{"id":3055,"date":"2012-02-16T22:44:20","date_gmt":"2012-02-16T20:44:20","guid":{"rendered":"\/?p=3055"},"modified":"2024-09-03T07:47:56","modified_gmt":"2024-09-03T04:47:56","slug":"olavi-paavolainen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/ajatusmatka.net\/?p=3055","title":{"rendered":"Olavi Paavolainen"},"content":{"rendered":"<div class=\"wp-block-image\">\n<figure class=\"alignleft\"><a href=\"https:\/\/ajatusmatka.net\/wp-content\/uploads\/2012\/02\/Olavi.jpg\"><img decoding=\"async\" src=\"https:\/\/ajatusmatka.net\/wp-content\/uploads\/2012\/02\/Olavi.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-3056\" title=\"Olavi\"\/><\/a><\/figure>\n<\/div>\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Asiateksti\u00e4 tarjoilevista kirjoista puuttuu usein intohimo, vaikka sit\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 aina puutu itse kirjoittajalta. Muoto vain asettaa joskus rajoja tai sitten kirjailijan itsesuojeluvaisto. Ihme kyll\u00e4, kyky tai halu rikkoa perinteisi\u00e4 malleja ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole kaikkien luovien ihmisten ominaisuus. Tuosta teemasta voisin kirjoittaa joskus enemm\u00e4nkin.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\"><\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Intohimoisin kirja, jonka olen koskaan lukenut, oli Olavi Paavolaisen vuonna 1929 ilmestynyt \u201dNykyaikaa etsim\u00e4ss\u00e4.\u201d Tuosta lukutapahtumasta on aikaa, mutta muistan kuinka kirjoittajan kiihko nosti sykett\u00e4ni melkoisesti. Jokaiselta sivulta ry\u00f6ps\u00e4hti silmille melkoinen m\u00e4\u00e4r\u00e4 kritiikit\u00f6nt\u00e4 hulluutta. Innostus taitaa olla se t\u00e4rkein elementti, jos haluamme siirt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ravistelevan arviointihalun syrj\u00e4\u00e4n. &nbsp;Se suorastaan unohdetaan ilon pilaajana. Intohimo ja \u00e4lykkyys taitavat my\u00f6s sulkea toisensa pois. Ja mik\u00e4p\u00e4 siin\u00e4, sill\u00e4 \u00e4lykkyys on evoluution kannalta melko turha tekij\u00e4, intohimo sit\u00e4kin t\u00e4rke\u00e4mpi. T\u00e4h\u00e4n el\u00e4m\u00e4n nautiskeluun oli t\u00e4ydellinen tilaus viime vuosisadan alkupuolella. Ensimm\u00e4inen maailmansota oli sodittu ja uskottiin yleisesti, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n vastaavaa ei voisi en\u00e4\u00e4 tapahtua. Sommen ja Verdunin teurastukset haluttiin unohtaa ja tilalle astui ylti\u00f6optimismi ja valtava halu hyvitt\u00e4\u00e4 tapahtunut. Kaksikymment\u00e4luku oli t\u00e4ydellist\u00e4 irtiottoa vanhasta. Se synnytti jazzin ja dadaismin. Se uudisti taide-el\u00e4m\u00e4\u00e4 tavalla, josta se ei palanut en\u00e4\u00e4 koskaan takaisin. Olisin halunnut el\u00e4\u00e4 silloin, vaikka sieluni sykkiikin nuhjuiselle keskiajalle. Tuota en ole koskaan ymm\u00e4rt\u00e4nyt. Ehk\u00e4 se on vain sit\u00e4 romanttista rakkautta kohteeseen, jota on mukavampi ihailla et\u00e4\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Tuo el\u00e4m\u00e4nmakuinen 20-luku synnytti my\u00f6s Suomeen kirjailijaryhm\u00e4n: Tulenkantajat, jonka eturivin \u00e4lykk\u00f6 Olavi Paavolainen oli. Tosin h\u00e4nest\u00e4 tuli nero lopullisesti vasta silloin, kun h\u00e4n huomasi olevansa monessa asiassa v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Se tarkoitti ehk\u00e4 samalla et\u00e4isyytt\u00e4 my\u00f6s muihin ryhm\u00e4n kirjailijoihin, joita olivat ainakin Uuno Kailas, Elina Vaara, Katri Vala ja Lauri Viljanen.&nbsp;My\u00f6s Mika Waltarin nimi yhdistet\u00e4\u00e4n usein tuohon ryhm\u00e4\u00e4n. Tulenkantajat kumarsivat Eurooppaan p\u00e4in ja pyllistiv\u00e4t samalla kotimaiselle korppikulttuurille ja sen tuottamalle proosalle. Mit\u00e4h\u00e4n Ilmari Kianto ajatteli tuosta ryhm\u00e4st\u00e4 hahmotellessaan Ryysyrannan Joosepin nukkavierua hahmoa. Luultavasti h\u00e4n hymyili n\u00e4ille nuorille, jotka huristelivat avoautollaan jossain Saksan autobahnalla ja hurrasivat samalla Hitlerin kansallissosialismille. Paavolaisen ihailun kohteena taisi olla tekniikka, Hitler ja saksalaisten tehokkuus. Olivathan he rakentaneet valtakunnan l\u00e4hes tyhj\u00e4st\u00e4. Olisin itsekin toistanut ponnekkaasti heid\u00e4n tutuksi tullutta fraasiaan \u201dIkkunat auki Eurooppaan\u201d.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Innostus on hyv\u00e4 starttimoottori, mutta kun V6 -rivimoottori jyr\u00e4ht\u00e4\u00e4 k\u00e4yntiin ja p\u00e4\u00e4see painamaan kaasupedaalin pohjaan, niin jarruun koskeminen tuntuu hyvin vastenmieliselt\u00e4. Ei siis ihme, ett\u00e4 vuosien my\u00f6t\u00e4 vauhdin hiljennytty\u00e4 tuli krapula. Tuossa krapulassa Olavi Paavolainen kirjoitti teoksen \u201dSuursiivous eli kirjallisessa lastenkamarissa\u201d. Siin\u00e4 h\u00e4n moitti aikansa kirjallisuutta ja sen ilmi\u00f6it\u00e4. Paavolaisen mielest\u00e4 taiteellinen taso oli laskenut. Se oli nyt puolivillaista, pinnallisen muodikasta ja sit\u00e4 vaivasi sensaationtavoittelu. Siit\u00e4 puuttui my\u00f6s yhteiskunnallista n\u00e4kemys. Kovia teesej\u00e4 miehelt\u00e4, joka oli ollut itse auraamassa suomalaiseen sanakulttuuriin uusia uria. Viimeisi\u00e4 vuosinaan Olavi Paavolainen toimi radion teatteriosaston p\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4 ja joi sen verran rankasti a-myrkky\u00e4, ett\u00e4 kuoli maksakirroosiin 61 vuoden i\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Asiateksti\u00e4 tarjoilevista kirjoista puuttuu usein intohimo, vaikka sit\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 aina puutu itse kirjoittajalta. Muoto vain asettaa joskus rajoja tai sitten kirjailijan itsesuojeluvaisto. Ihme kyll\u00e4, kyky tai halu rikkoa perinteisi\u00e4 malleja ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole kaikkien luovien ihmisten ominaisuus. Tuosta teemasta voisin kirjoittaa joskus enemm\u00e4nkin. Intohimoisin kirja, jonka olen koskaan lukenut, oli Olavi Paavolaisen vuonna 1929 &hellip; <a href=\"https:\/\/ajatusmatka.net\/?p=3055\" class=\"more-link\">Jatka lukemista<span class=\"screen-reader-text\"> &#8221;Olavi Paavolainen&#8221;<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-3055","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3055","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=3055"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3055\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6272,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/3055\/revisions\/6272"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=3055"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=3055"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/ajatusmatka.net\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=3055"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}