{"id":3161,"date":"2012-06-22T09:17:40","date_gmt":"2012-06-22T06:17:40","guid":{"rendered":"\/?p=3161"},"modified":"2024-09-05T09:20:41","modified_gmt":"2024-09-05T06:20:41","slug":"vanha-kirjakieli","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ajatusmatka.net\/?p=3161","title":{"rendered":"Vanha kirjakieli"},"content":{"rendered":"\n

Vaikka pyrinkin ostamaan nykyisin vain s\u00e4hk\u00f6isi\u00e4 kirjoja, niin edelleen joudun etsim\u00e4\u00e4n perinteisille kirjoille aika ajoin paikkaa kirjahyllyst\u00e4ni. Siihen tulee yleens\u00e4 oiva tilaisuus, kun vierailen kirpputoreilla tai divareissa. Viimeinen ostokseni ei vienyt paljon tilaa, eik\u00e4 edes kevent\u00e4nyt mitenk\u00e4\u00e4n oleellisesti kolikkopussia. Maksoin Johannes Linnankosken Pakolaiset -teoksesta euron. Kirja on klassikko, mutta en ostanut sit\u00e4 sen takia. Vein sen kotiini kielen takia. Luin pari sivua siit\u00e4 kirpparin h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 ja ihastuin. Miten kirjakieli onkaan voinut muuttua sadassa vuodessa n\u00e4in paljon? Ostamani painos oli seitsem\u00e4stoista. Ensimm\u00e4inen ilmestyi jo vuonna 1907 ja sai hyv\u00e4n vastaanoton. Linnankoski on monelle kirjallisuutta vierastavalle varmaankin tutumpi kotimaisten filmien kautta. Kukapa ei olisi katsonut elokuvaa \u201dLaulu tulipunaisesta kukasta\u201d, josta on tehty nelj\u00e4 eri versiota. Ihme kyll\u00e4, yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n niiss\u00e4 ei ole n\u00e4ytellyt Tauno Palo, eik\u00e4 Ansa Ikonen.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Kirjakieli muuttuu, niin my\u00f6s puhekieli. T\u00e4m\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ole uutta tai yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n kirjat ovat sadan vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 yht\u00e4 outoja kieliasultaan kuin ostamani romaani. Mutta pit\u00e4isik\u00f6 vanhat kirjat k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n muottiin? Mit\u00e4 enemm\u00e4n teosta luin, niin sit\u00e4 enemm\u00e4n itse teksti varasti kirjalta uskottavuutta. Sen hyvin tehty psykologinen rakenne hukkui \u201dhauskojen\u201d kieli-ilmaisujen alle. Sanat olivat hullunkurisia ja mielest\u00e4ni jopa v\u00e4\u00e4riss\u00e4 paikoin. Kielikuvat persoonallisia, mutta klassikolle ei kaiketi sovi nauraakaan.<\/p>\n\n\n\n

Kieli on mielenkiintoinen kommunikaatiov\u00e4line. Sanat ovat kuin oraspelto, niist\u00e4 kasvaa kullankeltainen laiho tai se n\u00e4ivettyy ilman virkist\u00e4v\u00e4\u00e4 sadetta. Vanha kirjakieli on molempia yht\u00e4 aikaa. Se vaatii lukijalta aika paljon, ei vain pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n p\u00f6lyttyneen kielen sanakirjaa. Miten unohtaa kieli ja sanat, nuo mielikuvien rakennusmateriaalit, kun niihin on niin helppo kompuroida ja takertua kiinni.  Kerronnan rakentama milj\u00f6\u00f6 j\u00e4\u00e4 vaisuksi ja katoaa aivan kuin se menisi piiloon verhon taakse. Naiivius k\u00e4y my\u00f6s p\u00e4\u00e4lle, vaikka kirja ei takuulla sit\u00e4 ollut, kun se julkaistiin. Siit\u00e4 tulee elokuva, jonka ohjaat uudelleen lukiessasi sit\u00e4. Pit\u00e4isik\u00f6 klassikot k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 ajoittain moderniin kieliasuun sanojen merkitysten muuttuessa, jotta niiden kirjalliset ansiot tulisivat esiin. Kielest\u00e4, sen sanavalinnoista ja kielikuvista on toki lupa nauttia. Sen teht\u00e4v\u00e4 on kuitenkin vain rakentaa ja tukea perinteist\u00e4 romaania, ei kaiketi muuttua itsetarkoitukseksi. Jos kieli hymyilytt\u00e4\u00e4, niin se tarttuu my\u00f6s koko kirjaan. Klassikoiden lukeminen on taitolaji ja jossain mieless\u00e4 my\u00f6s turhaa.<\/p>\n\n\n\n

Lopuksi pari esimerkkivirkett\u00e4. Ensimm\u00e4isen virkkeen sivulauseen kielikuva on kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 persoonallinen. Minun oli my\u00f6s hyvin vaikea uskoa, ett\u00e4 silm\u00e4luomia on joskus sanottu silm\u00e4laudoiksi. Mutta pakkohan tuo ajatus oli lopulta hyv\u00e4ksy\u00e4, kun tarkistin asian muualta. Seuraavassa siis Linnankosken teoksesta otteita: \u201dH\u00e4n sipristi silm\u00e4laudoillaan, ik\u00e4\u00e4n kuin sisimpien ajatustensa rihmat muilta piiloon leikaten.\u201d Toisena esimerkkin\u00e4 n\u00e4ky, joka tulee vastaan ainakin viel\u00e4 vanhoissa elokuvissa: \u201dHevoset alkoivat h\u00f6yryt\u00e4, mutta se vain kaunisti asiaa \u2013 t\u00e4t\u00e4 Suomen peltojen uljainta n\u00e4ky\u00e4, kun mies kulkee kuin kuningas, ohjakset juoksevat vallan rihmoina niskalta ja hevoset j\u00e4nnittyv\u00e4t etunojoon kuin hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t vaakunakotkat, kaikki maaemon avautuvaan poveen lujasti jalkansa varaten.\u201d T\u00e4st\u00e4 voimakkaasta kuvasta ammentaa suomalainen perinnemaisema. Virkkeess\u00e4 on my\u00f6s mukana sellaista mahtipontisuutta, joka on vierasta t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n lukijalle. Aikamme kirjallisuus k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 leveit\u00e4 siveltimi\u00e4 varovaisemmin. Voimakkaat kielikuvat ja p\u00f6h\u00f6ttyneisyys on haudattu lopullisesti tuonne maamiehen auran viiltojen v\u00e4liin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vaikka pyrinkin ostamaan nykyisin vain s\u00e4hk\u00f6isi\u00e4 kirjoja, niin edelleen joudun etsim\u00e4\u00e4n perinteisille kirjoille aika ajoin paikkaa kirjahyllyst\u00e4ni. Siihen tulee yleens\u00e4 oiva tilaisuus, kun vierailen kirpputoreilla tai divareissa. Viimeinen ostokseni ei vienyt paljon tilaa, eik\u00e4 edes kevent\u00e4nyt mitenk\u00e4\u00e4n oleellisesti kolikkopussia. Maksoin Johannes Linnankosken Pakolaiset -teoksesta euron. Kirja on klassikko, mutta en ostanut sit\u00e4 sen takia. Vein … Jatka lukemista ”Vanha kirjakieli”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-3161","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3161","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3161"}],"version-history":[{"count":15,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3161\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6702,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3161\/revisions\/6702"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3161"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3161"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3161"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}