{"id":366,"date":"2010-03-04T21:23:58","date_gmt":"2010-03-04T19:23:58","guid":{"rendered":"http:\/\/aikaihminen.com\/?p=366"},"modified":"2024-09-04T08:36:02","modified_gmt":"2024-09-04T05:36:02","slug":"havaintoja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ajatusmatka.net\/?p=366","title":{"rendered":"Havaintoja"},"content":{"rendered":"
\n
\"\"<\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Sain yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4ni runokirjan vajaa viisi vuotta sitten. Muistan paikan ja tilanteen oikein hyvin. Olimme juuri l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 Kivihaasta, Veripalvelun pihasta, kun h\u00e4n ojensi minulle ohuen, pehme\u00e4kantisen teoksen. Ihmettelin sit\u00e4 hetken aikaa k\u00e4dess\u00e4ni, kunnes huomasin tutun nimen kannessa. Se oli minulle todellinen yll\u00e4tys. Ehk\u00e4 se ei olisi ollut sit\u00e4 parikymment\u00e4 vuotta\u00a0aiemmin, kun el\u00e4m\u00e4mme risteiliv\u00e4t melko tiukasti yhteisen lintuharrastuksen parissa.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4n asui silloin maalla, keskell\u00e4 avaraa peltomaisemaa, vaimonsa, tytt\u00e4rens\u00e4 ja muutaman koiran kanssa. Perheeseen kuului my\u00f6s yl\u00e4kerran vallanneet kanarialinnut ja pari kissaa. Minun olisi ollut silloin mahdotonta ennustaa, ett\u00e4 h\u00e4n tulisi my\u00f6hemmin muuttamaan Helsinkiin, melko l\u00e4helle keskustaa. Yst\u00e4v\u00e4ni olisi likistyneen\u00e4 kerrostalossa vaimo ja kissa seuranaan. Sen ikkunoiden takaisessa n\u00e4kym\u00e4ss\u00e4 ei olisi mit\u00e4\u00e4n, joka muistuttaisi Kiikalan kumpuilevaa maisemaa.  <\/p>\n\n\n\n

Olemme tavanneet viime vuosina en\u00e4\u00e4 vain verenluovutuksen yhteydess\u00e4. Kaimani tulee sinne kravattia matkalla l\u00f6ys\u00e4ten. Istumme jonkin aikaa kansalaisvelvollisuutemme suorittamisen j\u00e4lkeen kahvilla ja juttelemme niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4.  Olin jossain vaiheessa melko varma, ett\u00e4 h\u00e4n on  suorittanut p\u00e4\u00e4kaupunkiseudulle muuton j\u00e4lkeen t\u00e4ydellisen arvokuperkeikan. Tapaammeko vain siksi, ett\u00e4 satuimme jakamaan jonkin aikaa nuoruudessamme yhteisen harrastuksen ja sen tuomat el\u00e4mykset? Mutta nuo saamani runokirjat saivat minut h\u00e4pe\u00e4m\u00e4\u00e4n mietteit\u00e4ni. Ne kertoivat jotain aivan muuta. Ne v\u00e4littiv\u00e4t sen herkkyyden ja tunnelman mit\u00e4 koimme r\u00e4mpiess\u00e4mme lintujen per\u00e4ss\u00e4 ja tutustuessamme samalla hyvin perusteellisesti Etel\u00e4-Suomen ja Pohjanmaan erilaisiin biotyyppeihin. Tuskin tulen unohtamaan edes pimeimm\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n dementiatilassani, kuinka odottelimme j\u00e4rven rannalla vatsallamme heinikossa pes\u00e4lleen palaavaa kalas\u00e4\u00e4ske\u00e4. Tai yritimme paikallistaa r\u00e4meen niukasta puustosta valkoviklon tunnusmerkki\u00e4: pitk\u00e4\u00e4 ja yl\u00f6sp\u00e4in kaartuvaa nokkaa. Minulla oli siis edelleen yst\u00e4v\u00e4, jolla oli herkkyytt\u00e4 aistia koskettavasti luonnon ilmi\u00f6t ja h\u00e4n my\u00f6s ymm\u00e4rsi el\u00e4m\u00e4n olevan seikkailu, johon mahtuu niin huumoria kuin itseironiaakin. Ja osasi my\u00f6s kiteytt\u00e4\u00e4 ne runoissaan.<\/p>\n\n\n\n

Lupasin olla kiltti, kun kerroin h\u00e4nelle, ett\u00e4 aion ruotia h\u00e4nen kirjojaan blogissani. Sain vastaukseksi, ett\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 kun olen rehellinen. Olen molempia, sill\u00e4 siihen on hyv\u00e4 mahdollisuus luettuani kirjat taas kerran uudelleen. Aloitan esikoisteoksesta, joka on julkaistu vuonna 2005.<\/p>\n\n\n\n

Varmaankin monen aloittelevan runoilijan yksi suosikeista on Risto Rasa. H\u00e4n kirjoittaa lyhyit\u00e4     tekstej\u00e4 luonnosta, joita voisi luonnehtia l\u00e4mpimiksi. Ne ovat my\u00f6s visuaalisesti vahvoja ja yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4. Pid\u00e4n itse hyvin paljon japanilaisesta haikurunoudesta. Niiden aihepiirit poimitaan yleens\u00e4 luonnosta ja ne ovat asultaan mietelauseenomaisia ja pelkistettyj\u00e4. Risto Rasan ja runoilijayst\u00e4v\u00e4ni lyriikassa on varmaan jotain samanlaista. Vaikka ne eiv\u00e4t sitoudukaan tuohon rakennekaavaan, niin ne pyrkiv\u00e4t kuitenkin v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n mahdollisimman v\u00e4hill\u00e4 sanoilla mahdollisimman paljon. Ja se on taito, josta pid\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Tulevan kirjan aloitusrunoa varmaan mietit\u00e4\u00e4n pitk\u00e4\u00e4n. Se voi olla vaikka kirjoittajan esittely, niin kuin t\u00e4ss\u00e4: \u201dJoskus erehdyn \/ katsomaan peiliin. \/  Onpa \/ outo ilmestys. \/ Ei h\u00e4t\u00e4\u00e4 \/ olemme hyvin sinut \/ toistemme kanssa\u201d. Siin\u00e4 on sopivasti itseironiaa. Jos sen hallitsee, niin on el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 o<\/a>ikeilta kohdin kiinni. Sit\u00e4 se on kai t\u00e4m\u00e4kin: \u201dKukaan \/ ei ole korvaamaton. \/ Toisten korvaaminen \/ vie vain pidemm\u00e4n aikaa\u201d.  T\u00e4m\u00e4 on viesti oman arvon tunteesta, vaikka hieman hymyillen. Meill\u00e4 on jokaisella vahva alueemme ja miksemme olisi siit\u00e4 ylpeit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kun syd\u00e4mess\u00e4 v\u00e4reilee kirkkaat v\u00e4rit ja haluaisi v\u00e4litt\u00e4\u00e4 ne toisille runon muodossa, niin n\u00e4inh\u00e4n siin\u00e4 voi k\u00e4yd\u00e4: \u201dMieleni tekisi \/ vangita runoon \/ edes murto-osa \/ rintaani pakahduttavista  \/ onnen ailahduksista\u201d.  Runo jatkuu viel\u00e4 pahoitellen, ett\u00e4 n\u00e4it\u00e4 kokemuksia ei voi siirt\u00e4\u00e4. Eih\u00e4n se aina onnistu, sill\u00e4 aito kokemus ja sanojen varaan rakennettu mielikuva ovat kaksi aivan eri asiaa.<\/p>\n\n\n\n

Pienet hetket ovat joskus niit\u00e4 suurimpia: \u201dAuringon kilo laineilla \/ takana venheeni j\u00e4ljet. \/ her\u00e4\u00e4v\u00e4n tuulen kuiskaillessa \/ soudan k\u00e4teni rakoille\u201d. Tuohon ei ole mit\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4mist\u00e4. Runo ei kaipaa hienoja kielikuvia, se on jo itsess\u00e4\u00e4n se.<\/p>\n\n\n\n

Olen varma, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 \u201dRuovikon kulta\u201d runossa kirjoittaja on seissyt Nauvolla olevan m\u00f6kkins\u00e4 rannassa ja tuijottanut runon maisemaa: \u201dPurettu laituri \/ vaiennut ranta \/ mieless\u00e4 muistot \/ menneest\u00e4 kes\u00e4st\u00e4. \/ Ymp\u00e4rill\u00e4 harmaa kosteus \/ ruovikon kultaa kehyst\u00e4en\u201d.<\/p>\n\n\n\n

<\/a>T\u00e4m\u00e4 runo j\u00e4i mietitytt\u00e4m\u00e4\u00e4n: \u201dJoskus runo tulee \/ kuin myrsky merell\u00e4. \/ Tyvenen laskeutuessa katson \/ mit\u00e4 on huuhtoutunut rantaan. \/ Turha on retusoida \/ on osattava arvostaa \/ paperille j\u00e4\u00e4nytt\u00e4\u201d. Eik\u00f6 tekstin korjaaminen olekaan hyv\u00e4 asia?  Eik\u00f6 sanojen harkittu valinta ja niiden keskin\u00e4inen sijoittelu ole ainoa keino raapia irti kaikki nyanssit voimakkaasta el\u00e4myksest\u00e4 ja v\u00e4litt\u00e4\u00e4 se mahdollisimman tarkasti eteenp\u00e4in lukijalle. T\u00e4m\u00e4n pit\u00e4isi muuttaa ne sitten takaisin kuvaksi, jonka pit\u00e4isi saavuttaa edes jotain siit\u00e4, mit\u00e4 kirjoittaja oli itse kokenut. Vai pit\u00e4\u00e4k\u00f6? Jokainenhan meist\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sanojen v\u00e4litt\u00e4mi\u00e4 merkityksi\u00e4 eri tavalla. Kieli ei ole sama asia kuin alkuper\u00e4inen kokemus, joten sen siirt\u00e4minen sen avulla lukijalle on aina ep\u00e4varmaa. Kieli taitaa valehdella aina, koska mit\u00e4\u00e4n ei voida sanoa tarkasti.   <\/p>\n\n\n\n

Jos en itse kokisi joitain el\u00e4myksi\u00e4 yht\u00e4 vahvasti kuin yst\u00e4v\u00e4ni, niin olisin kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kateellinen. Kateellinen olen kuitenkin siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on onnistunut tiivist\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 el\u00e4m\u00e4n selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 hetki\u00e4 sanalliseen muotoon tavalla, johon itse en pysty. Kirjan parasta antia ovatkin mielest\u00e4ni lyhyet luontoon ankkuroidut runot, joissa on mukana paljon enemm\u00e4n tunnetta, kuin mietittyj\u00e4 lauseita. Huumori on my\u00f6s oivallisesti l\u00e4sn\u00e4, niin rakkaudessa kuin samoillessa tuntureilla. Kaiken taustalla on kuitenkin sen hyv\u00e4ksyminen, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyy joskus. Runossa \u201dHautajaiseni\u201d on tapahtunut selv\u00e4sti varkaus , sill\u00e4 olen hellinyt samaa ajatusta jo vuosia. Runo alkaa n\u00e4in: \u201dMieleni tekisi kovasti \/ pit\u00e4\u00e4 omat hautajaiseni \/ etuk\u00e4teen\u201d. Se jatkuu viel\u00e4 pohdinnalla, mit\u00e4 kaikkea siit\u00e4 olisi hy\u00f6ty\u00e4. Ehk\u00e4 voisimme pit\u00e4\u00e4 ne yhdess\u00e4, kunhan vaan p\u00e4\u00e4semme yksimielisyyteen hautajaismusiikista. Itse valitsisin jonkin rock klassikon. Puku olisi my\u00f6s saattov\u00e4elt\u00e4 kielletty. <\/p>\n\n\n\n

Kun asian n\u00e4kee erilaisesta ja uudesta n\u00e4k\u00f6kulmasta, niin tuloksena on riemukkaita kielikuvia. Vaikka n\u00e4in runossa ”V\u00e4st\u00e4r\u00e4kki”: \u201dHento tikkujalka \/ harmaassa<\/a> puvussa \/ ruokalappu kaulassa, \/ hoputtaa ateriaa \/ heiluvalla pyrst\u00f6ll\u00e4\u201d. Pid\u00e4n erityisesti tuosta \u201dhoputtaa ateriaa\u201d. T\u00e4m\u00e4 luonnehdinta kelpaisi suoraan lintubongarin havaintovihkoon. Seuraavaa biologi tuskin liitt\u00e4isi osaksi tutkimusraportiansa: \u201dMuurahaiset ovat avanneet neulaspes\u00e4st\u00e4\u00e4n \/ kaikki tuuletusluukut apposen auki. \/ Tosiaan  \/ eilenh\u00e4n oli torstai \/ hernerokkap\u00e4iv\u00e4\u201d. Taitaa olla suosikkirunojani. Oikein mainio oivallus.<\/a><\/a><\/p>\n\n\n\n

Kun rakastaa luontoa tasapuolisesti, niin vahingossa ovesta sis\u00e4\u00e4n lent\u00e4nyt ampiainen ei ole vihollinen, joka on listitt\u00e4v\u00e4 lehden ja sein\u00e4n v\u00e4liin. Runossa \u201dHalpa hinta\u201d on hyv\u00e4 esimerkki kirjoittajan arvomaailmasta. Siin\u00e4 ampiaisen pyydyst\u00e4minen lasiruukkuun p\u00e4\u00e4tyy sen rikkoontumiseen. Vaimoa tietenkin harmittaa 20 euron menetys, mutta h\u00e4n saakin vastauksen: \u201dKyll\u00e4 se oli halpa hinta \/ el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u201d. Jos arvoista ei l\u00f6ydy mit\u00e4\u00e4n konkreettisesti mitattavaa, niin voihan niit\u00e4 ainakin toteuttaa johdonmukaisesti.   <\/p>\n\n\n\n

Runosta voi kaivaa esiin my\u00f6s hyv\u00e4n aforismin, niin kuin t\u00e4ss\u00e4: \u201dKuolemattomuuden voi saavuttaa \/ vain tylsistym\u00e4ll\u00e4\u201d. Teksti jatkuu viel\u00e4 viiden rivin verran, mutta t\u00e4ss\u00e4 oli mielest\u00e4ni jo se t\u00e4rkein.   <\/p>\n\n\n\n

Omakustanteinen kirja on oiva mahdollisuus n\u00e4hd\u00e4 oma luovuus puristettuna kansien v\u00e4liin. Sen ainoa ongelma lienee siin\u00e4, ett\u00e4 on vaikea luopua rakkaista lapsistaan ja siksi ne huonosti kasvatetut kakarat saavat samanarvoisen paikan kilttien rinnalla. Olisin itse tyytynyt hieman ohuempaan kirjaan. Ne kliseisimm\u00e4t hengentuotteet olisin j\u00e4tt\u00e4nyt p\u00f6yt\u00e4laatikkoon odottamaan lis\u00e4ty\u00f6st\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Hyv\u00e4 runokirja vie v\u00e4h\u00e4ksi aikaa matkalle, joka p\u00e4\u00e4ttyy lopulta takaisin siihen arkeen, josta ei taida p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon kuin kuolemassa. Runojen taival ei ole pelkk\u00e4\u00e4 sanojen matkaa, vaan my\u00f6s kuvien. Niill\u00e4 on mahdollista rakentaa rosoisiinkin p\u00e4iviin sellaisia kohtia, jotka tekev\u00e4t siit\u00e4 v\u00e4rikk\u00e4\u00e4mm\u00e4n. Ja se ei ole lahjapaperiin k\u00e4\u00e4ritty\u00e4 unelmaa, vaan uudella tavalla havaittua arjen realismia, joka tihkuu paketoijan sormien v\u00e4list\u00e4. Niin tekev\u00e4t n\u00e4m\u00e4kin runot.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Sain yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4ni runokirjan vajaa viisi vuotta sitten. Muistan paikan ja tilanteen oikein hyvin. Olimme juuri l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 Kivihaasta, Veripalvelun pihasta, kun h\u00e4n ojensi minulle ohuen, pehme\u00e4kantisen teoksen. Ihmettelin sit\u00e4 hetken aikaa k\u00e4dess\u00e4ni, kunnes huomasin tutun nimen kannessa. Se oli minulle todellinen yll\u00e4tys. Ehk\u00e4 se ei olisi ollut sit\u00e4 parikymment\u00e4 vuotta\u00a0aiemmin, kun el\u00e4m\u00e4mme risteiliv\u00e4t melko tiukasti yhteisen … Jatka lukemista ”Havaintoja”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-366","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/366","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=366"}],"version-history":[{"count":46,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/366\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6629,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/366\/revisions\/6629"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=366"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=366"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=366"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}