ole kertaakaan n\u00e4hnyt en\u00e4\u00e4 tuota vanhaa naista. Kissa makaa aina ikkunalaudalla, kun tulen oikopolkua pihaan. Ja kun istun keitti\u00f6n tuolille, niin se hyp\u00e4ht\u00e4\u00e4 v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti syliini ja k\u00e4\u00e4ntyy melko pian sel\u00e4lleen. Jos en ota heti k\u00e4sieni v\u00e4liini sen jalkoja, niin se naukaisee kerran ja ojentaa ne hieman loukkaantuneen n\u00e4k\u00f6isen\u00e4 avointa kouraani kohti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Harva meist\u00e4 taitaa tuntea Simo Puupposta (1915-1967), mutta Aapeli on jo varmaan tutumpi nimi. H\u00e4n oli pakinoitsija, jonka paras luomiskausi kesti l\u00e4hes kolmekymment\u00e4 vuotta, alkaen 1930-luvun loppupuolelta ja p\u00e4\u00e4tyen 1960-luvulla. H\u00e4nen omaper\u00e4isyytens\u00e4 n\u00e4kyi ehk\u00e4 parhaiten sanomalehtipakinoissa. Niiden novellimainen tyyli oli saanut vaikutteita Anton T\u0161ehovilta ja yhtym\u00e4kohtia tuohon kirjailijaan l\u00f6ytyy tavassa tarkastella asioita empaattisesti, unohtamatta hyv\u00e4ntahtoista ironiaa. … Jatka lukemista ”Aapeli – pakinoiden taitaja”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-752","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/752","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=752"}],"version-history":[{"count":28,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/752\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6528,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/752\/revisions\/6528"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=752"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=752"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=752"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}