{"id":649,"date":"2010-04-03T17:30:50","date_gmt":"2010-04-03T14:30:50","guid":{"rendered":"http:\/\/aikaihminen.com\/?p=649"},"modified":"2024-09-04T09:07:32","modified_gmt":"2024-09-04T06:07:32","slug":"milta-pitaa-saveltajan-nayttaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ajatusmatka.net\/?p=649","title":{"rendered":"Mist\u00e4 on hyv\u00e4 s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 tehty?"},"content":{"rendered":"\n

En pakinoi t\u00e4ss\u00e4 rockmuusikoista, sill\u00e4 heh\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t milt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t. Heid\u00e4n olemuksestaan on vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kest\u00e4v\u00e4\u00e4, sill\u00e4 kuluttava el\u00e4m\u00e4 muuttaa esiintyj\u00e4n ilmiasua melko nopeaan tahtiin.  Ajattelinkin keskitty\u00e4 vuosisadoille, jolloin John Lennon ja Paul McCartney eiv\u00e4t olleet viel\u00e4 tavanneet Liverpoolissa. Joudun siis turvautumaan klassisen musiikin s\u00e4velt\u00e4jiin.<\/p>\n\n\n\n

Haen ensimm\u00e4iset mestarinuotittajat 1600-luvulta, jolloin syntyi barokkimusiikki. Viimeiset esimerkit noukin 1900-luvun alkupuolelta, jolloin my\u00f6h\u00e4isromantiikka vaihtuu uudenajan musiikiksi. Kirjoitukseni viimeisess\u00e4 osiossa n\u00e4m\u00e4 aikakautensa maineikkaat edustajat saavat astua esiin ja valitsen heist\u00e4 jonkun, joka my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mielest\u00e4ni s\u00e4velt\u00e4j\u00e4lt\u00e4. Sit\u00e4 en tarkalleen tied\u00e4, millainen h\u00e4nen pit\u00e4isi olla. Kysymys on vain heppoisesta mielikuvastani, ett\u00e4 luovuus pit\u00e4isi n\u00e4ky\u00e4 taiteentekij\u00e4n olemuksesta edes jollain tavalla.<\/p>\n\n\n\n

Kun puhutaan barokkimusiikista, niin varmaankin monellekin tulee mieleen l\u00e4hinn\u00e4 Antonio Vivaldi (1678-1741), Georg Friedrich H\u00e4ndel (1685-1759) ja Johan Sebastian Bach (1685-1750). Otan viel\u00e4 mukaan Argancelo Corellin (1653-1713) ja ensimm\u00e4inen suuren oopperas\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Claudio Monteverdin (1567-1643).  Milt\u00e4 siis n\u00e4ytti Bach ja kumppanit? Ne kuvat, jotka l\u00f6ysin osoittivat ainakin, ett\u00e4 he olivat hyvin tarkkoja pukeutumisessaan, sill\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4it\u00e4\u00e4n peitt\u00e4\u00e4 maalauksissa olkap\u00e4ille ulottuva peruukki. Tuota vaikutelmaa lis\u00e4\u00e4 viel\u00e4 huivi (joka on solmion edelt\u00e4j\u00e4) ja r\u00f6yhel\u00f6paita. Peruukkien ylett\u00f6m\u00e4\u00e4n pituuteen lienee syyn\u00e4 se, ett\u00e4 niiden ilmestymisen aikoihin miesten hiusmuoti muuttui lyhyest\u00e4 taas pitk\u00e4ksi. Ainoan poikkeuksen tekee hieman muita aiemmin el\u00e4nyt Claudio Monteverdi, jonka tummia hiuksia ei peit\u00e4 tuo tutuksi tullut tuuhea peruukki. Ensimm\u00e4iset maininnat tuosta miesten turhakkeesta on 1500-luvulta ja seuraavalla vuosisadalla se oli jo koko Euroopan omaisuutta. Peruukki oli hyvin arvokas, josta kannatti pit\u00e4\u00e4 huolta. Niit\u00e4 jopa varastettiin ja myytiin eteenp\u00e4in, mik\u00e4 ei lienee kovin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 uutinen. T\u00e4st\u00e4 tukkalaitteesta voi jo p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 muusikon ammatti oli kannattavaa puuhaa tai sitten peruukki oli lainattu v\u00e4h\u00e4ksi aikaa pakollista maalausta varten.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Koska pukeutuminen n\u00e4ill\u00e4 barokin ajan s\u00e4velt\u00e4jill\u00e4 on l\u00e4hes samanlainen, niin heid\u00e4n ilmiasustaan on vaikea kaivaa esille sit\u00e4 persoonallisuutta, joka kuvaisi visuaalisesti tuon ammattikunnan vaatimaa neroutta. On tosin my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 Vivaldilla on joissain kuvissa rennompi asuvalinta; pusero on auki muutaman napin verran ja ilme on kevyen leikittelev\u00e4. Jos t\u00e4st\u00e4 porukasta pit\u00e4isi valita joku kilpailemaan seuraavien aikakausien edustajien kanssa, niin olkoon se sitten t\u00e4m\u00e4 \u201dNelj\u00e4n vuodenajan” mestari, vaikka lyhythiuksinen Monteverdi onkin ihan kelpo vastustaja t\u00e4ss\u00e4 kaksintaistelussa. H\u00e4nen ongelmansa on ilme, joka voisi olla porvarilla, joka on juuri saanut tehty\u00e4 hyv\u00e4t kaupat. Joten pisteet menev\u00e4t niukasti Antonio Vivaldin avonaiselle kaula-aukolle.<\/p>\n\n\n\n

Musiikinhistoria sijoittaa barokin j\u00e4lkeiseksi aikakaudeksi klassismin. Sielt\u00e4 me l\u00f6yd\u00e4mme t\u00e4h\u00e4n mittel\u00f6\u00f6n monta lupaavaa ehdokasta. Heist\u00e4 maineikkain on tietenkin tuo leikittelev\u00e4 Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791). Emme voi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n unohtaa Joseph Haydnia (1732-1809), joka oli aikansa Kari Peitsamo. Ehk\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4inen muusikko on edellisen inkarnaatio, sill\u00e4 molempien musiikki toistaa itse\u00e4ns\u00e4 levy levylt\u00e4. Joseph kirjoitti el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana 108 sinfoniaa, mik\u00e4 lienee my\u00f6s enn\u00e4tys alallaan.  Klassismiin etevimpien edustajien joukkoon liitet\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 my\u00f6s n\u00e4m\u00e4 nimet: Antonio Salieri (1750-1821), Bachin poika Johan Christian (1735-1782) ja Christoph Willipald Gluck (1714-1787). T\u00e4ss\u00e4 meill\u00e4 siis viisi oivaa ehdokasta, joista pit\u00e4isi valita yksi loppumittel\u00f6\u00f6n.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Kun yll\u00e4mainittujen muusikoiden kuvia tarkastelee, niin yhteist\u00e4 heille on hiusmuodin muuttuminen taas lyhyeksi. Peruukki on vaihtunut malliin, joka p\u00e4\u00e4ttyy korvien yl\u00e4puolella oleviin vieh\u00e4tt\u00e4viin putkilomaisiin kiehkuroihin. Ne ovat kaikilla ehdokkaillani tarkalleen samanlaiset. Niit\u00e4 voisi luonnehtia leikillisen kevyiksi, hieman naurettaviksi ja uskottavuuden tuhoajiksi. Paidat ovat edelleen hyvin koristeellisia, mutta pakollista huivia ei n\u00e4y en\u00e4\u00e4 monessakaan muotokuvassa. Yleinen vaikutelma on eritt\u00e4in huoliteltu ulkoasu. Ainoa n\u00e4ist\u00e4 viidest\u00e4 suuresta s\u00e4velt\u00e4j\u00e4st\u00e4, joka poikkeaa edes hieman valtavirrasta, on Antonio Salieri. H\u00e4n on useimmissa kuvissa ilman peruukkia ja katson sen  ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen pisteen arvoiseksi. H\u00e4nell\u00e4 ei ole ollut tarvetta piilottaa tummia ja karkeita hiuksiaan, jotka ovat leikattu melko lyhyiksi. Valitettavasti vain mik\u00e4\u00e4n ei ilmeess\u00e4 eik\u00e4 miss\u00e4\u00e4n muussakaan viittaa luovaan ajatteluun, joten otan tuonkin pisteen pois. Salieri n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s porvarilta, joka on tehnyt monta huonoa kauppaa viimeisten p\u00e4ivien aikana. Joudun nyt valitsemaan jonkin n\u00e4ist\u00e4 klassismin edustajista. Teht\u00e4v\u00e4 on vaikea, koska tunkeudun nyt l\u00e4hes umpisokeana itselleni vieraan nyanssimaailman keskelle. Silm\u00e4t ovat kuulemma sielun peili, joten niist\u00e4 on varmaankin hyv\u00e4 aloittaa. Aikani tutkailtuani tulin siihen tulokseen, ett\u00e4 Joseph Haydn saa lopultakin edustaa t\u00e4t\u00e4 ryhm\u00e4\u00e4. Syyn\u00e4 ei ole suinkaan se, ett\u00e4 mollasin h\u00e4nt\u00e4 hieman aiemmin ja haluan nyt paikkailla omaatuntoani. T\u00e4m\u00e4 tuottelias s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 katsoo l\u00f6yt\u00e4miss\u00e4ni kuvissa hyvin kauas ja niin mietteli\u00e4\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 minun on pakko uskoa h\u00e4nen kehittelev\u00e4n niiss\u00e4 seuraavaa 109:n sinfoniansa rakennetta. Sit\u00e4h\u00e4n ei koskaan kuultu, mutta sit\u00e4 h\u00e4n ei tietenk\u00e4\u00e4n voinut tiet\u00e4\u00e4 istuessaan mallina taiteilijan edess\u00e4. H\u00e4n siis saa ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen pisteen ja p\u00e4\u00e4see loppukilpailuun. Menestyst\u00e4 en uskalla luvata, sill\u00e4 monta hyv\u00e4\u00e4 kilpailijaa on odottamassa viel\u00e4 vuoroansa.<\/p>\n\n\n\n

Romantiikan aikana syntyi ehk\u00e4 maailmanhistorian suurin s\u00e4velt\u00e4j\u00e4. Minusta t\u00e4m\u00e4 titteli kuuluu  Ludwig van Beethovenille (1770-1827) ja varmaan moni muukin on samaa mielt\u00e4 valinnastani. Beethoven on kaveri, jonka jykev\u00e4 soitanta saa vanhan rokkarinkin mielen iloiseksi. Jos tarkkoja ollaan, niin Ludwig kuuluu niin klassismin kuin varhaisromantiikan aikakauteen. H\u00e4n seisoo jykev\u00e4n\u00e4 pilarina niiden v\u00e4liss\u00e4. Mutta h\u00e4nen varjostaan sukeltaa toki muitakin hyvi\u00e4 s\u00e4velt\u00e4ji\u00e4, kuten Franz Schubert (1797-1827), Franz Liszt (1811-1866), Fr\u00e9d\u00e9rik Chopin (1810-1849), Hector Berlioz (1803-1869), Robert Schumann (1810-1856), Giuseppe Verdi (1813-1901), Richard Wagner (1813-1883), Johannes Brahms (1833-1897), Pjotr T\u015daikovski (1840-1893), Gustav Mahler (1860-1911), Anton Brucker (1824-1896) ja my\u00f6s Sibelius (1865-1957). Monta hyv\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4 viel\u00e4 mainitsematta. Romantiikka oli aikakausi, jolloin se oli vahvasti esill\u00e4, niin kirjallisuudessa kuin taiteessakin. Se on ainoa ajanjakso, jossa n\u00e4m\u00e4 eri taiteenlajit l\u00f6ysiv\u00e4t yhteisen innoittajan melko tarkalleen samaan aikaan.<\/p>\n\n\n\n

Ei lienee ihme, ett\u00e4 voittaja l\u00f6ytyy juuri romantiikan ajan s\u00e4velt\u00e4jien isosta joukosta. Vaikka mielell\u00e4ni olisinkin n\u00e4hnyt k\u00e4rjess\u00e4 jonkun barokin suurista mestareista niin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 romantiikan s\u00e4velkieli kumpuaa niin syv\u00e4lt\u00e4 syd\u00e4mest\u00e4, ett\u00e4 sen on pakko my\u00f6s n\u00e4ky\u00e4 noiden taiteilijoiden olemuksessa. Parhaiten kiihke\u00e4n\u00e4 pulppuava luovuus v\u00e4littyy Beethovenin kasvoilta. Siin\u00e4 on jopa ripaus hulluutta, joka vain parantaa asemia. H\u00e4nest\u00e4 on tehty paljon maalauksia, joten se lienee jonkinlainen etu. Puolustukseksi on kuitenkin sanottava, ett\u00e4 jotain tuosta s\u00e4velt\u00e4misen pakosta v\u00e4littyy l\u00e4hes kaikista l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4ni kuvista. Valitettavasti h\u00e4n kuoli samoihin aikoihin, kun Joseph Nic\u00e9phore Ni\u00e9pce otti ensimm\u00e4isen valokuvan. Jos h\u00e4n olisi el\u00e4nyt edes parikymment\u00e4 vuotta pidemp\u00e4\u00e4n, niin h\u00e4nen hahmonsa olisi varmaankin vangittu lasilevylle ja olisimme n\u00e4hneet, ett\u00e4 antavatko nuo romantiikan muotokuvat oikeutta tuolle suurelle s\u00e4velt\u00e4j\u00e4lle. Toiseksi valitsin Mahlerin, jonka pitk\u00e4t sinfoniat ovat rakenteeltaan kiehtovia ja suunnattoman rikkaita. Mahlerin olemuksessa on jotain sellaista, josta h\u00e4net on helppo tunnistaa s\u00e4velt\u00e4j\u00e4mestarien joukkoon kuuluvaksi. Pronssimitalin suorituksestaan saa Liszt, joka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 alla olevassa kuvassa el\u00e4m\u00e4n nurjaa puolta kosiskelleelta hevimiehelt\u00e4 tai yli-ik\u00e4iselt\u00e4 hippiaatteen kannattajalta, joka on hukannut peace-merkkins\u00e4.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\n
\n
\"\"<\/a><\/figure>\n<\/div><\/div><\/div>\n\n\n
\n
\"\"<\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

En pakinoi t\u00e4ss\u00e4 rockmuusikoista, sill\u00e4 heh\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t milt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t. Heid\u00e4n olemuksestaan on vaikea l\u00f6yt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kest\u00e4v\u00e4\u00e4, sill\u00e4 kuluttava el\u00e4m\u00e4 muuttaa esiintyj\u00e4n ilmiasua melko nopeaan tahtiin.  Ajattelinkin keskitty\u00e4 vuosisadoille, jolloin John Lennon ja Paul McCartney eiv\u00e4t olleet viel\u00e4 tavanneet Liverpoolissa. Joudun siis turvautumaan klassisen musiikin s\u00e4velt\u00e4jiin. Haen ensimm\u00e4iset mestarinuotittajat 1600-luvulta, jolloin syntyi barokkimusiikki. Viimeiset esimerkit noukin … Jatka lukemista ”Mist\u00e4 on hyv\u00e4 s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 tehty?”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-649","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/649","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=649"}],"version-history":[{"count":72,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/649\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6651,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/649\/revisions\/6651"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=649"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=649"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=649"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}