{"id":5833,"date":"2024-05-08T12:09:08","date_gmt":"2024-05-08T09:09:08","guid":{"rendered":"https:\/\/ajatusmatka.net\/?p=5833"},"modified":"2024-10-14T09:15:05","modified_gmt":"2024-10-14T06:15:05","slug":"helsinki-historiaa-ja-arkkitehtuuria-1","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ajatusmatka.net\/?p=5833","title":{"rendered":"Helsinki – historiaa ja arkkitehtuuria"},"content":{"rendered":"\n

Kun muutimme 1980-luvun alkupuolella Toukolaan, Vanhakaupungin kainaloon, niin muutimme samalla p\u00e4\u00e4kaupunkimme historian kannalta keskeiselle paikalle. Toukola on hyvin l\u00e4hell\u00e4 Vanhankaupungin lahtea, johon Vantaanjoki laskee. Vajaa kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 asunnoltamme oli kirkon rauniot, jossa k\u00e4vin melko s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti, joko yksin tai lasten kanssa. Kun katselin tuota paikkaa, josta oli j\u00e4ljell\u00e4 en\u00e4\u00e4 vain peruskivet, niin olisin halunnut edes hetkeksi matkata 1500-luvulle ja liitty\u00e4 pihalla rupattelevien seurakuntalaisten joukkoon. Keskustelu olisi voinut toki olla hieman hankalaa, sill\u00e4 kieli on muuttunut melkoisesti viimeisten vuosisatojen aikana.<\/p>\n\n\n\n

Kirkko rakennettiin melko v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti kaupungin perustamisen j\u00e4lkeen. T\u00e4m\u00e4 tapahtui vuonna 1550 ja silloin Ruotsin valtakunnan per\u00e4simess\u00e4 oli jykev\u00e4 hahmo: Kustaa Vaasa. Kirkosta on ensimm\u00e4inen maininta vuodelta 1553, jolloin kuninkaalle l\u00e4hti rahapyynt\u00f6. Sill\u00e4 kinuttiin Kustaa Vaasalta rahaa pyh\u00e4k\u00f6n rakentamiseen. Ja tulihan niit\u00e4 taalareita ja n\u00e4in kaupunki sai oman kirkon.<\/p>\n\n\n\n

\"T\u00e4m\u00e4n<\/figure>\n\n\n\n

Kirkko ei ole koolla pilattu, sill\u00e4 se oli pituudeltaan vain 20 metri\u00e4 ja leveydelt\u00e4\u00e4n puolet tuosta. Luultavasti sen tilat riittiv\u00e4t oikein hyvin kasvuosiaan viett\u00e4v\u00e4n kaupungin asujaimistolle. Rakentaminen ei tainnut my\u00f6sk\u00e4\u00e4n vaatia Ruotsin valtion kassan pohjan raapimista, sill\u00e4 se oli rakennettu hirrest\u00e4 ja sadesuojana oli lauta- tai paanukatto. Kivijalan luonnonkivet ovat edelleen paikallaan. Kirkon yhteydess\u00e4 on helsinkil\u00e4isen porvarin hauta. Hautakivess\u00e4 on nimi Hans von Sanden ja h\u00e4n taitaa olla tunnetuin 1500-luvun stadilainen. Hans oli tullut Helsinkiin joko Hollannista tai Saksasta. Historioitsijat ovat peukuttaneet j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 vaihtoehtoa enemm\u00e4n. Hans ei ollut ensimm\u00e4inen ja ainoa kirkkoon haudattu. Kun rauniota tutkittiin 1930-luvulla, niin sielt\u00e4 l\u00f6ytyi yli 130 arkkuhautaa. <\/p>\n\n\n\n

Muutto Toukolaan taisi olla se kohta el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni, kun Helsingin historia sai minusta otteen. Menneisyyden tarinat ovat kiehtoneet minua aina. Lapsuudesta muistan, ett\u00e4 kaikki romaanit, jotka ajoittuivat v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 1800-luvulle ja viel\u00e4 kauemmaksi, saivat minusta innokkaan lukijan. Minulle historia on edelleen kiehtova l\u00f6yt\u00f6retki ihmiskunnan menneisyyteen. Se ei ole vain kirja kirjalta tarkentuva kuva eletyist\u00e4 vuosisadoista, vaan siin\u00e4 on aina mukana my\u00f6s sopivasti j\u00e4nnityst\u00e4.  <\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1971 hain t\u00f6it\u00e4 Helsingin postista ja sain paikan. Muutaman vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 postimiehen nimike vaihtui autonkuljettajan rooliin. Ty\u00f6ni oli l\u00e4hinn\u00e4 keskustassa ajamista ja ei kaiketi ollut ihme, ett\u00e4 samojen korttelien kiertely alkoi aikaa my\u00f6ten tuntumaan tyls\u00e4lt\u00e4. Pient\u00e4 helpotusta toi kirja, joka lojui alassuin kojelaudan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Liikennevaloissa ja ruuhkassa nostin sen ratin p\u00e4\u00e4lle ja luin taas p\u00e4tk\u00e4n eteenp\u00e4in. T\u00e4m\u00e4 avitti jonkin verran, mutta parempaa oli toki tulossa. Kiinnostuin jossain vaiheessa arkkitehtuurista ja mik\u00e4p\u00e4 sen harrastamiseen paremmin sopi kuin ty\u00f6ni. T\u00e4h\u00e4n asti talojen rooli oli vain ollut reunustaa katuja, mutta nyt halusin tutustua keskustan arkkitehtuuriin tarkemmin ja samalla my\u00f6s yksitt\u00e4isten talojen historiaan. Sill\u00e4 tiell\u00e4 olen edelleen. Olen ihastunut jossain m\u00e4\u00e4rin jugendiin ja Helsinki on tuon tyylin hyv\u00e4 edustaja, sill\u00e4 se on yksi Euroopan hienoimpia jugend-kaupunkeja. P\u00e4\u00e4kaupunkiin rakennettiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa noin 600 jugend-tyylist\u00e4 taloa. Tuo tyylisuunta on hyvin edustettuna stadissa, koska kaupunkirakentaminen oli melko kiivasta tuon vuosisadan vaihteessa.  <\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Kansallisteatteri<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

En ole koskaan pit\u00e4nyt tyylisuunnista, joissa on paljon koristelua. Itse koristeita voin toki ihailla, mutta vain rajattuna ja irrallaan \u201dsotkuisesta\u201d ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4. En voisi kuvitellakaan, ett\u00e4 asuisin asunnossa, joka olisi sisustettu barokin tyylin mukaisesti. Rinnastan t\u00e4m\u00e4n ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4n mielikuvani my\u00f6s jossain m\u00e4\u00e4rin uusrenessanssiin, sill\u00e4 tuon tyylisuunnan rakennukset eiv\u00e4t tuota minulle kovinkaan paljon ilonaihetta. Onneksi Helsinki tarjoaa arkkitehtuurisesti muitakin vaihtoehtoja. Yksi n\u00e4ist\u00e4 on uusklassismi, joka miellytt\u00e4\u00e4 selkeydell\u00e4\u00e4n. Hyv\u00e4 esimerkki on vuonna 1931 rakennettu Eduskuntatalo. Tuo politiikan \u201dkeskuskeitti\u00f6\u201d ei n\u00e4yt\u00e4 suinkaan hassummalta.<\/p>\n\n\n\n

Kansallisromantiikkaa en my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ved\u00e4 p\u00f6nt\u00f6st\u00e4 alas, sill\u00e4 Kansallisteatterin rakennus kest\u00e4\u00e4 pidemp\u00e4\u00e4kin tarkkailua. Sen julkisivu on pinnoitettu karkealla graniitilla, joka oli hyvin keskeinen materiaali kansallisromanttisessa rakennustyyliss\u00e4. Tuon tyylin suosikkini taitaa kuitenkin olla Helsingiss\u00e4 ehdottomasti Lars Sonckin piirt\u00e4m\u00e4 kallion kirkko. Se on uljas ja samalla niin tasapainoinen. <\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Koska pid\u00e4n selkeist\u00e4 muodoista, niin se ei lienee yll\u00e4tys, ett\u00e4 minua puhuttelee my\u00f6s funkkis. Siit\u00e4 hyvi\u00e4 esimerkkej\u00e4 on vaikkapa Olympiastadion, Postitalo ja Lasipalatsi. N\u00e4ist\u00e4 estetiikan tajuni viihtyy parhaiten Olympiastadionin parissa.<\/p>\n\n\n\n

Helsinkiin rakennetaan my\u00f6s uutta. Keskuskirjasto Oodi, Kiasma ja Finlandiatalo ovat hienoja esimerkkej\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 moderni rakentaminen voi tuottaa muutakin kuin kuution muotoisia rakennuksia.  <\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Jos pit\u00e4isi valita Helsingin tunnetuin rakennus, niin se on Eliel Saarisen piirt\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4rautatieasema. Sit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n yhten\u00e4 maailman hienoimmista asemista ja siihen on katettakin. Tyylilt\u00e4\u00e4n se on enemm\u00e4nkin modernistinen, kuin kansallisromanttinen. Ilmiasussa on mukana my\u00f6s jugendia. Oli miten oli, lopputulos on kuitenkin eritt\u00e4in miellytt\u00e4v\u00e4, joten tuota kelpaa esitell\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kun muutimme 1980-luvun alkupuolella Toukolaan, Vanhakaupungin kainaloon, niin muutimme samalla p\u00e4\u00e4kaupunkimme historian kannalta keskeiselle paikalle. Toukola on hyvin l\u00e4hell\u00e4 Vanhankaupungin lahtea, johon Vantaanjoki laskee. Vajaa kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 asunnoltamme oli kirkon rauniot, jossa k\u00e4vin melko s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti, joko yksin tai lasten kanssa. Kun katselin tuota paikkaa, josta oli j\u00e4ljell\u00e4 en\u00e4\u00e4 vain peruskivet, niin olisin halunnut edes hetkeksi … Jatka lukemista ”Helsinki – historiaa ja arkkitehtuuria”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-5833","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5833","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5833"}],"version-history":[{"count":72,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5833\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6931,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5833\/revisions\/6931"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5833"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=5833"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=5833"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}