{"id":3739,"date":"2016-08-18T16:04:05","date_gmt":"2016-08-18T13:04:05","guid":{"rendered":"\/?p=3739"},"modified":"2024-09-06T07:12:53","modified_gmt":"2024-09-06T04:12:53","slug":"3739","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ajatusmatka.net\/?p=3739","title":{"rendered":"”Momento” – Hanna-Leena Iskaniuksen valokuvia ja maalauksia"},"content":{"rendered":"
\n
\"IMG_20160805_133212\"<\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Olen huomannut, ett\u00e4 ik\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 visuaalinen herkkyys tuntuu raivaavan yh\u00e4 enemm\u00e4n tilaa itselleen. Samalla my\u00f6s laajojen kuvakohteiden tilalle on tullut tarve etsi\u00e4 yksityiskohtia. Jotenkin tuntuu, ett\u00e4 todellisuus on silloin jopa paremmin l\u00e4sn\u00e4. Hyv\u00e4 kuva ei synny vain sis\u00e4ll\u00f6n kautta, vaan sommittelun ja rytmiikan. Vaikka kuvassa olisi maailman kaunein maisema, niin sen arvo j\u00e4\u00e4 dokumentoinnin asteelle ilman edell\u00e4 mainittuja elementtej\u00e4. Mutta toki kauneudellakin on oma itseisarvonsa, en sit\u00e4 toki kiell\u00e4. Minusta kuvapinnan sommittelu ja my\u00f6s rakastamani minimalismi kulkevat rinnakkain. Siin\u00e4 kuvan rakenteeseen liittyv\u00e4t tekij\u00e4t ovat etusijalla. Esimerkiksi minimalistisessa teoksessa itse aihe on alisteinen. Se on l\u00e4hinn\u00e4 \u201dkehys\u201d kuvan merkityksen synnytt\u00e4v\u00e4lle rytmiikalle. <\/span> <\/span><\/p>\n\n\n

\n
\"IMG_20160805_133229\"<\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

<\/span>K\u00e4vin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 Ateneumissa katsomassa ehk\u00e4 maailman kuuluisimman valokuvaajan Henri Cartier-Bressonin t\u00f6it\u00e4. H\u00e4nen kuviinsa yhdistet\u00e4\u00e4n my\u00f6s tuo tuttu \u201dratkaiseva hetki\u201d -k\u00e4site. H\u00e4nelle tuo hetki ei ollut kuitenkaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tapahtumien huippuhetki vaan pikemminkin kuvan geometriaan ja tilallisuuteen liittyv\u00e4 sommitteluperiaate. N\u00e4yttelykuvia oli todella paljon ja ne huonommatkin oli otettu mukaan. Toki sielt\u00e4 tuli poimittua ne suosikit parin tunnin mittaisen museokierroksen aikana. Kun j\u00e4lkik\u00e4teen olen muistellut valokuvia, niin tuloksena on l\u00e4hinn\u00e4 kaaos. V\u00e4h\u00e4n olisi ollut siin\u00e4kin n\u00e4yttelyss\u00e4 todellakin se parempi vaihtoehto. <\/span> <\/span><\/p>\n\n\n\n

Hanna-Leena Iskaniuksen n\u00e4yttely Tuusulan Rantatien galleriassa oli saanut nimekseen \u201dmomento\u201d ja siin\u00e4 ei ollut yht\u00e4\u00e4n liikaa teoksia. Niit\u00e4 on juuri sen verran, ett\u00e4 ne on helppo palauttaa mieleens\u00e4 ja arvioida niit\u00e4 yh\u00e4 uudelleen. \u201dMaaginen hetki ja siit\u00e4 syntyv\u00e4 oivallus\u201d ovat keskeiset sanat t\u00f6iden takana. Oivallusta ei voi tietenk\u00e4\u00e4n sivuuttaa, kun puhutaan luovuudesta. Nuo maagiset hetket  on vangittu valokuviin ja \u00f6ljyv\u00e4rit\u00f6ihin. Per\u00e4sein\u00e4n kaksi suurta abstraktia maalausta viev\u00e4t ensimm\u00e4iseksi huomion. J\u00e4in miettim\u00e4\u00e4n paikalta l\u00e4htiess\u00e4ni, ett\u00e4 kuinka paljon ty\u00f6n koko merkitsee, kun arvioi taiteilijan k\u00e4den j\u00e4lki\u00e4. Kokohan ei toki ole suinkaan luovuuden synonyymi, seh\u00e4n vain vaatii tarpeeksi suuren taustan ja ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4n ty\u00f6tunteja ja paljon v\u00e4ri\u00e4. Sitten tuli mieleen valokuvaaja Nick Brandt ja h\u00e4nen Afrikassa kuvaamansa el\u00e4inkuvat, jotka olivat esill\u00e4 Salon Veturitallissa reilu vuosi sitten. Suurimmat kuvat olivat varmaan kolme metri\u00e4 korkeita ja n\u00e4yttely oli laajuudeltaan vain muutaman kymmenen kuvaa. Koko oli nyt ratkaiseva. Vaikka se ei tuonut kuvien sommittelua ja taustalla olevaa taiteilijan luovuutta l\u00e4hemm\u00e4ksi katsojaa, niin se pisti tutkimaan t\u00f6it\u00e4 tarkemmin. Samalla yksityiskohdat saavat uutta arvoa. Siin\u00e4 oli sen merkitys. <\/span> <\/span><\/p>\n\n\n

\n
\"IMG_20160805_133235\"<\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Ei-esitt\u00e4v\u00e4 taide antaa enemm\u00e4n tilaa katsojalle. Toki se vaatii mielen t\u00e4ydellist\u00e4 tyhjent\u00e4mist\u00e4 ja teoksien kohtaamista avoimin mielin. Esitt\u00e4v\u00e4n taiteen ongelmana on toisto; maalataan niit\u00e4 samoja n\u00e4reit\u00e4 ja j\u00e4rvimaisemia. Realismi on jossain mieless\u00e4 se tylsin taidesuuntaus, vaikka toki sielt\u00e4kin l\u00f6ytyy todella paljon suosikkejani. Toisaalta, onko realismia edes taiteessa olemassa? Onhan maalaus tai valokuva aina oman mielen prosessin tuote. Kun osa ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 <\/span> <\/span>rajataan kehyksien sis\u00e4\u00e4n, kuten esimerkiksi valokuvassa, niin se ei suinkaan kerro en\u00e4\u00e4 virheet\u00f6nt\u00e4 tarinaa. K\u00e4vin katsomassa muutama p\u00e4iv\u00e4 ennen Iskaniuksen n\u00e4yttely\u00e4 Riihim\u00e4en kirjaston Samuli Parosen salissa olleita er\u00e4\u00e4n paikkakunnan taiteilijan maalauksia, joiden yhteinen nimitt\u00e4j\u00e4 oli tylsyys ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen tuttuus. Parinkymmenen ty\u00f6n joukossa oli vain muutama ty\u00f6, joiden edess\u00e4 taisin ny\u00f6k\u00e4t\u00e4 hyv\u00e4ksyv\u00e4sti. Jos olisin ottanut samat luontokuvat kameralla, niin se olisivat p\u00e4\u00e4tyneet jossain vaiheessa roskakoriin. Mutta kun samat kohteet maalataan pensselill\u00e4, niin se saa jostain taiteellista lis\u00e4arvoa? N\u00e4ist\u00e4 maalauksista puuttui oivallus, se todella t\u00e4rke\u00e4 taiteilijan sormenj\u00e4lki. Kun astuin Tuusulan rantatien galleriaan, niin kannoin varmaankin selk\u00e4repussani edelleen tuota edellist\u00e4 n\u00e4yttely\u00e4. Olin unohtanut sis\u00e4\u00e4n astuessani tuon t\u00e4rke\u00e4n avoimen mielen, mutta se korjaantui v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti, kun j\u00e4in tuijottamaan per\u00e4sein\u00e4ll\u00e4 olevaa kolmea isoa sinist\u00e4 maalausta. Ne vain kiehtoivat ja er\u00e4\u00e4n\u00e4 t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 elementtin\u00e4 oli tietenkin el\u00e4v\u00e4 pintarakenne. Seuraavaksi kiinnitin huomiota vasemmalla sein\u00e4ll\u00e4 olevin valokuviin, joissa tuo n\u00e4yttelyn teeman merkitys oli hyvin tiivistettyn\u00e4. Niist\u00e4 oli my\u00f6s tuttuus kaukana. En ole n\u00e4hnyt valokuvia, joita voisi verrata niihin. Katselen niit\u00e4 paljon erilaisten palveluiden kautta. Ja tuo paljon tarkoittaa kymmeni\u00e4 tuhansia. Se on hieno hetki, kun vastaan tulee ty\u00f6, jonka kohdalla mieli hyppii riemusta. Sen hetki oli taas kerran. Tunne on sama, kun kaunokirjallisuutta lukiessa t\u00f6rm\u00e4\u00e4 persoonalliseen ja tuoreeseen kielikuvaan. Se on sit\u00e4 kiehtovaa kielen maalausta tuuhealla luovuuden pensselill\u00e4. <\/span> <\/span><\/p>\n\n\n

\n
\"IMG_20160805_134822\"<\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Oikealla sein\u00e4ll\u00e4 oranssisena hehkuvat maalaukset j\u00e4iv\u00e4t kierroksellani viimeiseksi. Pystykuvissa Mrs. Love Hood ilmestyy utuisena hahmona, kuin tarujen Fenix -lintu, jakaakseen kaikille rakkautta. Ne j\u00e4iv\u00e4t gallerian t\u00f6ist\u00e4 niiden joukkoon, joiden parissa taidan viel\u00e4 jatkaa ty\u00f6skentely\u00e4 tovin. Ja se ei ole lainkaan huono merkki.<\/span><\/p>\n\n\n\n

Valokuvausta harrastavana taisin viihty\u00e4 pisimp\u00e4\u00e4n kuitenkin noiden kuuden <\/span>valokuvan edess\u00e4, jotka oli kehystetty oivaltavasti ikkunapuitteisiin. Useita tapahtumia ihmiskunnan historiassa on luultavasti tarkkailtu avonaisista ikkunaruuduista ja moni niist\u00e4 on varmaan ollut katsojalle se maaginen hetki, joka on j\u00e4\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Minulle ne taisivat olla t\u00e4ll\u00e4 kertaa nuo kasvovalokuvat. <\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Olen huomannut, ett\u00e4 ik\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 visuaalinen herkkyys tuntuu raivaavan yh\u00e4 enemm\u00e4n tilaa itselleen. Samalla my\u00f6s laajojen kuvakohteiden tilalle on tullut tarve etsi\u00e4 yksityiskohtia. Jotenkin tuntuu, ett\u00e4 todellisuus on silloin jopa paremmin l\u00e4sn\u00e4. Hyv\u00e4 kuva ei synny vain sis\u00e4ll\u00f6n kautta, vaan sommittelun ja rytmiikan. Vaikka kuvassa olisi maailman kaunein maisema, niin sen arvo j\u00e4\u00e4 dokumentoinnin asteelle ilman edell\u00e4 … Jatka lukemista ””Momento” – Hanna-Leena Iskaniuksen valokuvia ja maalauksia”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-3739","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3739","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3739"}],"version-history":[{"count":43,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3739\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6738,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3739\/revisions\/6738"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3739"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3739"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3739"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}