{"id":3135,"date":"2012-06-10T21:08:31","date_gmt":"2012-06-10T18:08:31","guid":{"rendered":"\/?p=3135"},"modified":"2024-09-08T06:35:18","modified_gmt":"2024-09-08T03:35:18","slug":"memento-mori","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ajatusmatka.net\/?p=3135","title":{"rendered":"Memento Mori"},"content":{"rendered":"<div class=\"wp-block-image\">\n<figure class=\"alignleft is-resized\"><a href=\"https:\/\/ajatusmatka.net\/wp-content\/uploads\/2012\/06\/Pst-mortem.jpg\"><img decoding=\"async\" src=\"https:\/\/ajatusmatka.net\/wp-content\/uploads\/2012\/06\/Pst-mortem.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-3136\" style=\"aspect-ratio:0.6726618705035972;width:248px;height:auto\" title=\"Pst-mortem\"\/><\/a><figcaption class=\"wp-element-caption\">Yhteiskuva kuolleen tytt\u00e4ren kanssa<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Olen viime aikoina k\u00e4ytt\u00e4nyt jonkin verran aikaani tutustumalla hieman tarkemmin valokuvauksen historiaan. Teema l\u00e4hetti kev\u00e4\u00e4n aikana loistavan kuusiosaisen sarjan, jossa esiteltiin eri aikakausien merkitt\u00e4vi\u00e4 kuvaajia. Sarjan katsottuani p\u00e4\u00e4tin jatkaa aiheen parissa lukemalla netist\u00e4 l\u00f6yt\u00e4mi\u00e4ni artikkeleita ja tutustumalla kirjallisuuteen. Valokuvauksen historiallahan on tapahtumia takanaan jo l\u00e4hes kaksisataa vuotta. Halu tallentaa ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 ja saada tuo otos my\u00f6s s\u00e4ilym\u00e4\u00e4n muidenkin tarkasteltavaksi, on jopa tuota vanhempaa perua. Ensimm\u00e4isi\u00e4 kokeiluja tehtiin jo 1700-luvulla, mutta kuvaa ei saatu s\u00e4ilym\u00e4\u00e4n pysyv\u00e4sti viel\u00e4 tuolla vuosisadalla. Vuodesta 1826 katsotaan alkaneen vasta varsinaisesti valokuvan aika, kun ranskalainen keksij\u00e4 Joseph Nic\u00e9phore Ni\u00e9pce (jonka todellinen intohimo oli polttomoottorin kehitt\u00e4minen) onnistui kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n pysyv\u00e4sti kuvan tinalevylle, joka oli p\u00e4\u00e4llystetty bitumin ja laventeli\u00f6ljyn seoksella. Tuo tuttu maalaistalon yl\u00e4kerran ikkunasta otettu kuva vaati kahdeksan tunnin valotuksen ja se taitaa olla t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 kunniapaikalla kuvaajan nime\u00e4 kantavassa museossa it\u00e4isess\u00e4 Ranskassa. Paikka, jossa t\u00e4ytynee joskus poiketa, kun suunnistan Burgundin alueelle. V\u00e4lineet ja tekniikka ovat toki kehittyneet huimasti ensimm\u00e4isten kokeilujen j\u00e4lkeen, mutta hyvi\u00e4 kuvia otettiin jo alusta alkaen; kuva osattiin sommitella ja rajata. Miksi ei olisi, sill\u00e4 olihan nuo elementit tuttuja jo maalaustaiteen puolelta. Aikansa kuvataiteilijat julistivat kuitenkin melko pian, ett\u00e4 valokuva tulisi korvaamaan siveltimen ja kankaan. Onneksi tuo ennuste meni pieleen. Ainoa mit\u00e4 se siirsi syrj\u00e4\u00e4n, olivat kiertelev\u00e4t miniatyyrimaalarit, jotka ottivat omakseen uuden tavan vangita ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. He vaihtoivat pensselins\u00e4 huomattavasti hankalammin kuljetettavaan v\u00e4lineist\u00f6\u00f6n. Jopa karua l\u00e4ntt\u00e4 valloitettiin kameralla, ei vain pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Winchesterill\u00e4 tai kuudestilaukeavalla. Helppojahan nuo kuvausreissut eiv\u00e4t voineet olla, sill\u00e4 telttakankainen vankkuri pullisteli valokuvaustarvikkeita. T\u00e4n\u00e4\u00e4n sama tekninen valmius mahtuu k\u00e4mmenelle.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Olin p\u00e4\u00e4ssyt historian opiskelussani viktoriaaniseen aikakauteen (1830-luvulta vuosisadan vaihteeseen ulottuva jakso), kun jouduin lukemaan useaan kertaan er\u00e4\u00e4n kuvan alla olevan tekstin, koska en halunnut uskoa sit\u00e4 heti todeksi. Muotokuvassa istui kuollut lapsi silm\u00e4t auki \u00e4itins\u00e4 syliss\u00e4. Hakusanalla \u201dPost-mortem photography\u201d l\u00f6ysin lis\u00e4\u00e4 kuvia. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kuvassa oli kaksi nuorukaista, joista toisen p\u00e4\u00e4 nojasi veljellisesti toisen olkap\u00e4\u00e4h\u00e4n.&nbsp;Alun \u00e4llistys muuttui pikku hiljaa jonkinlaiseksi ihailuksi tuota kulttuuria kohtaan, jossa kuolema ei ollutkaan pelottava m\u00f6rk\u00f6. Kuolleiden l\u00e4heisyydess\u00e4 olevien sisarusten ilmeist\u00e4 ei voinut p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 tilanne olisi ollut heille pelottava tai edes vastenmielinen. Kuolema oli melko arkip\u00e4iv\u00e4inen tapahtuma yhteiskunnassa, jossa lapsikuolleisuus oli hyvin yleist\u00e4. &nbsp;Pienten lasten lis\u00e4ksi my\u00f6s teini-ik\u00e4iset perheenj\u00e4senet saatettiin kuvata. Pienten lasten kuvat olivat omalla tavallaan kauniita. Silm\u00e4t saatiin jollain konstilla pysym\u00e4\u00e4n kuvauksen ajan auki tai ne maalattiin j\u00e4lkik\u00e4teen.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Mutta ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4 j\u00e4i. Mik\u00e4 tuossa ajanjaksossa hyv\u00e4ksyi tai suorastaan vaatii kuolleiden lasten tuomista studioon? Viktoriaaninen aikakausihan oli hyvin tapakulttuurin sitomaa ja jokainen imperiumin asukas tiesi tasan tarkkaan, ett\u00e4 mihin yhteiskuntaluokkaan h\u00e4n kuului. Toki t\u00e4m\u00e4n huolitellun julkisivun takana oli my\u00f6s kyltym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 irstailua. Ehk\u00e4 se vain n\u00e4ytti silt\u00e4, koska yhteiskunnasta puuttui nyanssit \u00e4\u00e4rip\u00e4iden v\u00e4lilt\u00e4. Ripe\u00e4sti kehittyv\u00e4n teollisuuden parissa ahertavalla ty\u00f6v\u00e4enluokalla meni todella huonosti. Hygienia oli vuokrakasarmeissa olematonta ja terveyden hoitoon ei k\u00f6yhill\u00e4 ollut varaa. Pienet lapset pidettiin rauhallisina antamalla heille oopiumista ja alkoholista tehty\u00e4 uutetta, laudanumia. Sit\u00e4 sai vapaasti apteekista ja se oli yht\u00e4 halpaa kuin tuopillinen olutta. Lapset eiv\u00e4t kuitenkaan kuolleet huumeisiin, vaan aliravitsemukseen. Osana siihen oli tuo oopiumin johdannainen, joka vei n\u00e4l\u00e4n tunteen ja ravinnonsaanti vaikeutui entisest\u00e4\u00e4n. Jos varhaislapsuudesta selvisi hengiss\u00e4, niin olikin jo aika menn\u00e4 t\u00f6ihin. Ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4t alkoivat auringonnoususta ja jatkuivat iltamy\u00f6h\u00e4\u00e4n. Ty\u00f6suojelusta ei taidettu paljon tuohon aikaan keskustella. Tulevaisuus n\u00e4ytti harmaalta, uskonto ja mahdollinen taivaspaikka taisivat tuoda jonkin verran lohtua tuohon ankeaan arkeen. P\u00f6yt\u00e4 oli kauniisti katettu sosialismille.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Studiossa otetut kuvat olivat keskiluokan tai vauraamman v\u00e4est\u00f6n etuoikeus, koska alempaan sosiaaliluokkaan kuuluvilla ei yksinkertaisesti ollut varaa istua mallina. Usein kuolema tuli kuitenkin liian aikaisin ja tuo kuva j\u00e4i uudesta tulokkaasta saamatta. &nbsp;Ainoa vaihtoehto oli vied\u00e4 menehtynyt perheenj\u00e4sen kuvattavaksi, pukea h\u00e4net siististi ja asettaa h\u00e4net tuettuna kameran eteen yksin tai l\u00e4hiomaisten seurassa. T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n kulttuuriymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 vastaava kuvaus ei tietenk\u00e4\u00e4n onnistuisi. Kuolemasta on tehty yksityisasia. Ja mit\u00e4 muuta se voisikaan olla, kun sen kohtaaminen arjessa on melko satunnaista. Kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ajatus, ett\u00e4 minut olisi kuvattu lapsena kuolleen veljeni kanssa niin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 olisi nojannut olkap\u00e4\u00e4h\u00e4ni, olisi ollut kest\u00e4m\u00e4t\u00f6n tilanne. Se tuskin olisi v\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt hymy\u00e4 huulilleni. Tosin tuolloin ei muutenkaan hymyilty kuvissa.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Menehtyneiden perheenj\u00e4senten kuvaaminen j\u00e4i pikku hiljaa, kun George Eastman toi markkinoille tutun Kodak-kameran ja rullafilmin 1800-luvun loppupuolella. V\u00e4rivalokuvauskin oli jo keksitty vuosikymmeni\u00e4 aiemmin. Niit\u00e4 otettiin samaan aikaan, kun Helsingist\u00e4 l\u00e4hti ensimm\u00e4inen h\u00f6yryveturin kiskoma juna H\u00e4meenlinnaan. Nyt ne pakolliset kuvat voitiin ottaa kotona ja studioon mentiin vasta silloin, kun haluttiin laadukkaampi kuva kehystettyn\u00e4. Kehitys oli ripe\u00e4\u00e4. Ensimm\u00e4inen 35 millin Leica ilmestyi myyntiin vuonna 1925. K\u00e4vik\u00f6h\u00e4n kenenk\u00e4\u00e4n mieless\u00e4 silloin, ett\u00e4 ne ovat vajaan sadan vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 tuhansia kertoja arvokkaampia kuin uutena. Joku ker\u00e4ilij\u00e4 maksoi viime kev\u00e4\u00e4n\u00e4 vuoden 1923 testi-sarjan Leicasta l\u00e4hes kaksi miljoonaa dollaria. Ehk\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli vain halu pit\u00e4\u00e4 pala historiaa k\u00e4mmenell\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><a href=\"http:\/\/acidcow.com\/pics\/1453-the-migration-of-pictures-after-death-26-pics.html\">http:\/\/acidcow.com\/pics\/1453-the-migration-of-pictures-after-death-26-pics.html<\/a><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><a href=\"http:\/\/thanatos.net\/\">http:\/\/thanatos.net\/<\/a><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><a href=\"http:\/\/www.youtube.com\/watch?v=mYytf471Tf8&amp;feature=topics\">http:\/\/www.youtube.com\/watch?v=mYytf471Tf8&amp;feature=topics<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Olen viime aikoina k\u00e4ytt\u00e4nyt jonkin verran aikaani tutustumalla hieman tarkemmin valokuvauksen historiaan. Teema l\u00e4hetti kev\u00e4\u00e4n aikana loistavan kuusiosaisen sarjan, jossa esiteltiin eri aikakausien merkitt\u00e4vi\u00e4 kuvaajia. Sarjan katsottuani p\u00e4\u00e4tin jatkaa aiheen parissa lukemalla netist\u00e4 l\u00f6yt\u00e4mi\u00e4ni artikkeleita ja tutustumalla kirjallisuuteen. Valokuvauksen historiallahan on tapahtumia takanaan jo l\u00e4hes kaksisataa vuotta. Halu tallentaa ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 ja saada tuo otos my\u00f6s &hellip; <a href=\"https:\/\/ajatusmatka.net\/?p=3135\" class=\"more-link\">Jatka lukemista<span class=\"screen-reader-text\"> &#8221;Memento Mori&#8221;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-3135","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3135","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3135"}],"version-history":[{"count":30,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3135\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6753,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3135\/revisions\/6753"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3135"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3135"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3135"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}