{"id":5650,"date":"2024-02-02T09:26:36","date_gmt":"2024-02-02T07:26:36","guid":{"rendered":"https:\/\/ajatusmatka.net\/?p=5650"},"modified":"2024-09-06T07:06:37","modified_gmt":"2024-09-06T04:06:37","slug":"onko-taiteella-itseisarvoa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ajatusmatka.net\/?p=5650","title":{"rendered":"Onko taiteella itseisarvoa?"},"content":{"rendered":"<div class=\"wp-block-image\">\n<figure class=\"alignleft size-large is-resized\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"693\" height=\"1024\" src=\"https:\/\/ajatusmatka.net\/wp-content\/uploads\/msedge_FtdsQJkjyD-693x1024.png\" alt=\"\" class=\"wp-image-5651\" style=\"width:184px;height:auto\" srcset=\"https:\/\/ajatusmatka.net\/wp-content\/uploads\/msedge_FtdsQJkjyD-693x1024.png 693w, https:\/\/ajatusmatka.net\/wp-content\/uploads\/msedge_FtdsQJkjyD-203x300.png 203w, https:\/\/ajatusmatka.net\/wp-content\/uploads\/msedge_FtdsQJkjyD.png 708w\" sizes=\"auto, (max-width: 709px) 85vw, (max-width: 909px) 67vw, (max-width: 984px) 61vw, (max-width: 1362px) 45vw, 600px\" \/><\/figure>\n<\/div>\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sain juuri luettua sopraano Helena Juntusen ja kirjailija Petri Tammisen yhteisty\u00f6n\u00e4 tehdyn hengentuotteen: \u201dJoskus liikaa, aina liian v\u00e4h\u00e4n.\u201d Kirjassa yksi tunnetuistamme sopraanoista kertoo suorasanaisesti ja omintakeiseen tyyliin lapsuudestaan, onnistumisista, pettymyksist\u00e4 ja nuoruuden j\u00e4lkeisest\u00e4 jyrk\u00e4st\u00e4 alam\u00e4est\u00e4, johon ei tarvittu fluorivoidetta antamaan lis\u00e4vauhtia, vaan siihen riitti liukasteeksi alkoholi. Kymmenen vuoden alkoholismi ei suinkaan raunioittanut ty\u00f6uraa, koska ensit ty\u00f6t ja sitten tulivat vasta huvit. Toki humalatilassa sattuneet kompuroinnit, ja niiden aiheuttamat j\u00e4ljet, vaativat piilottamista hieman paksumman maskin alle ennen lavalle menoa. Kirjaa voisi luonnehtia rehelliseksi, mit\u00e4 omael\u00e4m\u00e4nkerralliset teokset eiv\u00e4t suinkaan aina ole<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Itselleni ooppera taidemuotona ei ole kovin tuttu, toki ei t\u00e4ysin tuntematonkaan. Puccinin Toscan olen kuunnellut muutaman kerran ja k\u00e4ynyt sen katsomassakin Suomen kansallisoopperassa. Ei Verdik\u00e4\u00e4n ihan vieras ole. Toscasta on j\u00e4\u00e4nyt erityisesti mieleeni eritt\u00e4in kaunis aaria: Vissi d\u2019arte, jolla on ansaittu paikka top listallani. Ja miksei olisi, sill\u00e4 Giacomo Puccini on melodian mestari. Juntunen mainitsee kirjassa, ett\u00e4 h\u00e4n ei pid\u00e4 Wagnerista, mutta Queenin Freddie Mercury ja muutkin kevyemm\u00e4n musiikin artistit saavat jonkin verran tilaa. Ehk\u00e4 nuo kohdat olisi j\u00e4tetty pois kirjasta muutama kymmenen vuotta sitten. Klassisen musiikin arvoa painotettiin silloin eri lailla, kuin nyky\u00e4\u00e4n. Taustalla oli tuo k\u00e4site itseisarvo, jota minun mielest\u00e4ni taiteessa ei edes ole. En tarkoita t\u00e4ll\u00e4 vain musiikkia, vaan muutakin taidekentt\u00e4\u00e4. Asennemuutos raja-aitojen madaltamiseen on viime vuosien aikana n\u00e4kynyt my\u00f6s Rondossa, joka on keskittynyt l\u00e4hinn\u00e4 klassiseen musiikkiin. Nyky\u00e4\u00e4n lehdess\u00e4 on my\u00f6s artikkeleita jazzista ja my\u00f6s populaarimusiikista. &nbsp;&nbsp;&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Mit\u00e4 sitten tuon itseisarvon tilalle? Itse k\u00e4ytt\u00e4isin sanaa v\u00e4linearvo, koska musiikin t\u00e4rkein arvo on kuuntelukokemuksen tuottama mielihyv\u00e4. Toki se voi tuottaa tekij\u00e4lle tuloja, joka voidaan luokitella my\u00f6s v\u00e4linearvoksi. Jos istun Puistobluesin nurmikolla kuuntelemassa rock -musiikkia tai Finlandiatalossa jotain klassisen musiikin teosta, niin molemmat tapahtumat tuottavat minulle yht\u00e4 lailla sit\u00e4 mielihyv\u00e4\u00e4, jota l\u00e4hdin hakemaan. Miten taiteeseen voidaan yleens\u00e4k\u00e4\u00e4n liitt\u00e4\u00e4 itseisarvoa, kun kukaan ei pysty edes m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 on taidetta. Tuosta sotkusta ei saa loogisesti kest\u00e4v\u00e4\u00e4, koska siit\u00e4 puuttuu logiikan vaatimat palikat. Mist\u00e4 tuo itseisarvo on sitten saanut alkunsa, ja mik\u00e4 sit\u00e4 on tukenut kuluneiden vuosisatojen ajan? Sen pohtimisen j\u00e4t\u00e4n toiseen kertaa. &nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Ajelin nuoruudessani Postissa autoa ja minulla oli silloin t\u00e4ll\u00f6in postimiehen\u00e4 Riku Salminen, joka on oopperalaulaja Matti Salmisen poika. H\u00e4nen suosikkinsa oli Beatles. Meill\u00e4 oli kasettisoitin volkkarin kojelaudan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja pattereita taisi kulua melkoisesti n\u00e4iden yhteisten ty\u00f6p\u00e4ivien aikana. Kun kasetti loppui, niin k\u00e4\u00e4nsimme sen ymp\u00e4ri ja aloitimme taas alusta. H\u00e4n kertoi my\u00f6s is\u00e4st\u00e4\u00e4n ja olin hieman yll\u00e4ttynyt, kun kuulin, ett\u00e4 Matti pit\u00e4\u00e4 CCR -yhtyeen musiikista. Meid\u00e4n bassolaulajamme taisi jo 1970 -luvulla potkia raja-aitoja. Oletan, ett\u00e4 h\u00e4n ei tainnut koskaan puhua asiasta muille kuin omalle pojalleen. Rikua olen yritt\u00e4nyt tavoitella, mutta toistaiseksi tuo haku ei ole tuottanut tulosta. Uskoisin, ett\u00e4 h\u00e4n muistaisi viel\u00e4 nuo yhteiset ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4t, joita kannatteli Beatlesin musiikki. &nbsp;&nbsp;&nbsp;<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Sain juuri luettua sopraano Helena Juntusen ja kirjailija Petri Tammisen yhteisty\u00f6n\u00e4 tehdyn hengentuotteen: \u201dJoskus liikaa, aina liian v\u00e4h\u00e4n.\u201d Kirjassa yksi tunnetuistamme sopraanoista kertoo suorasanaisesti ja omintakeiseen tyyliin lapsuudestaan, onnistumisista, pettymyksist\u00e4 ja nuoruuden j\u00e4lkeisest\u00e4 jyrk\u00e4st\u00e4 alam\u00e4est\u00e4, johon ei tarvittu fluorivoidetta antamaan lis\u00e4vauhtia, vaan siihen riitti liukasteeksi alkoholi. Kymmenen vuoden alkoholismi ei suinkaan raunioittanut ty\u00f6uraa, koska ensit &hellip; <a href=\"https:\/\/ajatusmatka.net\/?p=5650\" class=\"more-link\">Jatka lukemista<span class=\"screen-reader-text\"> &#8221;Onko taiteella itseisarvoa?&#8221;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-5650","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5650","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=5650"}],"version-history":[{"count":14,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5650\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6726,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/5650\/revisions\/6726"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=5650"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=5650"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=5650"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}